Vuoden viimeiset päivät: löhöilyä ja pelaamista

Tämän vuoden joulu on sitten eletty. Onneksi hetki vielä lomaillaan ennen kuin palataan arkeen. Ollaan vietetty oikein rentoa ja leppoisaa joulun aikaa ilman aikatauluja ja kiirettä. Marttakin on nauttinut täysin siemauksin joulun ajasta: pitkistä ja rauhallisista aamuista, päiväunista sohvalla viltin alla, takkatulen lämmöstä, ja tietysti kinkusta. Ja miten ihanaa, kun ei ole tarvinnut kärvistellä pakkasissa ja ollaan pystytty ulkoilemaan kunnolla. Vähälumisuus ei ole haitannut yhtään. Eipä ole  tarvinnut lumitöitä rehkiä. Suomea riepotelleet myrskytuulet ja sähkökatkokset eivät meitä vaivanneet. Ikkunasta vain katseltiin tuulenpuuskia ja ihmeteltiin oksan määrää, mikä oli pihamaassa seuraavana päivänä.

Kun aaton aattona tuotiin kuusi sisälle, ei Marttaa moinen homma kiinnostanut yhtään. Yleensä otus pyörii aina jaloissa, kun jotakin tehdään, mutta tällä kertaa meni eteiseen omaan petiinsä, eikä edes katsonut kuuseen päin. Merkillistä. Kun Marttaa sitten kutsuttiin, niin tuli kyllä samaan huoneeseen, mutta hyppäsi sohvan selkänojalle, käänsi selän joulukuuseen päin ja katseli muina miehinä ikkunasta ulos. Ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa, kun muu perhe hääräili kuusen ympärillä. Eikä kyllä joulukuusesta ole ollut ollenkaan kiinnostunut koko jouluna, ainoastaan joulukuusen veden on todennut maukkaaksi. Ihmeteltiinkin, että kylläpä kuusi juo paljon vettä, kunnes oivallettiin, että sitä vettä juo kuusen lisäksi karvainen perheenjäsen. Omasta vesikupista ei ole tullut juotua sen jälkeen kun kuusi sisään kannettiin.

Jos ei joulukuusi Marttaa kiinnostanut, niin ne lahjapaketit kyllä. Heti kun paketit kannettiin kuusen juureen, niin Martta löysi omat pakettinsa. Voi sitä riemua, kun sai ihan luvan kanssa paketteja kanniskella ja auki repiä.

Martan paketeista löytyi leluja, luita sekä aktivointipeli. Yritin valikoida pelien valikoimasta sellaisen, että siitä riittäisi iloa pitkäksi aikaa. Eli vaikeusastetta voisi lisätä sitä mukaa, kunhan koira hoksaa. Martalla ei ole ennen ollut minkäänlaista peliä, joten en yhtään tiennyt, mikä olisi tuolle maastomakkaralle sopiva. Niinpä paketista löytyi Trixie Chess aktivointipeli. (Tosiaan, nyt meidän perheessä myös koira pelaa shakkia). Pelaanminen onkin ihan Martan juttu. Aloitettiin helpoilla tehtävillä, mutta nyt ollaan jo siirrytty vaikeimpiin juttuihin. Palikoiden nostelu ja niiden alta makupalojen löytyminen on Martasta äärettömän tärkeä tehtävä. Tohkeissaan heittelee kapulat sivuun, kun nameja metsästää. Luukkujen siirtelyn ideaa ei vielä täysin ole hokannut. Käyttää erittäin aktiivista kuoputtamista, raaputtamista, nenällä tökkimistä ja puremista. Ja ainahan joku näistä keinoista tuntuu tepsivän ja makupala paljastuu luukun alta.

 Ja aina on Martta valmis pelaamaan. Kun ruoka-ajasta on kulunut jo aikaa ja makupaloja tekee mieli, niin Puppis istuu pelin luona ja marmattaa. Selvä vinkki, josta ei voi erehtyä. Kun ei perheessä ole enää peli-ikäisiä lapsia, niin pelataan sitten koiran kanssa. Joulupyhät meni pääasiassa laiskotellessa, mutta pyhien jälkeen on Martankin kanssa puuhasteltu enemmän: tehty piiitkiä lenkkejä ja käyty hallilla treenaamassa.

Tänään oltiin treenamassa Eki-chihuhahuan kanssa. Näyttipä Martta kerrankin isolta. Tehtiin ensin pientä agilityrataa ja treenattiin A:n alastulokontaktia ja putkeen lähettämistä. Agilityn jälkeen treenattiin tokoa. Edellisistä tokotreeneistä onkin kulunut jo joku aika, joten olin yllättynyt, miten hyvällä vireellä Martta teki, vaikka paikalla oli häiriötäkin. Paikallamakuu sujui tänään hyvin. Nähtävästi pienet koirakaverit eivät aiheuta painetta samalla tavalla kuin jättiläiskoirat. Nyt pitäisi saada tokotreeniä myös isojen koirakavereiden kanssa, että saataisiin Martta kisakuntoon. Tavoitteena olisi osallistua ensi vuoden aikana edes möllitokoon. Ja jos oikein optimistisesti tavoitteita asetan, niin ehkäpä tokon alokasluokka silmissä siintää.

Keskiviikon agilitytreeneissä pyysin Veeraa ohjaamaan Marttaa yhden radan verran. Halusin nähdä, miten koira radan suorittaa, ja miten menee jonkun toisen kanssa. En nimittäin ole ollenkaan varma, miten minun hermot kestävät kisaamisen, joten varasuunnitelmana voisi olla antaa Martta jollekin kokeneelle ohjattavaksi. Rata meni puoleen väliin asti hyvin. Oli mukava nähdä, miten innokkaasti ja tohkeissaan Martta rataa suoritti. Mutta sitten, aivan kuin lamppu olisi syttynyt, kun tajusi, että nyt ollaankin vieraan ihmisen matkassa. Martan huumori loppui siihen paikkaan ja juoksi kuin tuli hännässä suoraan minun luokse. Sen jälkeen ei suostunut minun jalan juuresta lähtemään. Ei auttanut nakki eikä lihapulla. Huumori loppui kertakaikkisesti pieneltä otukselta. Näytti erittäin loukkaantuneelta moisesta huijauksesta. Nyt en tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta tuntuu, että keskiviikosta lähtien Martta on ollut vielä enemmän minussa kiinni. Kulkee perässä, nukkuu minun jaloissa tai sohvalla minun vieressä. Vai kiinnitänkö asiaan vain enemmän huomiota? Hallilla tänään chihujen kanssa leikki hyvin hillitysti, kun koko ajan oli kiire takaisin minun viereen. Onkohan tämä nyt sellainen synnynnäinen luonteenpiirre vai olenko tietämättäni kouluttanut koirasta tällaisen "häntäkärpäsen"? Miten minusta tuntuu, että tämä piirre on tullut esiin vasta tämän syksyn aikana. Tartteisko tehdä jotakin, ja mitä on tehtävissä? Vai onko tuo vain Martan keino osoittaa olevansa uskollinen ystävä.

"Se paketti on minun!"

Joulua kohti mennään ja jouluvalmistelut kiihtyy. Tänä vuonna Martta on erittäin innokas paketointiapulainen.Tai, ehkä se apulainen on vähän liikaa sanottu, mutta innokkaasti koiruus on paikalla silloin, kun lahjojen paketointia tehdään. Lahjapapereiden rapisteluko sen tuo paikalle vai mikä, mutta takuuvarmasti se säntää paikalle, kun lahjoja aletaan kääriä paperiin. Aluksi tein paketointia yläkerrassa työhuoneen lattialla. Martan piti tunkea pitkä nenänsä kaikkiin paketteihin, istahtaa lahjapaperiden päälle, ja lopuksi kantoi yksitellen kaikki lelunsa minun luokse ja pyysi sinnikkäästi leikkimään. Sitten satuin tuomaan eläinkaupasta muovipussin, jossa oli paketointia odottamassa Martan ja muutaman muun koirakaverin lahjat. Siitäkös riemu syntyi: Martan nenä haistoi, että pussissa on selvästikin jotakin Martalle kuuluvaa. Kyllä siinä esitettiin kaikki mahdolliset temput ja vaatimukset, kun pussia niin kovasti itselle vaadittiin. Yleensä Martta ei mene yksinään yläkertaan, mutta pussin houkutus on ollut suuri. Kun olen vain mennyt käymään yläkerrassa, niin Martan on pitänyt kipittää nopeasti perässä muistuttamaan minua pussin olemassaolosta.

Tänään sitten totesin, että lattialla paketointi ei enää Martan kanssa onnistu, kun koira on aivan yli-innokas tarkastamaan kaikki paketoitavat tavarat. Niinpä siirsin paketointivälineet keittiön pöydälle ja raahasin myös kaikki paketoitavat lahjat alakertaan. Niin, myös sen pussin. Lahjoja on ollut melkoinen määrä paketoitavana. Ja koko sen ajan on mäyriäinen osallistunut puuhaan. Nyt sitä harmittaa vietävästi, kun ei enää pääse hämmentämään paketoitavia tavaroita. Istuu jalan juuressa tai makaa pöydän alla ja marmattaa. Vinkuu, ulisee, narisee. Silloin tällöin käy tarkastamassa, että pussi on edelleen pöydällä.

Lopulta sain kaikki lahjat paketoitua. Kokosin kaikki Ruotsiin lähetettävät paketit yhteen pinoon sohvalle. Pinossa sattui olemaan pari pakettia kissoille: kissanmintuilla hajustettuja leluhiiriä. Näköjään kissanminttu saa myös mäyriäisen sekaisin. Ne kaksi pakettia kiinnostivat Marttaa aivan liikaa. Sain sen kiinni itse teosta, kun oli jo viemässä toista pakettia omaan jemmaansa. En saanut otusta pysymään poissa lahjojen kimpusta. Kävi moneen otteeseen paketteja tökkimässä. Kun ei saanut lupaa ottaa paketteja, niin päätti kuitenkin jäädä niitä vahtimaan. Tuo otushan on pahempi kuin pienet lapset joulua odotellessa.



Koiralla tuntui olevan taas energiaa vaikka muille jakaa, niin tehtiinpä iltalenkki hallille ja käytiin treenaamassa. Tehtiin reilu puoli tuntia agilitya ja sen jälkeen vajaa puoli tuntia tokoa. Treenattiin putkikulmia sekä kontaktia keinulla. Myös putkille palkkaamista tehtiin pitkästä aikaa. Viime treeneissä tajusin, että putkella ei ole palkattu piiiitkiin aikoihin. Siksipä, jos radalla on kontaktieste ja putki vierekkäin, niin koira valitsee kontaktin. Vaikka putki on ollut alusta asti Martan ns. varma este, niin näköjään kontaktiesteen päässä olevalla palkalla on voimakkaampi vetovoima. Kylläpä se tämän illan treeneissäkin valitsi mieluummin keinun kuin putken, jos vain koira pääsi itse valitsemaan. Täytyy siis muistaa palkata tuolta putkeltakin vähän useammin.

Agilityn jälkeen koira oli juuri sopivassa vireessä tokoiluun. Ja aivan innokas siihenkin hommaan. Mitään etukäteissuunnitelmaa kun ei treeneihin ollut, niin tehtiin tänään seuraamista, paikallamakuuta sekä luoksetuloa. Tänään meni treenit kerrassaan mainiosti. Treenien jälkeen Martta vielä katsoi sen näköisenä, että tehtäisiinkö vielä jotakin. Mutta kun lihapullat olivat taskusta jo loppuneet, niin arvelin paremmaksi päättää treenit. Jäähdyttelylenkki ja samalla iltalenkki venyi reilun tunnin mittaiseksi, joten ylimääräinen energia oli koiralta haihtunut kun päästiin kotiin. Ja ne joulupaketitkin sai olla loppuillan rauhassa.