4.8.2013

Kivat kisat ja mukavat mökkeilyt

Tänään kisattiin agilityä kotikisoissa eli Pohjois-Karjalan seurakoirat ry:n 30-vuotisjuhlakisoissa. Olin ilmoittanut Martan kahdelle agilityradalle, mutta en hyppyradalle. Ajattelin, että mikäli rimat olisivat 35 cm:ssä, niin kolme rataa ja etenkin hyppyrata on liian rankka urakka meille. Ja hyvä kun en ilmoittanut kuin kahdelle radalle, sillä rimat todella olivat 35 cm:ssä. Tuomarina oli Anne Viitanen, joka oli tehnyt meille mukavat radat: ei liian vaikeat, mutta joitakin jippoja kuitenkin. Kilpailijoita taisi mineissä olla 17.

Ensimmäinen rata sujui kuin tanssi. Edellisten koirien ollessa radalla Martta odotteli rauhallisesti omaa vuoroa namuja syöden. Silti en uskaltanut ottaa riskiä, että varastaisi lähdössä, joten suunnittelin lentävän lähdön jo ennen rataan tutustumista. Molemmat radat itse asiassa olivatkin sellaisia, joihin lentävä lähtö sopi mainiosti. Ensimmäiseen starttiin mennessä Martta alkoi hangata silmäänsä, ensi tassullaan ja sitten hankasi silmää kivituhkaa vasten. Katsoin silmää jo ennen radalle menoa, enkä huomannut siinä mitään. Myös lähtöalueella Martta jatkoi silmän hankaamista. Vaikka tuomari ennätti jo viheltää pilliin, jouduin pariin otteeseen ennen liikkeelle lähtöä tutkimaan silmää. Olisiko pientä kivituhkan pölyä Martta tuntenut silmissään. Mutta kun päästiin liikkeelle, niin ongelma hävisi saman tien. Ensimmäinen rata suoritettiin ilman ratavirheitä, mutta yliaikaa reilu 3 sekuntia, vaikka mäyriäinen pötkelsi minkä kintuistaan pääsi eikä mitään ylimääräisiä kiekuroita tehty. A-radalla sijoituttiin seitsemänsiksi.




Toiselle radalle lähdettäessä ei ollut enää mitään paineita. Yksi onnistunut rata alla, enkä uskonut, että Martan nopeus toiselle radalle olisi parantunut siinä helteessä. Jotenkin tuntui, että itsellä ei ollut enää mitään tsemppiä toisella radalla. Niinpä sitä kosahdettiin neljännellä esteellä. En ollut yhtään osannut varautua, että Martta alkaisi itsenäisesti hakea esteitä. Se ei vaan ole Martan tapaista, sillä kyllähän se sellainen kädestä ohjattava koira on. Kolmannen hypyn jälkeen piti kääntyä putkeen, mutta Martta päätti jatkaa suoraan puomille. Se tuli minulle aivan yllätyksenä. Mutta olisi vaan pitänyt ohjata tarkemmin. Nyt se oli sellaista huolimatonta sössimistä. Tehtiin kuitenkin rata loppuun hylkäyksestä huolimatta, mutta siinä ei ollut enää mitään tsemppiä: kun pakka oli mennyt sekaisin, niin jatkettiin epämääräistä sössinkiä rata loppuun. Martta teki kyllä hienolla tatsilla loppuun asti. Meillä olisi ollut mahdollisuus tehdä puhdas rata, jos minä olisin pysynyt skarppina. Noh, hyvää oppia tuli näistäkin kisoista. Yritetään seuraavissa kisoissa tsempata paremmin. Ja seuraavat kisat on suunnitelmissa parin viikon päästä.

Kisojen jälkeen lähdettiin mökille, koska tässä alkaa lomapäivät käydä vähiin. Mökillä Martta sai taas toimia rajavartiostotehtävissä. Hieman väsyneen oloista vartiointi oli, mutta sinnikkäästi ja kunnialla hoiti tehtävänsä. Ei kuulkaas tulla meidän mökille ihan tietämättä. Ja naapurimökin koirille ja lapsille se asia ilmaistaan heti ja joka kerta, kun siellä liikutaan pihalla. Mäyriäinen juoksee heti tontin rajalla ilmoittamaan, että rajavartiosto toimii.

Katse kohti naapurin rajaa. Rajavartiosto toimii.

Ja vaikka väsyttää, niin rajavartiointi ei petä.

Lakisääteisellä kahvitauolla voi käydä vaikka uimassa käsipohjaa.

Haa, kyllä naurattaa, kun on ollut niin onnistunut päivä.

 Kun illalla kotiin tultiin, pieni kääppä oli todella väsynyt. Ajattelin laittaa kääppäsen petin pesukoneeseen pyörimään. Ennätin tuoda petin alakertaan, mutta hetkeksi viskasin sen keittiön lattialle. Eipä mennyt kuin hetki, kun petissä makasi umpi unessa tuo meidän pieni kääppänen. En todellakaan raaskinut sitä herättää, joten täytyy laittaa peti pesukoneeseen jonakin toisena päivänä. Koko loppuillan on mäyriäinen nukkunut keskellä keittiön lattiaa omassa pedissä. Kohta se pitäisi saada käymään iltapissillä pihassa, että voidaan siirtyä yläkertaan nukkumaan.

Pienellä koiralla on isot unet.