Tammikuu on kärvistelty pakkasissa. Jo kolmatta viikkoa kestäneet -25 - -30 asteen pakkaset eivät ole naurattaneet ja huumori on loppunut myös mäyräkoirilta. Vaikka koirille on puettu fleeceä ja toppatakkia päällekkäin ja tassut sullottu tossuihin, niin eipä noita ulkonakäyntejä juurikaan lenkkeilyksi voi kutsua. Etenkin Martta on niin kylmän arka, että se ei ole nauttinut millään tavalla näistä keleistä. Silkeä selvästi kiinnostaisi ulkona ja lumessa touhuaminen, mutta kun ei tarkene niin ei tarkene. Aluksi Silkellä oli hieman vaikeuksia ymmärtää, että jos menee pikaiselle pihapissille, niin ei ehkä kannata juosta pihan kauimmaiseen nurkkaan ja seisoskella siellä. Sieltä on nimittäin pitkä matka nilkuttaa sisälle kylmettyneillä tassuilla. Eräänä iltana -30 asteen pakkasessa Silkelle kävi niin, että kun se huomasi pihalla ollessaan, että tassut jäätyvät, niin se jäi paikalleen seisomaan ja nosti ensin yhden tassun ilmaan. Sitten alkoi nipistellä toistakin tassua, joten toinenkin tassu piti nostaa ilmaan ja pentu joutui tasapainoilemaan kahden tassun varassa. Mutta kylmyys ei jäänytkään siihen, vaan kolmattakin tassua alkoi pakkanen puremaan, jolloin Silke nosti kolmannenkin tassun ilmaan. Ihan ei tasapaino enää riittänyt, vaan raukkaparka kaatui kyljelleen lumeen kaikki tassut ilmassa. Siinä se kyljelleen köllötti maassa ja loi anovia katseita ulko-ovelle päin. Pikkukoira taisi luulla jo loppunsa tulleen, mutta onneksi sain pelastettua mäykkysen varmalta paleltumiskuolemalta.
Takan edusta on ollut iltaisin suosittu paikka. Siinä ne molemmat makaavat ja grillaavat itseään:
Sisällä ollaan yritetty touhuilla temppuja ja etsimistehtäviä, mutta ei sellainen näköjään korvaa ulkoilua, sen huomaa tuosta pikkutyypistä, miten se on alkanut kerätä energiaa. Onneksi ollaan pari kertaa päästy Silken kanssa hallille treenaamaan pakkasista huolimatta. Ja voi, miten hieno harrastuskoira siitä on kuoriutumassa! Edellisen ACE-treenin jälkeen palasia on loksahdellut paikoilleen ja olenkin ollut aivan yllättynyt, miten hyvin se tekee ja oppii.
Silke on nyt 9 kuukautta vanha ja pitihän siitä se pönötyskuva ottaa:
Nyt on pakkaset hellittämässä ja tuskin maltan odottaa, että päästään ulkoilemaan kunnolla. Nyt viikonloppuna koirat pääsee metsään juoksemaan, jos pakkanen lauhtuu lähelle kymmentä astetta. Hankirallatuksissa ei tossut pysy jalassa, joten kovilla pakkasilla on turha lähteä kauemmaksi. Kahden mäyräkoiran kantaminen ja hangessa kahlaaminen menee jo liialliseksi urheilusuoritukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti