Kumpikaan koirista ei suostunut menemään vapaaehtoisesti altaaseen, vaan uittajan sylikyydissä pääsivät aina aloittamaan uintikierrosta. Ensimmäisillä kierroksilla kumpikin pyrki määrätietoisesti kohti altaan reunoja, jos vaikka sieltä löytyisi ulospääsy. Mutta muutaman uintikerran jälkeen alkoi sujua niin, ettei reunoille ollut enää pyrkimystä, vaan uivat rauhalliset kierrokset ja suuntasivat kohti ramppia. Martan uinti petraantui paljon joka kierroksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Martta tuntui hieman hätääntyvän koko uimisjutusta sen verran, että meni pari kertaa altaassa kyljelleen. Takajalkojen liikkeet ovat sen verran epäsymmetriset, että kesti vähän aikaa, ennenkuin tasapaino uimiseen löytyi. Silke räpisteli oikein pätevästi. Tarvitaan varmaan muutama kerta lisää, että saa itseluottamusta ja varmuutta.
Kaiken kaikkiaan tämä oli erittäin positiivinen kokemus. Aaltotassussa sai hyvää palvelua ja kaikki sujui oikein mallikkaasti. Kannatti lähteä Joensuusta asti ajelemaan. Tekisi mieli saada ainakin yksi uintikerta koirille vielä tälle keväälle. Martalle uimisesta olisi selvästi hyötyä. Ja tuskinpa siitä Silkellekään olisi mitään haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti