Nyt se on sitten kevät! Aamulenkillä Martan kanssa kuultiin kevään ensimmäinen peipponen. Tai niitä oli oikein iso parvi tässä naapurustossa. Piti ihan pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan peipposten lentelyä ja sirkutusta. Lumien sulaessa meidän lenkit kestää tuplasti pidempään kuin tavallisesti. Ensinnäkin viihdytään ulkona enemmän, kun ilma on niin mukavan leuto. Ja toiseksi Martan on nuuhkittava erityisen tarkkaan lumen alta paljastuva maa. Ja hajuja on paljon. Samoin niitä jäniksen papanoita näyttää myös riittävän. Niitä sitten kaivetaan lumen alta ja napostellaan pitkin matkaa. Omasta pihastakin on papanat kaivettu ja syöty. Lunta on vielä piha täynnä, mutta onneksi kinokset ovat laskeneet sen verran, että aita on ainakin osittain paljastunut lumen alta. Eikä hankikaan kanna enää niin hyvin, että olisi vaarana koiran häviäminen rusakkojen perään.
Tänään aloitettiin Martan ja minun pyöräilykausi. Kun kaivoin varastosta pyöränkorin esille, niin eipä ollut Martta unohtanut korin tarkoitusta. Innokkaasti oli heti tuppautumassa mukaan, ja voi miten tärkeänä istua tönötti korissa, kun huristeltiin iltalenkille. Pyöräiltiin uimahallin kulmalle, johon jätettiin pyörä ja käveltiin sitten Linnunlahden lenkki. Eihän tuohon lenkille ole kuin 1,5 km matkaa, ja se ollaan yleensä käveltykin. Mutta nyt kun talven jäljeltä on vielä asfaltilla hiekotushiekkaa, niin se tuntuu ikävältä koiran tassuun. Ja mukavampihan se on muutenkin kävellä irti pitkin lenkkipolkuja kuin hihnassa asfalttiteitä. Käveltiin lenkki rauhalliseen tahtiin. Martta sai olla irti suurimman osan matkasta. Lenkkeilijät ja kävelijät saavat Martan mielestä olla ihan rauhassa, mutta toisten koirien lähestyessä otan Martan hihnaan. Jännä juttu on se, että hihnassa kulkiessa Martta ei juurikaan välitä toisista koirista, ja ohitukset sujuvat ilman mitään ongelmia. Mutta jos Martta irti ollessaan huomaa toisen koiran, niin syöksyy saman tien koiran luokse ja räkyttää kuin viimeistä päivää. Miten ihmeessä saisin opetettua ohitustilanteet niin, että myös irti ollessa ei toiset koirat saisi Marttaa kiihtymään. Yritetty on namut ja muut houkutukset ja herkut, mutta tuloksetta.
Miten ihanaa, kun pyöräilukauden alettua meidän maailma taas avartui. Kunhan vielä lumet sulaa metsistä ja polut kuivuu, niin meidän pyörälenkit sen kun pitenee. Tulee koluttua kaikki lähistön metsät kymmenen kilometrin säteellä. Tervetuloa kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti