Tänään oli tokokurssin toinen kerta. Ja meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Aluksi Martta kyttää muita koiria eikä malta keskittyä, vaan riuhtoo hihnassa ja esittää pöljää. Mutta pikku hiljaa keskittyminen lisääntyy ja lopulta ei muut koirat enää kiinnostakaan. Mutta alku on joka kerta hankala, tänään siihen meni onneksi vähemmän aikaa kuin viimeksi.
Aluksi nähtiin, kun eräs alokasluokan koira näytti meille alokasluokan liikkeet. Samalla Susanna selosti, mitä liikkeessä vaaditaan ja miten se suoritetaan. Melkeinpä syttyi kipinä kisamaan tokossakin, joskus tulevaisuudessa. Eiköhän nuo alokasluokan liikkeet pysty mäyriäisen päähän upottamaan.
Tällä kerralla opettiin koiraa pysähtymään merkille ja jatkamaan siitä vasemmalle (tai oikealle, kuka nyt mitenkin). Martta olisi mieluummin syöksynyt suoraan sinne vasemmalle syömään namut namialustalta. Mutta yllättävän nopeasti oppi menemään ensin merkille. Tosin, koira oli koko ajan hihnassa ja merkille lähetys tapahtui metrin - kahden metrin päästä merkistä.
Seuraavaksi harjoiteltiin maahan menoa ja paikalla olo. Martalta se sujui yllättävän hienosti. Harjoiteltiin sitä jopa "häiriökoiran" kanssa, eli treenikaveri oli parin metrin päässä harjoittelemassa samaa asiaa, ja kylläpä tältä kaksikolta (tai siis nelikolta) homma sujui mallikkaasti. Olen vähentänyt Martan palkkaamista sivulle tulosta. Ja nyt huomasin, että menee paremmin maahan, kun siitä saa takuuvarmasti palkan. Eikä niin herkästi nouse istumaan, koska siitä ei palkata.
Viimeinen harjoitus oli seuraaminen. Nyt oli Martta vieraskorea: ihan innolla ja hyvässä kontaktissa seurasi, eikä merkkiäkään siitä hiimailusta, mitä kotioloissa harrastaa, eli kulkee puoli metriä jäljessä. Nyt teki seuraamisharjoitukset ja kaikki käännöksetkin hienosti ihan vieressä, ja katsekontaktissa. Vau. Kyllä se siis osaa, jos vain viitsii. Eli nyt pitää kotioloissakin motivoida ja innostaa koiraa samalla tavalla, niin jos se sitten onnistuisi.
Kotitehtäviksi saatiin vasemman ja oikean harjoittelua, paikalla oloa sekä seuraamista. Kunpa tuo piha sulaisi tai edes jostakin löytäisi kuivaa maata sen verran, että voisi ulkona treenata. Sisällä kun nuo treenit tuppaavat jäämään lyhytkestoisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti