Oisko se jo koevalmis?

Tai oikeastaan se kysymys kuuluu niin, että olenko MIE jo koevalmis? Tänään meillä oli kääpiöryhmän tokotreenit Kulhon kentällä. Häiriökoiraksi tuli Beijo, joka suorittikin erittäin onnistuneesti erilaisia häiriötehtäviä. Kulhon kenttä valittiin treenipaikaksi siksi, että ensi sunnuntaina on siellä tokokoe. Kaksi muuta kääpiöryhmäläistä on sinne menossa ja me Martan kanssa ollaan ensimmäisellä varasijalla. Niinpä tässä ei vielä edes jännitä, koska jotenkin tuntuu epätodennäköiseltä, että meille olisi sieltä koepaikka aukeamassa. Sen sijaan kahden viikon päästä on Poksin eli oman seuran koe, jonne meillä pitäisi olla paikka varmistettu. Tänään tehtiin kokeenomaiset treenit ihan luoksepäästävyydestä lähtien. Martta on nyt viime aikoina ollut yllättävän sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan, joten enää en ota lisäjännitystä siitä. Menee miten menee. Kunhan ei vain piiloudu minun selän taakse ja ala räkytää tuomaria, kaikki muu on plussaa. Eniten tietysti jännittää paikalla makuu. Tänään se meni hyvin. Edes Beijo-häiriö ei Marttaan vaikuttanut. Tosin, Beijo on Martan kaveri, niin siitä ei Marttakaan paineistu. Täytyisi vielä saada joku treeni ihan umpivieraiden koirien kanssa.

Paikalla makuun jälkeen tehtiin jokainen omat suoritukset yksitellen liikkurin kanssa. Täytyy sanoa, että hienosti nuo meidän kääpiöt tokoa tekee. Jos vain menee kokeessa kaikki nappiin, niin saadaan olla ylpeitä näistä pikkukoirista. Nyt minulla on viikko tai kaksi aikaa korjata muutamat jutut. Ensinnäkin, olen taas palannut huomaamattani vanhoihin pinttyneisiin tapoihini ja palkannut Marttaa oikealla kädellä. Se on tehnyt sen, että Martta kääntyy vinosti minun eteen ja ottaa vinoja perusasentoja. Toinen ongelma on luoksetulo. Jostakin syystä kun kutsun Marttaa, niin se jää nököttämään paikoilleen sen näköisenä, että tarvitsee vielä vahvistusta, mitä pitikään tehdä. Niinpä sain tänään kamuilta ohjeen lisätä Martan nimen käskyn eteen. Sen jälkeen luoksetulokin toimi. Tätä siis myös harjoitellaan tällä viikolla. Sitten täytyy miettiä sitä viretilaa, mikä Martalle olisi sopiva kokeeseen. Ja tietysti se, miten sen viretilan saan päälle. Koepaikalle täytyy mennä ajoissa, jonkin verran pitää tehdä liikkeitä ennen kokeen alkua. Etenkin seuraamista, sillä olen huomannut, että se paranee, kun sitä on tehty jonkin aikaa.

Eniten tässä kuitenkin jännittää omat hermot. Ja kun Martta reagoi niin voimakkaasti minun tunnetiloihin, niin meidän koe voi mennä piloille jo ihan vain minun hermojen takia. Eiliset agikisat sen taas osoitti, miten minulla on kuin eri koira treeneissä ja kisatilanteessa. Ja se varmasti johtuu siitä, miten minä annan Martalle huomaamattani sellaisia sanattomia viestejä, että koiran viretila nousee ihan toisiin sfääreihin. Oletan, että tokossa se ei kuitenkaan nouse ihan niin mahdottomasti, kun ilmapiiri on siellä muutenkin niin rauhallinen. Kiva kuitenkin, kun kokeeseen on tulossa meidän omia treenikavereita. Se helpottaa sekä minua että Marttaa.

Meidän loistava kääpiöryhmä: Unski, Jytinä ja Martta

Illan treenien jälkeen käytiin Marian ja Beijon kanssa tekemässä iltalenkki Kulhon maastoissa. Siellä otettiin Beijon ja Martan kaverikuva: