Selvittiin ensimmäisestä tokokokeesta

Koko kääpiöryhmä osallistui tänään ensimmäisiin tokokokeisiin. Minulla se jännittäminen iski täydellä teholla jo pari päivää ennen koetta. Kaikki kauhukuvat kävivät mielessä, ja tietysti eniten jännitti paikalla makuu. Kyllä siinä sydämen tykytys jyskytti korvissa sen kaksi minuuttia, kun vain toivoi, että koira siinä sen aikaa pysyy. Ja pysyihän se. Vaikka vieressä oli sheltti, joka haukahteli useamman kerran, niin hienosti Martta skarppasi, eikä lähtenyt siihen leikkiin mukaan. Melkoinen helpotus, kun paikalla makaaminen onnistui ja päästiin keskittymään yksilöliikkeitä varten. Meitä ennen ei ollut kuin kolme koiraa, joten en vienyt Marttaa autoon siinä välillä. Yritin viritellä koiraa tekemällä sen kanssa pieniä pätkiä seuraamista ja luoksetuloa. Ja tietysti reilua palkkaamista. Mutta kaikesta huolimatta Martta tuntui väsyneeltä ja tahmealta, enkä saanut siihen enää tekemisen intoa luotua. Harmitti kovasti.

Niinpä meidän seuraamiset meni täysin mönkään. Ne kun ovat olleet treeneissä ihan huippua, niin sitä en oikein osannut etukäteen edes pelätä, että juuri se menisi noin pahasti pieleen. Martta ei pysynyt kontaktissa ja hiimaili ajoittain puoli metriä jäljessä. Se oli kerrassaan epätoivoisen tuntuista, kun en pysty koiraa kannustamaan pysymään mukana. Itse olin vielä niin jäykkänä jännityksestä, että kävelin tavallista reippaammin, enkä osannut katsekontaktilla auttaa koiraa.

Kaikki ne liikkeet, joissa oli mukana seuraamista, menivät meillä tänään pieleen. Seisomaan jääminen seuraamisesta meni jopa ihan nollille, kun Martta taisi seurata noin pari metriä ja päätti sitten jäädä siihen seisomaan ihan omatoimisesti. Jos olisin älynnyt/tiennyt, että voin vielä toisella käskyllä pyytää seuraamaan, niin olisin kenties saanut edes joitakin pisteitä. Mutta jännityksen keskellä en tätä yksinkertaisesti älynnyt tehdä. Jotenkin siinä tuntuu, että ei uskalla mitään ylimääräistä lähteä sooloilemaan.

Mutta jos puhutaan sitten onnistuneista suorituksista, niin kyllähän niitäkin löytyi paikalla makuun lisäksi. Luoksetulo meni hienosti pieneltä mäyriäiseltä, samoin estehyppy. Luoksetulossa Martta tuli vähän laiskanoloisesti ravilla, mutta tuomari sanoi, että se on alokasluokassa sallittua.

Tässä pisteet osasuorituksista:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 7
Seuraaminen taluttimetta: 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

Luoksetulo: 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9

Suorituksemme jälkeen tuomari (Salme Mujunen) kehui mäyräkoiran suoritusta. Sanoi, että kyseessä on haasteellinen rotu kouluttaa, ja harvemmin niitä näkee tokokokeessa. Tuomari tykkäsi Martan innostuneesta ilmeestä ja selvästä motivaatiosta. Harmi vain, että seuraamiset tänään epäonnistui.

Muut kääpiöryhmäläiset onnistuivat meitä paremmin. Molemmat, Jytinä ja Unski, saivat ykköstuloksen. On meillä vaan taitava treeniryhmä!

Olipa meistä napattu kuvakin. En ole varma, onko tuo hymy vai irvistys. Mutta kun kerran kymppi ollaan jostakin saatu, niin on se varmaan hymyilyttänyt :)

Kuva: Mikko Ahola

Riikka oli ystävällinen ja videokuvasi meidän tokokokeen. Eihän se mitään mairittelevaa katsottavaa ole, mutta on se vaan kuitenkin meidän ensimmäinen koe. Tästä otetaan nyt kaikki oppi seuraavaa koetta varten.

 

Ensi lauantainahan se seuraava tokokoe sitten on, joten nyt se ykköstuloksen metsästäminen sitten alkaa. Tiedän, että koira siihen pystyy, mutta pystynkö minä?