Tehtäiskö pyörälenkki, Puttis?

Eipä tarvitse kahta kertaa kysyä. Tänä kesänä ei olla vielä pyörälenkeille ehditty, mutta kun kaivoin pyöräkorin esiin varaston uumenista, niin johan alkoi häntä vipattamaan. Loman kunniaksi siis kesän ensimmäinen pyörälenkki. Lämpiminä päivänä kun ei voi pitkää kävelyä koiran kanssa tehdä, on pyöräily mainio vaihtoehto. 

Hellepäivänä vesi vetää puoleensa, joten niinpä meidänkin reitti suuntasi kohti rantaa. Ensin ajettiin venesatamaan, jossa oli ensimmäinen pysähdys. Käveltiin allonmurtajilla ja Martta sai kahlailla vedessä ja tonkia heinikossa.

Sitten suunnattiin joenrantaan. Seuraava pysähdys oli Tuulaakissa, joka on jonkin sortin kesäkahvila. Terassilla ei juurikaan ollut porukkaa, joten se oli mitä mainioin jäätelötauon paikka. Tuulaakissa koirat otetaan hyvin vastaan, paitsi bändi-iltoina. Ja silloinkin koirien (ja lasten) pääsy alueelle on kielletty melun takia. Kysyttiin jopa, että haluaako Martta vesikupin, mutta juuri järvessä kahlaillut vapaamatkustaja ei ollut veden tarpeessa. Istahdettiin siis terassille siksi sikaa, etyä saatiin jäätelö tuhottua. Niin, tokihan Marttakin sai siitä osansa.

Joenrantaa pitkin pyöräiltiin kotiin päin, mutta en malttanutkaan ajaa suoraan kotiin, vaan koukattiin Karsikon ja Siihtalan kautta. Kolmas pysähdys tehtiin joen varressa olevassa venesatamassa. Siellä sai mäyriäinen taas kahlailla vedessä ja tonkia kaislikossa. Mutta kun sadekuuro yllätti, meille tuli kiire päästä kotiin.

Matkaa kertyi reilu 14 kilometriä ja aikaa kului lähes kaksi tuntia. Retki tehtiin aivan lomafiiliksissä: katseltiin maisemia, seurailtiin ihmisiä, ihmeteltiin, nautiskeltiin. Kerrassaan rentouttavaa. Ihmettelen vaan, että miten voi tuo pyöränkorissa istuja olla näin väsynyt lenkin jälkeen. Etsi itselleen rauhallisen nukkumispaikan lasikuistilla olevasta häkistään.

Enpä olisi uskonut, että  maisemien katselu voi väsyttää pientä Kääppästä noin paljon.