30.11.2014

Supermäykky koulutuksessa


Tänään osallistuttiin oman seuran järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Syksyllä alkanut treenimotivaation hiipuminen päättyi ja motivaation käyrä alkoi nousta ylöspäin. Mäykkynen kulki täydellä moottorilla, vaikka treeniaikaa oli reilusti ja tehtiin paljon toistoja. Opeteltiin uusia ohjauskuvioita kuten japanilainen ja backlap sekä sylkkäriä, jota en ole oppinut käyttämään. Yllätyksekseni Martta osasi nämä jutut.

Aivan ensin tutustuttiin rataan, mutta sitä ei käyty yhdessä läpi, vaan jokainen teki ensimmäisellä kerralla radan tai radan alkua omilla ohjauskuvioita ja -linjoilla ja sen jälkeen Jenna ehdotti siihen vaihtoehtoisia (lue: parempia) ratkaisuja. Minulla oli rataantutustuttaessa pari kohtaa, mitä tein eri tavalla kuin muut. Päätin pitää omat kuviot ja kokeilla. Loppujen lopuksi vain parissa kohdassa ohjausta muutettiin. Sen sijaan keskityttiin vauhdin lisäämiseen, joka on meille se suurin ongelma. 

Rata oli tämännäköinen:






Aluksi Jenna pyysi meitä tekemän rataa niin pitkälle kuin päästäisiin. Kaikkien yllätykseksi me Martan kanssa vedettiin sitten rata kerralla alusta loppuun nollana. Olihan se melkoista räpistelyä ja viime hetken pelastuksia, mutta niin sitä vaan lasketeltiin:


Sitten alettiin viilaamaan. Ensin opeteltiin meille uusi juttu: japanilainen. Tehtiin se esteiden 3 ja 4 välille.
Sen jälkeen treenattiin sylkkäriä esteelle 16. Jostakin syystä olen kokenut sylkkärin vaikeaksi ja ajatellut, että Martta sitä ei osaa. Olen aina keksinyt jonkun helpomman vaihtoehdon sylkkärin tilalle. Ainoastaan joissakin koulutuksissa olen sitä tehnyt, mutta itsenäinen harjoittelu ja kisatilanteet ovat olleet sylkkärivapaata aluetta. Mutta tämän päivän treenin perusteella voin ottaa sylkkärin aktiiviseen treenin ja käyttöön. Marttahan toimi siinä kuin ajatus, ainoastaan minun asenne on ollut jarruna.
Radan viimeisiin esteisiin 22-24 tehtiin välistävedot. Siihen sain hyvän neuvon. Eli jatkossa teen välistävedot peruuttamalla. Se toimi meillä tosi hyvin. Seuraavien omien treenien aiheena onkin välistäveto.

12.11.2014

Lähdetäänkö ponin luo, Puttis?

Ei tarvitse Marttaa paljon hevostallille houkutella. Pelkkä maininta ponista saa pikku kääppäsen katseen terhakoitumaan ja väsymyksen kaikkoamaan. Martta on aina valmis lähtemään tallille. Viime keväästä lähtien nämä meidän tallireissut ovat lisääntyneet melkoisesti tyttären harrastuksen myötä. Joka viikonloppu ainakin toisena päivänä sekä usea arki-ilta joka viikko tulee vietettyä tallilla. Ja Martta tietysti mukana. Tallilla Martta osallistuu kaikkeen toimintaan: haetaan poni aitauksesta, putsataan karsinoita, pyöritään kentällä tai maneesissa, kävellään maastossa ponin perässä. Aluksi pelkäsin, että tuo pieni uhoaja syöksyy hevosten jalkoihin. Mutta Martta on tottunut niin hyvin tallielämään. että sitä voi pitää irti tallissa, kentällä, maneesissa sekä maastossa. Sillä ei ole mitään hinkua hyökkiä hevosten jalkoihin, vaan ennemminkin puuhailee omiaan, mutta kuitenkin sille on tärkeää, että poni pysyy näkösällä. 









Kunnon tallikoirat makoilevat totta kai purukasoissa.



Maastolenkeillä saa mäyriäinen juosta sydämensä kyllyydestä. Pelloilla juokseminen on ihan parasta Martan mielestä. Hyvää treeniä on myös juosta täyttä päätä laukkaavan ponin perässä.




Pieni koira tuntee itsensä niin tärkeäksi, kun sillä on iso ystävä.



Tästä aukeaa laukkasuora. Kohta pääsee mäyriäinen juoksemaan sen minkä jaloistaan pääsee.








Ponikin on tottunut maan rajassa vilistävään mäyriäiseen. Näillä kahdella on sellainen keskenäinen kunnioitus ja kiinnostus. Mutta kovasti Marttaa kiinnostaa myös kaikki muut hajut tallialueella. Suuri kiinnostus on myös tallikissa sekä tallin nurkilla pyörivä minkki, joka kerran onnistuttiin auton valokiilassa yllättämään. Hevosenlanta ei kuulu Martan ruokalistalle, mutta sen sijaan kengityspäivien jälkeen löytyvät kavionpalaset olisi suurta herkkua.







3.11.2014

Kavereitten kanssa lenkillä

Onpas nämä blogipäivitykset olleet pelkkää agilityä. Vain kisa- ja treenipäivityksiä, vaikka loppujen lopuksi sehän on vain pieni osa meidän arkea. Nyt tehdään korjausliike ja kirjoitetaan enemmän meidän normielämästä. Normielämään kuuluu paljon ulkoilua, pitkiä lenkkejä ja koirakavereita.

Eilen oltiin yhdessä Marian, Beijon, Divan ja Miuxin kanssa lähes parin tunnin lenkillä pelloilla. Saivat koirat juosta ja tonkia. Martta osaa olla hienosti Miuxin kanssa, joka on vasta 11 viikkoa vanha. Alkumatkalla Miux ei kovin paljon Martan ympärillä häärännyt, mutta loppumatkasta kävi jo paljon rohkeammaksi. Yllättävän pitkä pinna Martalla on. Tai sitten vaan pellon hajut veivät huomion ihan muihin asioihin. Martta ei juurikaan Miuxiin kiinnittänyt huomiota, mutta muutaman kerran juoksentelivat yhdessä. Kuten kuvista näkyy, eilinen keli oli mitä parhain syyskeli: yöllä oli ollut pakkasta, joten maa oli jäässä, aurinko pilkotteli välillä ja ilma oli tyyni.






Hassu lauma: Diva, Beijo, Miux ja Martta.


Iso kieli ja pikku kieli. Ja kaksi hassua savinaamaa. On sitten vähän myyränkoloja kaiveltu.


Tänään tehtiin reilu tunnin metsälenkki Marin, Pyryn ja Binjan kanssa. Säätila olikin muuttunut yön aikana, joten tämän päivän lenkki tehtiin ihan toisenlaisissa olosuhteissa kuin eilen: lunta, tihkusadetta, tuulta. Mutta kun koirat sai kirmata vapaana, niin eipä mäyriäistäkään märkyys haitannut yhtään. Ensilumi vaan meinaa saada pienen saalistajan vaistot heräämään. Kun riistan jäljet erottuu selvästi hangelta ja hajut tarttuu nenään, niin mielellään olisi Martta lähtenyt saalismatkalle. Muutaman kerran piti karjua porukan pienikokoisin takaisin polulle, kun tahtoo kuuloaisti hävitä sitä mukaa kun riistan haju lisääntyy nenässä.


Martan kaverit: Binja ja Pyry