Tänään osallistuttiin oman seuran järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Syksyllä alkanut treenimotivaation hiipuminen päättyi ja motivaation käyrä alkoi nousta ylöspäin. Mäykkynen kulki täydellä moottorilla, vaikka treeniaikaa oli reilusti ja tehtiin paljon toistoja. Opeteltiin uusia ohjauskuvioita kuten japanilainen ja backlap sekä sylkkäriä, jota en ole oppinut käyttämään. Yllätyksekseni Martta osasi nämä jutut.
Aivan ensin tutustuttiin rataan, mutta sitä ei käyty yhdessä läpi, vaan jokainen teki ensimmäisellä kerralla radan tai radan alkua omilla ohjauskuvioita ja -linjoilla ja sen jälkeen Jenna ehdotti siihen vaihtoehtoisia (lue: parempia) ratkaisuja. Minulla oli rataantutustuttaessa pari kohtaa, mitä tein eri tavalla kuin muut. Päätin pitää omat kuviot ja kokeilla. Loppujen lopuksi vain parissa kohdassa ohjausta muutettiin. Sen sijaan keskityttiin vauhdin lisäämiseen, joka on meille se suurin ongelma.
Rata oli tämännäköinen:
Aluksi Jenna pyysi meitä tekemän rataa niin pitkälle kuin päästäisiin. Kaikkien yllätykseksi me Martan kanssa vedettiin sitten rata kerralla alusta loppuun nollana. Olihan se melkoista räpistelyä ja viime hetken pelastuksia, mutta niin sitä vaan lasketeltiin:
Sitten alettiin viilaamaan. Ensin opeteltiin meille uusi juttu: japanilainen. Tehtiin se esteiden 3 ja 4 välille.
Sen jälkeen treenattiin sylkkäriä esteelle 16. Jostakin syystä olen kokenut sylkkärin vaikeaksi ja ajatellut, että Martta sitä ei osaa. Olen aina keksinyt jonkun helpomman vaihtoehdon sylkkärin tilalle. Ainoastaan joissakin koulutuksissa olen sitä tehnyt, mutta itsenäinen harjoittelu ja kisatilanteet ovat olleet sylkkärivapaata aluetta. Mutta tämän päivän treenin perusteella voin ottaa sylkkärin aktiiviseen treenin ja käyttöön. Marttahan toimi siinä kuin ajatus, ainoastaan minun asenne on ollut jarruna.
Radan viimeisiin esteisiin 22-24 tehtiin välistävedot. Siihen sain hyvän neuvon. Eli jatkossa teen välistävedot peruuttamalla. Se toimi meillä tosi hyvin. Seuraavien omien treenien aiheena onkin välistäveto.