16.2.2015

Martan ja ponin laukkakisa

Viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa tallilla ponin luona. Martalle ei tarvitse kuin sanoa, että lähdetäänkö ponin luokse, niin häntä alkaa viuhtoa puolelta toiselle ja koira ei jalkojen juuresta juurikaan erkane, ettei vaan jää kyydistä.

Lähdettiin ponin kanssa maastolenkille. Pakkasta oli yli kymmenen astetta, joten sillä mielellä lähdettiin, että tehdään vain lyhyt lenkki. Alkumatkasta tassuja paleli ja maastonakki hyppeli kolmella jalalla, mutta kun vaan pysyttiin reippaassa liikkeessä ja poissa lumihangesta, niin alkoi tassutkin lämmetä. Ihanaa, kun sai laskea mäykkysen irti pellolla ja pikkuteillä. Pieni otus sai juosta sydämensä kyllyydestä. Ja miten tärkeää, kun sillä on iso kaveri. Lopulta meidän lenkki olikin sitten reilun tunnin mittainen ja reipasvauhtinen. Ei tullut meille kellekään kylmä.

Sainpas videokuvaakin Martan ja ponin juoksukilpailusta:


 

Kaunis auringonlasku kruunasi lenkin. Tosin, eihän tuo niin kauniina kuvassa näy, mitä se todellisuudessa oli. 





 

8.2.2015

ACE-treeni 1.2.


Viikko sitten sunnuntaina käytiin treenaamassa ACE:lla Kuopiossa Tiia Vitikaisen treenissä. Melkein jo unohdin siitä tänne laittaa todistusaineistoa, mutta vihdoin sain videon muokattua ja ratapiirroksenkin väsättyä, joten ihan itseäni varten sen treenin tänne blogiin laitan.

Vaikka edellisenä päivänä oli ollut Juha Oreniuksen treeni omalla hallilla, niin hienosti minulla ja Martalla riitti vielä virtaa toiseenkin tehotreeniin samana viikonloppuna. Harvemmin tulee itse treenattua 37 esteen rataa. Ihmeen hyvin sen kuitenkin muisti, mutta kunto meinasin loppua kesken. Siis minulta. Martta sen sijaan taisi kiristää tahtia loppua kohti.

Rata näytti jotakuinkin tältä:



Ja meidän meno oli sitten tällaista:





Tänä viikonloppuna ollaan sitten otettu rauhallisemmin. Ollaan otettu kaikki irti näistä parhaista talvikeleistä: pari astetta pakkasen puolella. Eli ollaan ulkoiltu paljon. Tänään Martta pääsi metsään juoksemaan puoleksitoista tunniksi. Lunta on niin paljon, että eipä ole pelkoa, että lähtisi jänisten jäljille. Polkuja pitkin mentiin, mutta lumessa tonkiminen ja kaivaminen on Martan mieleen.  Nyt odottelen, että pääsisin jäälle hiihtämään ja samalla saisi Martta juosta, Tänään oli sen verran tuulinen päivä, että jäälenkki pitää siirtää ensi viikolle. Huomiseksi taas on luvattu niin paljon pakkasta, että lenkki jää lyhyeksi.



Pakkaspäivinä on Martalle opetettu uusi temppu: venytys. Se alkoi siitä, että aina kun Martta venytteli, niin sitä kehuttiin, että onpa hieno venytys. Ja annettiin nami. Eihän se alkujaan tajunnut ollenkaan, että mikä oli näin hienoa, mutta sinnikkäästi vaan jatkettiin venyttelystä palkkaamista. Viime viikolla sitten palaset loksahti mäyräkoiran pienissä aivoissa ja nyt sitä venytystä tarjotaan namin toivossa monta kertaa päivässä. Täytyykin joku päivä ottaa videopätkää Martan tempuista.