16.4.2011

Näin maastonakki väsytetään

Miten ihana kevätpäivä! Aurinkoa ja lämpöä, eli lumet sulaa kohisten. Aamulla oltiin agilitytreeneissä. Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa, ja Martta kävi kuumana. Ensinnäkin se haukkuminen rataa rakennettaessa oli uskomatonta. Muut koirat eivät tällä kertaa provosoineet, kyllä se oli yksin Martta joka haukkui. Miten ihmeessä tuon tavan saa pois?!  Tämän päivän treenirata oli oikein mukava. Pitkästä aikaa oli pöytä mukana radalla ja se tuotti aluksi hankaluuksia. Parin toiston jälkeen pöytä meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Martta kävi todella kuumana, kun odotimme omaa vuoroamme. Vinkui ja ulisi, ja veti hihnassa radalle päin. Vasta oman vuoromme jälkeen, kun olimme tehneet radan kertaalleen, Martta malttoi keskittyä paremmin odotteluun ja itsenäisesti harjoiteltaviin esteisiin. Tänään olikin viimeinen kerta jatkoryhmässä ja maneesilla. Ensi kerta on sitten ulkokentällä ja pienryhmässä uusien treenikavereiden kanssa.

Martta oli ihan poikki treenien jälkeen. Ei kuitenkaan malttanut nukkua, vaan oli minun kanssa pihahommissa eli lumien levittämisessä. Lumet alkaa sulaa pihasta niin, että aita on taas tullut esiin. Martta istua nakotti pihan perällä nenä kiinni aidassa ja vahti naapureita. Eikä naapureiden pihassa edes tapahtunut mitään eikä kulkenut ketään, mutta vahdittava vain oli.

Illalla tehtiin vielä pieni pyöräajelu ja käytiin Remun kanssa koirapuistossa. Aloitti hillittömän räkyttämisen ennen koirapuistoa ja jatkoi räkyttämistä kun päästiin aitojen sisäpuolelle. Puistossa oli ainakin kuusi koiraa, kaikki uroksia. Eli mitään rähinätilanteita ei tarvinnut pelätä. Martta oli porukan pienin, mutta taatusti kovaäänisin. Haukkuminen on lisääntynyt mahdottomasti viimeaikoina. Tähän on kyllä nyt puututtava, ei mahda mitään. Keinot on keksittävä, että tuo räkyttäminen saadaan loppumaan. Tai edes vähenemään. Kun pääsee räkyttämisen makuun, niin ei malta lopettaa.

Kun tultiin koirapuistosta kotiin, Martta kävi heti nukkumaan. Kömpi omaan sänkyynsä ja on nukkunut siitä asti. Näyttää siltä, että nukkuu aamuun asti. Ei tullut edes kerjäämään popcornia tai muutakaan iltapalaa. Merkillistä. Koirahan taitaa olla ihan oikeasti väsynyt.

15.4.2011

Pyöräilykausi on alkanut!

Nyt se on sitten kevät! Aamulenkillä Martan kanssa kuultiin kevään ensimmäinen peipponen. Tai niitä oli oikein iso parvi tässä naapurustossa. Piti ihan pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan peipposten lentelyä ja sirkutusta. Lumien sulaessa meidän lenkit kestää tuplasti pidempään kuin tavallisesti. Ensinnäkin viihdytään ulkona enemmän, kun ilma on niin mukavan leuto. Ja toiseksi Martan on nuuhkittava erityisen tarkkaan lumen alta paljastuva maa. Ja hajuja on paljon. Samoin niitä jäniksen papanoita näyttää myös riittävän. Niitä sitten kaivetaan lumen alta ja napostellaan pitkin matkaa. Omasta pihastakin on papanat kaivettu ja syöty. Lunta on vielä piha täynnä, mutta onneksi kinokset ovat laskeneet sen verran, että aita on ainakin osittain paljastunut lumen alta. Eikä hankikaan kanna enää niin hyvin, että olisi vaarana koiran häviäminen rusakkojen perään.

Tänään aloitettiin Martan ja minun pyöräilykausi. Kun kaivoin varastosta pyöränkorin esille, niin eipä ollut Martta unohtanut korin tarkoitusta. Innokkaasti oli heti tuppautumassa mukaan, ja voi miten tärkeänä istua tönötti korissa, kun huristeltiin iltalenkille. Pyöräiltiin uimahallin kulmalle, johon jätettiin pyörä ja käveltiin sitten Linnunlahden lenkki. Eihän tuohon lenkille ole kuin 1,5 km matkaa, ja se ollaan yleensä käveltykin. Mutta nyt kun talven jäljeltä on vielä asfaltilla hiekotushiekkaa, niin se tuntuu ikävältä koiran tassuun. Ja mukavampihan se on muutenkin kävellä irti pitkin lenkkipolkuja kuin hihnassa asfalttiteitä. Käveltiin lenkki rauhalliseen tahtiin. Martta sai olla irti suurimman osan matkasta. Lenkkeilijät ja kävelijät saavat Martan mielestä olla ihan rauhassa, mutta toisten koirien lähestyessä otan Martan hihnaan. Jännä juttu on se, että hihnassa kulkiessa Martta ei juurikaan välitä toisista koirista, ja ohitukset sujuvat ilman mitään ongelmia. Mutta jos Martta irti ollessaan huomaa toisen koiran, niin syöksyy saman tien koiran luokse ja räkyttää kuin viimeistä päivää. Miten ihmeessä saisin opetettua ohitustilanteet niin, että myös irti ollessa ei toiset koirat saisi Marttaa kiihtymään. Yritetty on namut ja muut houkutukset ja herkut, mutta tuloksetta.

Miten ihanaa, kun pyöräilukauden alettua meidän maailma taas avartui. Kunhan vielä lumet sulaa metsistä ja polut kuivuu, niin meidän pyörälenkit sen kun pitenee. Tulee koluttua kaikki lähistön metsät kymmenen kilometrin säteellä. Tervetuloa kesä!

12.4.2011

Onnistunutta tokoilua

Tänään oli kolmas kerta tokokurssia. Eilen illalla käytiin Martan kanssa harjoittelemassa kotiläksyjä Kanervalan koulun kentällä. Kenttä oli sulanut ja kuivunut sen verran, että treenaminen oli mukavaa. Ja kylläpä koiruus menikin mukavasti! Tehtiin maahanmenoa, paikallaan oloa, seuraamista sekä suuntia. Ihan harmitti, kun ei ollut ketään näkemässä, kun Martta meni niin hyvin. Erittäin innokas oli treenaamaan. Koko ajan hyvässä kontaktissa ja häntä viputtaen odotti, että mitä tehdään seuraavaksi. Seuraamiset onnistui paremmin kuin hyvin: suunnan vaihdot ja täyskäännökset, sekä myös seuraaminen juosten ja hitaassa kävelyssä meni hienosti. Kokeilin myös seisomista kesken seuraamisen, ja kas mokomaa, sehän teki sen! Merkkiä ja siitä vasemmalle menoa harjoiteltiin jo useamman metrin päästä. Ensi kerralla otan jonkun ottamaan videopätkää, eihän kukaan muuten usko, että meidän Puppis osaa niin hienosti tokoilla.

Epäilin tämän päivän harjoituksia, mahtaako niistä tulla mitään. Kun toisia koiria on lähettyvillä, niin Martan keskittyminen on aika häilyväistä. Mutta tänään treenit onnistui paremmin kuin odotin. Koira oli todella rauhallinen eikä nyt ottanut pulttia toisista koirista. Ja keskittyikin hyvin harjoituksiin. En tiedä vaikuttiko se, että treenit oli ulkona raviradan parkkipaikalla. Aikaisemmin kun treenit on ollut hallissa, niin kenties se tilan ahtaus ja muutenkin ympäristö stressaa Marttaa. Ulkokentällä on huomattavasti rennompi. Tänään sain olla ylpeä tuosta meidän metrinakista.

9.4.2011

Epätoivoa agilitytreeneissä

En tiedä vaikuttiko eilisillan tokotreenit Martan mielentilaan vai mikä, mutta tämän aamun agitreenit olivat kyllä pahin riman alitus pitkiin aikoihin. Ensinnäkään en meinannut saada Marttaan mitään kontaktia, vaan alusta asti vaan kyttäsi toisia koiria. Jo heti alussa rataa rakennettaessa ei pysynyt hiljaa, vaan haukkui kuin vähä-älyinen. Ennen ei ole noin huonosti käytäytynyt, eikä nyt ollut edes muita haukkuvia kavereita, jotka olisivat provosoineet moiseen toimintaan.

Sitten omaa vuoroa odotellessamme koira kävi ylikierroksilla. Riuhtoi hihnassa toisia kohti ja vinkui ja marmatti. Vaikka namua heiluttelin nenän edessä, niin toisten koirien suoritukset kiinnostivat enemmän. Itsenäinen harjoittelu onnistui kuitenkin jollakin tavalla. Kun Martalla on tekemistä, niin keskittyy siihen sitten kunnolla. Piti tehdä töitä, että koiran sai jonkinlaiseen kontaktiin edes hetkellisesti , mutta namupalojen avulla se onnistui aina välillä. Tehtiin eilisiä tokoharjoituksia, että koira pysyi paremmin hallinnassa. Yllätyin itsekin, miten hyvin onnistui maahanmeno ja paikallaan olo agilityhallissa.

Pohjanoteeraus oli meidän agilityrata tänään. Minä itse sähläsin minkä ennätin: unohdin radan, oman sijoittumisen radalla, annoin koiralle vääriä käskyjä,... Ja koira ei malttanut keskittyä, syöksyi radalta toisen koiran kimppuun (tai ei ihan kimppuun, mutta sinne viereen räkyttämään ärsyttävästi). Muuten Martta kyllä suoritti radan innokkaasti, kun vauhtiin pääsi, mitä nyt minun sekavista käskyistä sai selvää. Mutta kun rata päättyi, tai piti odottaa taas liikkeelle lähtöä, sain olla varuillani, että koira pysyi hallinnassa. Kai sekin vaikutti siihen, etten pystynyt täysillä itse keskittymään, kun olin epävarma koiran käyttäytymisestä.

Ensimmäistä kertaa Martta oli noin levoton koko treenin ajan. Ei rentoutunut ollenkaan, vaan kävi ylikierroksilla loppuun asti. Kun katsottiin muiden suorituksia, niin Martta riuhtoi hihnassa ja vinkui lakkaamatta. Mitenhän tuon tavan saisi kitkettyä pois? Nyt ei auttanut hyvä eikä paha. Jotain on kyllä keksittävä, jos tuommoinen pöljä käytös jatkuu, muuten menee hermot sekä minulta että treenikavereilta.

8.4.2011

Tokoilua

Tänään oli tokokurssin toinen kerta. Ja meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Aluksi Martta kyttää muita koiria eikä malta keskittyä, vaan riuhtoo hihnassa ja esittää pöljää. Mutta pikku hiljaa keskittyminen lisääntyy ja lopulta ei muut koirat enää kiinnostakaan. Mutta alku on joka kerta hankala, tänään siihen meni onneksi vähemmän aikaa kuin viimeksi.

Aluksi nähtiin, kun eräs alokasluokan koira näytti meille alokasluokan liikkeet. Samalla Susanna selosti, mitä liikkeessä vaaditaan ja miten se suoritetaan. Melkeinpä syttyi kipinä kisamaan tokossakin, joskus tulevaisuudessa. Eiköhän nuo alokasluokan liikkeet pysty mäyriäisen päähän upottamaan.

Tällä kerralla opettiin koiraa pysähtymään merkille ja jatkamaan siitä vasemmalle (tai oikealle, kuka nyt mitenkin). Martta olisi mieluummin syöksynyt suoraan sinne vasemmalle syömään namut namialustalta. Mutta yllättävän nopeasti oppi menemään ensin merkille. Tosin, koira oli koko ajan hihnassa ja merkille lähetys tapahtui metrin - kahden metrin päästä merkistä.

Seuraavaksi harjoiteltiin maahan menoa ja paikalla olo. Martalta se sujui yllättävän hienosti. Harjoiteltiin sitä jopa "häiriökoiran" kanssa, eli treenikaveri oli parin metrin päässä harjoittelemassa samaa asiaa, ja kylläpä tältä kaksikolta (tai siis nelikolta) homma sujui mallikkaasti. Olen vähentänyt Martan palkkaamista sivulle tulosta. Ja nyt huomasin, että menee paremmin maahan, kun siitä saa takuuvarmasti palkan. Eikä niin herkästi nouse istumaan, koska siitä ei palkata.

Viimeinen harjoitus oli seuraaminen. Nyt oli Martta vieraskorea: ihan innolla ja hyvässä kontaktissa seurasi, eikä merkkiäkään siitä hiimailusta, mitä kotioloissa harrastaa, eli kulkee puoli metriä jäljessä. Nyt teki seuraamisharjoitukset ja kaikki käännöksetkin hienosti ihan vieressä, ja katsekontaktissa. Vau. Kyllä se siis osaa, jos vain viitsii. Eli nyt pitää kotioloissakin motivoida ja innostaa koiraa samalla tavalla, niin jos se sitten onnistuisi.

Kotitehtäviksi saatiin vasemman ja oikean harjoittelua, paikalla oloa sekä seuraamista. Kunpa tuo piha sulaisi tai edes jostakin löytäisi kuivaa maata sen verran, että voisi ulkona treenata. Sisällä kun nuo treenit tuppaavat jäämään lyhytkestoisiksi.

3.4.2011

Kevät = kurat

Nyt se sitten alkoi: kevät ja rapa-aika. Tästä päivästä alkaen vähintään seuraavat kolme viikkoa pestään koiran tassut ja maha joka lenkin jälkeen. Eli käytännössä noin neljä kertaa päivässä. Meillä se tarkoittaa sitä, että ulkoilun jälkeen Martta nostetaan seisomaan vessan lavuaariin, jossa jalat ja maha huuhdellaan käsisuihkulla. Sen jälkeen koira nostetaan lattialla olevan pyyhkeen päälle ja kellautetaan selälleen. Siinä sitten kuivataan ensin tassut ja sitten maha. Maha kuivataan rauhallisilla ja hierovilla liikkeillä, ja siitäkös Martta nauttii. Urvottaa silmät kiinni ja öhisee onnellisena. Nykyisin Martta jopa "vaatii", että mahaa kuivataan pitkään. Vaikka lopetan kuivaamisen, niin koira vaan jatkaa makaamista ja odottaa, että kuivaaminen jatkuu. Niinpä jatkan mahan kuivaamista, vaikka joka karva onkin jo rutikuiva. Tästä on tullut meille hauska kuivaamisrituaali, mikä ei ehkä tule jatkossa olemaan kovin hauskaa, kun tätä kuivaamista tehdään monta kertaa päivässä. Tassujen pesun ja kuivaamisen jälkeen Martta saa tietysti namun. Ja sitä namun antamista ei pysty unohtamaan, sillä häntäkärpänen kulkee perässä ja muistuttaa.

Nämä rapa-ajat ei sitten ole millään muotoa mäyriäisen mieleen. Voinkin olla varma, että meidän ulkoilut tulevat vähenemään ja/tai lyhenemään hetkellisesti. Kun on rapaista ja vettä sataa, niin ei ole mitenkään mielekästä kulkea vastahakoisen mäyriäisen kanssa, jota joutuu vetämään perässään. Mieluummin luovutan suosiolla ja tehdään vain pakolliset lenkit. Maastonakki on visusti sitä mieltä, että on suorastaan eläinrääkkäystä pakottaa koira kulkemaan kurassa ja märässä. Paitsi tietysti, jos kyseessä olisi orava- tai jänisjahti, niin kelihän ei haittaisi yhtään.

Mutta kyllä nämä ilmat kohta muuttuu ja päästään taas ulkoilemaan kunnolla.  Ja kun huhtikuulla harrastetaan agilityn lisäksi myös tokoa, niin koira saa niistä tarpeeksi aktivointia. Tänään harjoiteltiin toko-kurssin kotiläksyjä: maahanmenoa ja merkkiä. Ensin sain kyllä tehdä töitä, että koira muisti mitä tehdään käskyllä "sivu". Näki vain namut minun kädessä ja oli sitä mieltä, että "sivu" tarkoittaa istumista minun edessä poikittain. Mutta kun tuon käskyn olin sen mieliin taas muistuttanut, niin sen jälkeen kotiläksyt onnistuivat hieman paremmin. Maahanmeno onnistuu täällä kotona sisätiloissa yhdellä käskyllä ilman kumartumista ja käsimerkkejä. Voin jättää koiran maahan ja mennä toiseen huoneeseen, ja koira pysyy makuullaan. Pelkäänpä, että ei tule onnistumaan toko-kurssilla. Nyt olisi käyttöä sille t-paidalle, jossa on teksti "Kyllä tämä kotona onnistui!" Maahanmenon lisäksi harjoiteltiin merkkiä. Laitoin pakastusrasian ja sanoin "merkki", niin koira ryntää rasian luo sellaisella vauhdilla, että rasia sinkoutuu parin metrin päähän. Arvelin, että se ei varmaan ole tarkoitus. Niinpä laitoin namuja rasian taakse, että koira pysähtyy merkin luokse. Sen jälkeen pystyin lähettämään koiran merkille vaikka toisesta huoneesta. Yritetään nyt harjoitella näitä kotitehtäviä vaikka toisenkin kerran tässä viikon aikana. Todennäköisesti sitten edellisenä iltana epätoivon vimmalla.

2.4.2011

Nyt me ollaan väsyneitä!

Perjantaina aloitimme Martan kanssa uuden harrastuksen, kun päästiin tokon alkeet -kurssille. Ensimmäinen kerta ei ehkä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Martta ei osannut keskittyä, kun aika meni toisten koirien vahtimiseen. Etenkin yksi iso musta koira sai provosoitua Martan ihan silmittömään raivoon. Martta haukkui ja huusi sellaisella äänellä, etten ennen ollut moista kuullut. Tuntui, että jos olisin irti laskenut, niin se olisi syöksynyt suoraan sen toisen koiran kimppuun ja repinyt palasiksi (mutta olisi kyllä saattanut jäädä toiseksi, mutta Martan äänestä uhkui sellaista itsevarmuutta, että huh huh). Niin pitkään, kun Martalla oli jotakin tekemistä, niin kaikki meni hyvin. Mutta jos vain paikallaan seisoskellaan, niin alkaa tuijotuspeli ja keskittyminen kohdistuu toisille koirille rähisemiseen. Ja se korostuu enemmän silloin, jos ympärillä on muita haukkuvia ja hermostuneita koiria. Jos kaikki koirat ovat hiljaa ja rauhallisia, niin Marttakin on rauhallinen. Toiveikkaana odotellaan seuraavaa kertaa, jos koirat käyttäyisivät rauhallisemmin.

Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin maahanmenoa, jonka Martta periaatteessa osaa, mutta eipä olla koko talvena sitä juurikaan harjoiteltu, niin ei oikein suju. Sainkin hyviä neuvoja, miten hommassa edetään. Ja saatiinpa siitä kotitehtäväkin. Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tokoilla täällä kotona joka ilta edes hetken verran. Maahanmenon lisäksi opetettiin koirille "merkki", eli se oranssi tötterö. Martta oppi nopeasti kiertämään merkin. Ensi kerralla koirille opetetaan vasen ja oikea. Pitäisiköhän se kuitenkin ensin opettaa koiran ohjaajille :) Onhan se noloa, jos Martta tietää paremmin vasemman ja oikean kuin minä. Ja kuinkahan minä sen koiralle opetan, kun itsekin sotkeudun suunnissa. Melkoinen haaste on siis tulossa.

Perjantai-iltana siis tokoiltiin ja lauantaiaamuna oli vuorossa agilitytreenit. Voi mikä mahdoton tehtävä oli saada koira hereille ja lenkille ajoissa. Martta nukkui peiton alla selällään jalat harottaen joka suuntaan, eikä sillä ollut minkäänlaista kiinnostusta lähteä aamulenkille. Jouduin nostamaan sängystä sellaisen räsynuken. Ihan raatona roikkui minun sylissä kun kannoin alakertaan. Yleensä tulee aamupalapöydästä kerjäämään, mutta nyt hyppäsi suoraan sohvalle jatkamaan unia. Yleensä ollaan kierretty koko Kanervalan lenkki ennen agilitytreenejä, mutta nyt ei ehditty kiertää kuin puolikas lenkki ja siihenkin meni enemmän aikaa kuin kokonaiseen lenkkiin normaalisti. Myöhästyttiin jonkin verran treeneistä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun myöhästyttiin, niin kai me saatiin se anteeksi.

Agilityssä treenattiin pakkovalssia. Täytyi tehdä se muutaman kerran ihan kuivaharjoitteluna, kun ei meinannut askelkuviot mennä minulle jakeluun. Koiran kanssa niitä sähläsin jonkin kerran, ennenkuin ymmärsin mistä on kyse. Martalle täytyy kyllä uudelleen opettaa "paikka"-käsky. Nyt kun jätän sen ensimmäisen esteen taakse, (että itse ennätän oikeaan paikkaan asemiin,) on Martta niin innolla tulossa, että hiipii lähemmäksi ja lähemmäksi ensimmäistä estettä ja monesti hyppääkin se ihan oma-aloitteisesti heti kun selkäni käännän. Ja jos sitä kovasti komennan hokemalla koko ajan "paikka, paikka, paikka, paikka..", niin koira alkaa uikuttaa malttamattomana, että "joko, joko, joko, mie hyppään jo..". Palkkovalssin lisäksi treenattiin itsenäisesti keinua, A-estettä, rengasta, putkea ja keinua sekä irtoamista. Niin, ja keppejä. Hävetti ihan tunnustaa, että olen treenannut keppejä vain toiselta puolelta. Siis, että ohjaan niitä vain toiselta puolelta. Kepit taitaa ollakin tällä hetkellä Martan heikoin este. Täytyy varmaan ryhdistäytyä sen(kin) suhteen. Tänään Martta älysi renkaan. Viime kerralla meni renkaan sieltä alta, mutta tänään kun sitä ensimmäiseksi yritti, niin törmäsi siihen ketjuun ja se ketju helähti. Ihan huomasin, kun koiralla syttyi lamppu: ahaa, tuosta ei pitänytkään mennä. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia renkaassa. Pari kertaa muisti ihan viime tipassa, että "ai niin, tästä pitikin hypätä", ja korjasi viime hetkellä.

Kun tultiin treeneistä kotiin, niin kylläpä me oltiinkin väsyneitä molemmat. Tehtiin lämmittelylenkki Kanervalan metsässä ja sen jälkeen päästiin molemmat aamupalalle. Martta hyppäsi sohvalle viltin alle nukkumaan ja nukkui koko päivän. Myös minä olen ollut poikkeuksellisen väsynyt. Tänään tehdään enää vain pieni iltalenkki. Sen sijaan huomenna tehdään pitempi päiväkävely. Sellainen parin tunnin lenkki, jos vain on mukava ulkoilusää.