23.2.2014

Nyt alkoi kuntokuuri

Alkuvuodesta tapahtui havahtuminen: koiran (ja minun) kunto on laskenut ja paino on noussut. Ja aivan ymmärrettäväähän se onkin, kun näin jälkikäteen miettii. Joulu-tammikuussa lenkit oli aika lailla minimissä, ensin minun sairastelun ja sitten pakkasten takia. Eikä sitten käynyt mielessä pienentää Martan ruoka-annoksia. Ja lisäksi treenattiin kolme kuukautta pelkkiä kontakteja, joten ratatreenirutiini katosi. Nyt yritetään ennen kesää kasvattaa kuntoa, laskea painoa ja saada rutiinit radan tekemiseen takaisin. 

Käytin Martan eläinlääkärissä puntarissa. Samassa puntarissa se punnittiin kolme vuotta sitten, kun steriloitiin. Silloin, alle kaksi vuotiaana Martan paino oli 8,1 kg. Tänään painoa oli 9,4 kg. Aivan suoraan painoja ei voi verrata, sillä onhan koiralla nykyisin lihakset aivan eri luokkaa kuin kolme vuotta sitten. Eläinlääkärissä oltiin sitä mieltä, että Martta ei suinkaan ole lihava. Kyljissä ei ole rasvaa ja lantio erottuu hyvin, mutta vähän siitä voisi painoa ottaa alemmaksi. Arvio oli, että 500-900 g voisi olla järkevä painonpudotus. 

Tältä se nyt näyttää. Ehkäpä tässä kuvassa näyttää hoikemmalta kuin luonnossa. Mutta minun mielestä tuo mahalinja roikkuu enemmän kuin aikaisemmin. 



Tähän asti Martta on ollut lähes vapaalla ruualla. Kuivamuonaa (Royal Caninin mäyräkoiraruokaa + mini lightia) on ollut saatavilla vapaasti ja kerran päivässä on nenän eteen tarjoiltu puuro. Nyt on sitten ruokaa vähennetty ja liikuntaa lisätty. Annan Martalle kuivamuonaa aamulla vajaan desin, joka häviää mäyriäisen mahaan heti aamulenkin jälkeen. Sitten puuroa iltapäivällä, kun tulen töistä tai myöhemmin lenkin jälkeen. 



Tietysti pitää huomioida, että treenatessa se saa namuja ja usein iltaisin jotakin pureskeltavaa. 

Vuoden alusta Martta on saanut Nutrolin Sportti -öljyä ja nyt viikon ajan glukosamiinia. Vaihdan kuivamuonan vähäksi aikaa Royal Caninin laihdutusruokaan, kunhan sitä tulee eläinlääkäriin. Se ruoka on vähäkalorista, mutta ei hävitä koiran lihaksia. Palataan mäyräkoiraruokaan, kunhan paino on saatu sopivalle tasolle. Miltä kuulostaa?

Entäs kunnonkohotus sitten?  Kolme viikkoa sitten, kun pakkaset hellittivät, aloitimme pitkät lenkit. Normaalisti meidän iltalenkit ovat 1-1,5 tuntia, mutta nyt teemme kolme kertaa viikossa 1,5-2 tunnin lenkit, jotka ovat 6-10 kilometriä. Martta kuitenkin kulkee suurimman osan lenkeistä vapaana, joten sille tulee liikuntaa aika mukavasti. Nämä pari viikkoa ovat olleet parasta jäällä liikkumisen aikaa. Jäällä on vain vähän lunta, joten siellä pystyy suht' hyvin kävelemään. Kun jäälle menee illalla kuuden jälkeen, siellä ei ole muita hiihtäjiä eikä oikeastaan muitakaan kulkijoita. Pääasiassa jäälenkit ollaan tehty Martan kanssa kahdestaan, mutta välillä meidän mukana on ollut Maria, Beijo ja Diva tai Mari, Pyry ja Ainu. Yhtenä iltana minulla ja Marialla oli sukset mukana. Välillä hiihdettiin jäälatua pitkin ja välillä umpihankea. On todella vapauttava tunne, kun koirat saavat juosta vapaana, eikä tarvitse koko ajan olla varuillaan vastaantulijoista. Toivotaan, että pystytään tekemään jääretkiä vielä muutama viikko. 

Tässä meidän pitkät lenkit kolmelta viikolta. Välipäivinä olemme tehneet hiukan rennommat noin tunnin mittaiset lenkit.
2.2. 9,5 km 2,5 h sisälsi jäällä ja metsässä kahlaamista
3.2. 5,5 km reilu tunti metsässä kahlaten
6.2. 8,5 km 2 h metsälenkki
9.2. 10 km 2 h joenrantaa pitkin jäälle kahlaamaan ja metsän kautta pois
11.2. 12 km 2,5 h sisälsi jäällä kahlaamista ja kaupunkikävelyä
13.2. 5 km 1 h joenrantaa pitkin
15.2. 6 km 1,5 h jäällä kahlaamista
20.2. 7,5 km 1 h jäällä hiihtäen
21.2. 4 km 1 h jäällä kahlaamista



Jäällä juokseminen väsyttää ihan mahdottomasti. Eipä tarvitse enää mitään iltaohjelmaa Kääppäselle keksiä, kun se on laukannut reilun tunnin ajan mahaan asti ulottuvassa hangessa.


Tänään oli pitkästä aikaa rauhallinen viikonlopun päivä. Niinpä vihdoin sain aikaiseksi trimmata Martan tassut. Tassut alkoivat olla niin turat, että etenkin suojalumi tarttui karvoihin helposti. Martta on todella tarkka tassuistaan. Kovin kummoista lumipaakkua ei tarvitse anturoitten välissä olla, kun jo loppuu eteneminen siihen paikkaan. Mutta nyt on tassut niin sileät, että kyllä kelpaa hangessa kahlata.


Mikä tassu ei kuulu joukkoon?


Nypin myös häntäkarvoja, kun häntäkin näytti jotenkin turaiselta. Nyppimisen jälkeen häntä näytti tältä: 

Ennen nyppimistä se oli aivan tasavärinen, mutta nyt se on puolesta välistä alkaen täysin musta. Outoa, ei se ennen ole tuollainen ollut. Oikeastaan en sitä edes huomannut nyppiessä, vaan vasta iltalenkillä.

8.2.2014

Porsaanreikiä ja pään hakkaamista

Kyllähän ne viikonloppuaamujen pitkään nukkumiset on aivan yliarvostettua. Kun kello soi lauantaiaamuna kuudelta, käyttää koiraa aamulenkillä ennen seitsemää ja auton nokka on käännetty kohti Kuopiota ennen puolta kahdeksaa, niin mikäs sen parempaa. Etenkin kun luvassa on huipputreenit ja matkaseura mukavaa. Tänäänhän meidän matkaseurana oli Marian ja Beijon lisäksi Heli ja Pippa-whippet. Ja treeninä ACE:n workshop, jossa aiheena kontaktit ja kepit.

Aloitettiin keppitreenillä. Martan kepithän ovat olleet ihan ok, mutta on kovasti riippuvainen minun sijoittumisesta keppejä tehdessään. Keppien itsenäinen suorittaminen on vaikeaa ja esim. takaleikkaus kepeille ei onnistu, ja minun sivuttainen liike kepeillä saa Martan epävarmaksi ja saattaa jättää kepit kesken. Tarkoitus siis saada Martalle vahvat itsenäiset kepit, jolloin minun sijainti tai vauhti ei vaikuttaisi Martan keppisuoritukseen. ACE:lla keppejä treenattiin takaperin ketjuttamalla. Eli ensin vahvistettiin viimeistä väliä ja palkka tuli avustajalta. Kissanruoka rules! Sitten koira laitettiin kolmanneksi viimeisestä välistä välistä ja aina kun onnistui, niin pidennettiin matkaa. Aluksi Martta ei ymmärtänyt ollenkaan, mistä oikein on kyse. Ryntäsi vaan suorilla kissanruokaa kohti. Kun se lopulta hoksasi neljän kepin kohdalla humpan juonen, niin sen jälkeen ei ollut ongelmaa. Martan fokus oli koko ajan eteenpäin, vaikka minä jäin taakse. Loppujen lopuksi edettiin treenissä niin pitkälle, että lähetin Marttaa kepeille putken, hypyn ja renkaan kautta. Muutaman kerran hidasti ensimmäisessä välissä ja jäi kuikuilemaan minua, mutta pääosin suuntasi hyvällä draivilla kohti keppien loppua. Kaikki meni hyvin, kun minä seisoin paikallani ja lähettelin sitä siitä putkeen, hypyille ja kepeille. Mutta kun siihen lisättiin minun liike, niin silloin alkoi epävarmuus. Kotiläksyksi sain treenata kepeille lähettämistä eri kulmista, eri esteiden kautta ja etenkin erilaisilla sijoittumisilla ja vauhdeilla. 

Keppien jälkeen siirryttiin kontakteille. Se oli sitten näytön paikka, että mitä ollaan parissa kuukaudessa saatu aikaiseksi. Heti alkuun tuli selväksi se, että oltiin omissa kontaktitreeneissä jääty junnaamaan paikoilleen. Olisi pitänyt nopeammin siirtyä eteenpäin, eli käytännössä tekemään rataa. Nyt se oli sitten edessä. Suoraa juoksua oleva rata, jossa kontaktiosaaminen testattiin, jossa sekä A-este että puomi tehtiin kahteen kertaan. Beijo teki ensimmäisen radan täydellisesti, vau. Kuten arvelinkin, niin Martta ei kyennyt samaan. Se mokoma testasi jokaikisen kontaktin juoksemalla läpi. Ja koska tarkoitus on, että radan jatkuminen on palkka, niin kontaktien jälkeisten esteiden eli hyppyjen rimat otettiin aina pois, mikäli läpijuoksua tapahtui. Näin radan tekeminen loppui siihen. Martan kanssa rata onnistui vasta kuudennella kerralla, joten tulipa juostua.  Joka kerta kun tuli kontaktivirhe, rata aloitettiin alusta. Kääppä kyllä tajusi, mistä oli kyse. Kun se huomasi, että seuraavan hypyn rima häviää, niin ilme oli erittäin närkästynyt. Todettiin, että Martta vaan etsii viimeiseen asti porsaanreiät kontaktien tekemiseen. Johtuu siitä, että aikaisemmin siltä on hyväksytty jos jonkinmoista kontaktien suorittamista enkä ole ollut johdonmukainen kriteereissä. Niinpä se edelleen yrittää päästä siitä, mistä aita on matalin ja hakkaa siten päätään seinään. 

Aivan lopuksi tehtiin keinua, sillä sitä emme ole ottaneet mukaan kontaktitreeniin, kun ei ole oikein ollut ajatusta,  miten se kannattaisi suorittaa. Martta sai tehdäkin keinua sitten oikein urakalla parin hypyn ja putken kautta. Sen keinusuoritukset kellotettiin ja yritetiin nopeuttaa. Martan keinu on hidas, koska se jää hiipimään keinun puolivälin kohtaan odottamaan keinun laskeutumista, mutta tulee siitä kyllä loppumatkan hyvällä vauhdilla. Tarkoitus on saada Martta tulemaan hieman pidemmälle, edes kontaktialueelle. Sitä tehdään naksulla ja etupalkalla. Kotiläksyä siis.

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein onnistuneet treenit. Osattiin jo jotakin, opittiin uutta ja saatiin paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen. Martta kyllä väsähti näissä treeneissä. Raatona on maannut koko illan. Huomenna lähdetään pitkälle mutta rauhalliselle lenkille.




    Sekalaiselta seurakunnalta tämä näyttää, mutta todellisuudessa mahtavia aksakoiria kaikki :)
    Pippa, Beijo ja Martta


2.2.2014

Pistäydyttiin treeneissä Savonmaalla

Parin päivän varoitusajalla lähdettin Kuopioon treenaamaan. Joensuun porukalta vapautui yksi paikka, jota minulle tarjottiin kyydin kera, niin eihän sellaisesta voi kieltäytyä. Hieman epävarmoin fiiliksin pakkauduttiin Tiinan ja Nessa-tollerin kyytiin, sillä enhän ole Martan kanssa tehnyt ratatreeniä kolmeen kuukauteen, kun ollaan keskitytty pelkkiin kontakteihin. 

Mentiin siis ensimmäistä kertaa Pro Perroon treenaamaan, tosin kouluttajana Harti Katainen on meille tuttu kolmen vuoden ajalta. Harri oli tehnyt mukavan radan, jossa oli 38 estettä. Ja meille sattui mitä parhaiten se, että kontaktit oli laitettu yhteen pötköön radan loppuosalle, joten pystyttiin tekemään radan 20 ensimmäistä estettä hyvin, eikä tarvinnut sotkea kontakteja ollenkaan tähän treeniin. Martalle laitettiin rimat 20 cm:n korkeudelle, niin ei käynyt rata liian rankaksi. Radalla treenattiin takaakiertoja, sylkkäreitä, pakkovalssia ja saksalaista.

Tässä ratapiirros (ja samalla voitte nauttia minun piirtämistaidoista):
Meidän ratatreenitauon huomasi heti alkuun. Minun oli todella vaikea muistaa rataa. Tehtiin sitä pienissä pätkissä, sillä minä sössin joka välissä. Näköjään sellainen sujuva radan lukeminen ja tekeminen unohtuu nopeasti. Ensimmäisellä kierroksella haettiin tuntumaa rataan ja toisella tehtiin rata suht sujuvasti. Saatiin kehuja hyvistä takaakiertoista, jotka kannattaa valjastaa meidän valttikortiksi. 

Toisella kierroksella meille jäi aikaa, joten ajattelin kokeilla kontaktit yksittäisinä. Voi mokomaa, Martta ei suostunut menemään keinulle ollenkaan. Liekö sillä vielä kummitteli se viime syksyinen lentokeinu, jonka otti yhdessä koulutuksessa vieraalla hallilla. Vähän aikaa tehtiin töitä, kunnes keinu lopulta onnistui. Täytyypä ottaa keinuharjoittelu työn alle. Sitten siirryttiin puomille. Martan puomi oli melko hidas ja jäi hiimaamaan alastulon kontaktipinnalle. Pysähtyi 10 cm liian aikaisin. Mutta korjasi sitten 2on 2off -asentoon, mutta liian hitaasti. Lopulta teki yhden kerran ihan oikein, joten vapautin nopeasti ja palkkasin hypyn jälkeen. Päätettiin treenit siihen. Huomasin, että Martta oli yllättävän väsynyt treenistä. Sen huomasi myös loppuverryttelylenkillä. Martta ei olisi millään halunnut kävellä. Pysähteli jatkuvasti ja nosteli tassujaan, aivan kuin olisi ollut jääkokkareita tassun pohjassa tai että tassuja olisi palellut. Mutta kun käännyttiin autolle päin, ei kävelemisessä ollut mitään ongelmaa, vaan ennemminkin hirmuinen kiire. Että sen pitääkin esittää tuota draamaa aina välillä.

Kotona sen väsymyksen huomasi vielä selvemmin. Kun kotiin päästiin ja Puttis sai mahan täyteen ruokaa, se köllähti sohvalle nukkumaan. Kun minä vihdoin ruuanlaiton ja muun homman jälkeen pääsin sohvalle Puttiksen viereen, oli otus niin närkästynyt häirinnästä, että kömpi eteisessä olevaan häkkiinsä nukkumaan. Ollaan huomattu, että silloin kun Martta on todella väsynyt ja tarvitsee totaalista rauhaa, se vetäytyy häkkiinsä. Tänään sitä väsymystä sitten riittikin. Viisi tuntia makasi tuo minun treenikaveri taju kankaalla. Iltalenkillä kävi pikaisesti ja uni on jatkunut sen jälkeen. 

Nyt pitää ryhdistäytyä kaikessa treenauksessa. Kontaktit on saatava kuosiin ja kunnon ratatreenit aloitettava. Tämän vuoden ensimmäiset kisat suunnitteilla viimeistään toukokuulle. Silloin nähdään, mitä ollaan tänä talvena saatu aikaiseksi treenirintamalla. Tämän päiväiset treenit osoittivat, että koiran kunto on huonontunut. Selvää on, että pakkaskaudella lenkit ovat jääneet lyhyiksi ja kun vielä treenitkin on olleet kevyitä, niin eihän siihen muuta tarvita. Nyt toivotaan hyviä kelejä lenkkeilyyn sekä terveyttä ja motivaatiota treenaamisen.