30.12.2015

Pauketta odotellessa

Uuden vuoden aatto on ovella. Eli kohta paukkuu.

Joulun jälkeen on ilotulitus ollut täällä meillä harva se päivä. Ilotulitusta on soitettu cd-soittimesta päivittäin. Eilen nostin volumea entisestään, mutta eipä Silke enää reagoi soittimesta kuuluvaan paukkeeseen millään tavalla. Tässä videokuvaa eilisestä harjoituksesta (laittakaa äänet päälle):




Kun ei eilen reagoinut tuohon meteliin millään tavalla, niin tänään nostettiin panoksia ja pidettiin kenraaliharjoitukset. Jos on joku naapuri tämän päivän touhua nähnyt, niin anteeksi, ei ollut tarkoitus häiritä. Emmekä ole seonneet. Testasimme vain ja ainoastaan nallipyssyn napsetta ja kuulapyssyn (ilman kuulia) losahduksia takapihallamme ja samalla väläyteltiin valoja taskulampulla ikkunasta sisään. Minä seurasin pennun reaktioita sisällä ja syöttelin nameja. Ensin Silke hämmästeli valon välkähdyksiä, mutta ei suinkaan pelokkaasti, ennemminkin uteliaasti. Sitten keskittyi kerjäämään lisää nameja, eikä mitkään äänet tai valot saaneet sitä hätkähtämään. Näillä eväillä mennään uuteen vuoteen.

Tänään aamupäivällä käytiin hallilla hieman aksailemassa naapurin lassielauman ja Annin kanssa. Silken kanssa olen käynyt hallilla muutaman kerran nyt joululoman aikana, sillä harvoin minulla on näin paljon joutoaikaa treenaamiseen. Ollaan tehty enimmäkseen yksittäisiä esteitä ihan vain tutustumismielessä. Mutta tänään tehtiin jopa viiden esteen rata. Sellaista pätkää ei juurikaan olla Silken kanssa tehty.



Marttakin on päässyt hallille, mutta sen kanssa ollaan tehty vain ja ainostaan pieniä tokojuttuja. Pääasiassa seuraamista pienissä pätkissä, sillä se on samalla hyvää takaosan jumppaa Martalle.




Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Toivotaan lauhaa ja vähälumista talvea, ihanaa kevättä, lämmintä ja leppoisaa kesää! Toivotaan onnistumisia harrastusten parissa, hyvää mieltä ja iloa kaikenlaiseen puuhasteluun! Ja ennen kaikkea: Toivotaan terveyttä, terveyttä, terveyttä! Että me kaikki saamme olla terveinä, kivuttomina ja onnellisina seuraavan vuoden ja kaikki tulevatkin vuodet!




25.12.2015

Joulukuvia


Juuri ennen joulua satoi sen verran lunta, että saatiin otettua ulkona joulukuvia.




Tälle Silke ja hattu -kuvalle en voi olla nauramatta. Siinä pentu näyttää yhtäaikaa niin reppanalta ja tärkeältä :)




Ilman hattua se näyttää vain niin sievältä.


Joulukuusi ei ole koiria kovinkaan paljon kiinnostanut. Mutta kuusen vesi on näköjään voittanut makutestissä, sillä koirien vesikupissa vesi ei ole vähentynyt sen jälkeen kun kuusi tuotiin sisälle.



Silke sai monta pakettia, mutta se ei ihan ymmärtänyt pakettien ideaa ja lahjojen avaaminen oli sellaista nypertämistä. Martta sen sijaan ymmärtää joululahjojen päälle ja sillä meinasi mennä kuppi nurin pari kertaa, kun oli hieman vaikea hyväksyä, että myös Silkelle oli paketteja.




Aattoilta sopii mainiosti kaupungin keskustassa sijaitsevien geokätköjen etsintään. Niinpä se oli hyvää treeniä samalla pikku-Silkelle. Hävettävän vähän on tullut keskustassa käytyä koirien kanssa, vaikka matkaa ei ole edes kahta kilometriä. Jonkin verran oli liikennettä, mutta kuitenkin vain sen verran, että Silkelle ei tullut ylikuormitusta. 








21.12.2015

Molempien luku on nyt kahdeksan

Kiinassa numero kahdeksan on onnen luku. Tällä hetkellä se luku tuntuu todella hyvältä. Martan leikkauksesta on kulunut kahdeksan viikkoa. Se maaginen raja eli kuusi viikkoa on nyt ylitetty kahdella viikolla ja Martan elämä on palautunut entiselleen. Mitään rajoitteita ei enää ole ja se saa taas mennä ja olla kuin mikä tahansa pieni mäyräkoira. Ja kyllä se nauttiikin elämästään. Lyhyiden hihnalenkkien jälkeen kaikki normaalit lenkit ovat huippuja. Ei se ennen näin innokkaasti, pää terhakkana ja askel lennokkaana astellut asfalttilenkeillä. Saati sitten, kun saa irti touhottaa pitkin metsiä. Kun aktiivinen koira laitetaan kuuden viikon levolle, se ei ole helppoa eikä koira kykene sitä ymmärtämään. Nyt ollaan pari-kolme kertaa tokoiltu ja silloin Martan silmät loistaa.

Martta 6 viikkoa leikkauksesta

Ja tällaista on Martan meno kuuden viikon jälkeen leikkauksesta, kun vihdoinkin pääsee irti hihnasta:









Monet ovat kysyneet minulta, että palaako Martta agilityradoille. Vastaus on, että ei palaa. Leikattu selkä ei sitä estä ja itse asiassa leikkaava lääkäri oli sitä mieltä, että Martta voi jatkaa harrastamista aivan kuten ennenkin. Mutta vastaus on silti ei. Martta sai nyt uuden mahdollisuuden elää terveenä enkä uskalla ottaa riskejä sen kanssa. Tuo koira on minulle niin kovin rakas. Onneksi on muitakin lajeja, joita voidaan harrastaa, vaikka tuskin mikään saa Marttaa syttymään kuten agility. Martta teki hienon agilityuran ja olen siitä suunnattoman ylpeä. Tämän tämän vuoden kisoissa tehtiin parhaat radat, joten tähän on hyvä lopettaa, vaikka kyllä se kieltämättä haikealta tuntuu. Olemme kokeneet niin paljon yhdessä ja Martta on opettanut minulle paljon. Katsotaan, onko Silkestä Martan manttelinperijäksi.

Varokaa oravat! Pihavahti on jälleen täydessä iskussa!



Silke on nyt 8 kuukautta. Se on maailman kiltein ja kultaisin. Se on mamman mussu ja kainalokaveri. Se on hassu ja vähän hupsu. Juoksujen jälkeen sille iski pahemman luokan mörköikä. Sitä pelottaa. Sitä pelottaa lähteä ulos, sillä maailma on iso, avara ja kovaääninen. Metsässä on Silken mielestä kivaa. Mutta pahimpia ovat lenkit autoteitten varsilla. Silloin jännittää liikaa. Mutta onneksi Martta on taas kuvioissa mukana, sillä Martan läsnäolo rauhoittaa kummasti. Onneksi ensimmäiset merkit mörköiän helpottamisesta on jo nähty. Siihen on auttanut lenkkirutiinit ja mörköilyn huomiottajättäminen.

Silke 8 kk







Silke on aloittanut tokoilun sekä rally-tokoilun. Myös agilityä on aloiteltu, mutta kieltämättä Martan tilanne on vaikuttanut minun oman agilityinnon hiipumiseen. En halua, että Silke joutuu hyppäämään suoraan Martan saappaisiin ja joutuisi heti ensi metreiltä asti kantamaan niskassaan kisatavoitteita tai muuta. Haluan, että agility on taas pelkkää hauskanpitoa eikä sitä oteta turhan vakavasti. Niinhän se Martan kanssakin aikoinaan aloitettiin: pelkkä hauskanpitoharrastus eikä ollut minkäänlaista tavoitetta eikä tarkoitustakaan kisata.





Silke ei ymmärrä pihavahdin tehtäviä kuten Martta. Silke ei ymmärrä sanaa "orava", mutta sanat "ruoka" ja "herkku" se ymmärtää varmasti. Silloin pikku-Silke syöksyy salamana paikalle, mutta häntä ei heilu, vaan olemus on enemmänkin huolestunut, vakava ja kysyvä: "saankohan minä varmasti?" ja "riittääköhän syötävää minullekin?" Silke Iloinen on iloinen aina muulloin paitsi kun on kyse ruuasta. Ruoka on Silkelle vakava paikka.