28.1.2012

Kosketuskeppiharjoituksia

Ollaan sitten aloitettu kosketuskeppiharjoitukset. Ei mennyt kauan, kun Martta tajusi idean. Oikeastaan tuntuu, että kosketuskeppiä tökkääminen nenällä on Martan mielestä liian helppo homma. Katsoo minua, että "Ai tätäkö vain pitää tökätä, saako tästä tosiaan palkan, tällaisesta pikkujutusta?" Nyt ollaankin siirrytty tekemään keppiharjoituksia kodin ulkopuolelle. Ollaan tehty ulkona, mummolassa, ja hallilla. Keppiä on harjoiteltu erilaisissa häiriöissä ja erilaisten ihmisten kanssa. Toistaiseksi kaikki häiriöhenkilöt ovat olleet jollakin tavalla Martalle tuttuja ja keppiä on pidetty vielä täydessä mitassa. Seuraavaksi on vuorossa enemmän vieraiden henkilöiden ja etenkin miesten saaminen mukaan harjoitteluun. Sen lisäksi alamme lyhentää keppiä, ensin tuttujen henkilöiden kanssa ja sitten vieraampien. Tänään kun tehtiin keppiharjoittelua lenkillä ollessamme, Martta näytti just siltä, että odotti jotakin käskyä, kun otin kepin esille. Katsoi minua, katsoi keppiä, katsoi uudestaan keppiä. Kun en sanonut mitään, niin laiskasti käveli keppiä kohti ja tökkäsi nenällään, ja näytti juuri siltä, että tämä on lapsellista. Mietinkin, että otanko siihen jo tässä vaiheessa jonkun käskyn, vai vasta myöhemmin.

Nyt kun on ilmat alkaneet kylmetä, niin väistämättä lenkitkin ovat lyhentyneet ja ulkonaoloaika vähentynyt. Omasta laiskuudesta johtuen ei olla juurikaan harrastettu mitään sisätilan aktivointeja, joten koira alkaa kerätä virtaa. Huomasin sen tämän viikon agilitytreeneissä. Ensimmäistä kertaa oli aloittaminen ihan tuskallista: Martta ei olisi sitten millään malttanut odottaa paikallaan ennen ensimmäistä hyppyä. Ei uskonut ollenkaan käskyä "paikka", vaan hiipi eteenpäin, heti kun otin askeleenkin eteenpäin. Palautin koiran paikoilleen varmaan kymmenen kertaa. Kun viimein päästiin matkaan, niin koira kulki kuin tuulispää. Eli vauhtia oli kyllä riittävästi, mutta niin oli sitä ylimääräistä kohkaamistakin. Kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa Martta aloitti haukkumisen radalla. Juoksi ja haukkui ihan raivon vallassa. Minä jäin pahasti jälkeen ohjauksissa, mutta Martta korjasi minun tekemät virheet. Ensimmäisellä kerralla tehtiin rata pari kertaa ja sen jälkeen muutaman kerran kontakteja (A ja keinu), niin Martta sai purettua enimmät höyryt. Toisella kerralla ei käynyt enää niin kuumana, mutta lähtö oli edelleen vaikea. Nyt täytyisi ryhdistäytyä ja käydä vapaavuoroilla treenaamassa nimenomaan lähtöjä ja paikallaoloa.

Ilmoittauduttiin Poksin tokoryhmään, jos tuota tokoa tulisi nyt sitten enemmän treenattua. Näin talvella en saa tokoiltua sitten sitäkään vertaa. Ulkona ei kerta kaikkiaan tarkene ja yksin ei tule muutenkaan lähdettyä. Nyt olisi sitten sellainen puolipakko. Tai ei sitä pakoksi voi sanoa, koska mukavaahan se on. Huomenna olisi sitten treenit vuorossa. Hyvää tekee tuolle takan ääressä makaavalle otukselle jotakin aktiviteettia tarjota. Johan se muuttuu ihan ameebaksi. Etenkin kun kovia pakkasia on luvattu ensi viikolle. Ei kyllä naurata meitä kylmät ilmat, ei naurata. Tekisi mieli nukkua parin kuukauden talviunet ja herätä huhtikuulle. Ennättäisi sitä talven tuntua nuuhkia vielä sittenkin.

21.1.2012

Uusia juttuja tammikuussa: kosketuskeppi ja Lempi

Nyt on Martalle hommattu kosketuskeppi. Sen avulla on tarkoitus kouluttaa Martta tervehtimään vieraita ihmisiä. Ja jos hyvin menee, niin sen avulla on tarkoitus opettaa Martta sietämään myös lapsia ja miehiä. Parin päivän ajan on opetettu Martta tökkäämään kepin päässä olevaa palloa. Koira hoksasi sen alle viidessä minuutissa, ja. nyt on nenällä tökkäämistä tehty kotona, ulkona ja kylässä. Pikku hiljaa otetaan mukaan perheen ulkopuolisia henkilöitä. Saa nähdä, onnituuko tämä jippo ja miten pitkään tässä menee.

Alkuviikosta iski kauan odotettu trimmausinsipiraatio. Oikeastaan se iski iltalenkin jälkeen, kun irrottelin isoja lumisia ja jäisiä paakkuja Martan tassuista. Olipa koira melkoiset tassukarvat jo kasvattanut, joten syytä olikin nyppiä mokomat turatassut siistimmiksi. Maanantai-iltana nypin etutassut ja tiistaina takatassut. Onneksi koiran tarvitsi kulkea vain yhden vuorokauden ajan eripari tassuilla. Tassujen lisäksi siistin pään ja mahanalusen sekä hieman häntää. Loppuosa koirasta jäi vielä trimmaamatta. Martan karva kasvaa niin epätasaisesti, ettei mitenkään voi samalla kertaa nyppiä koko koiraa. Tassujen karvat kasvavat nopeammin kuin muualla. Niskasta häntään menee sellainen viiden sentin kaistale, jossa karva kasvaa. Sen sijaan kyljet on lyhyessä karvassa. Ajattelin, että nypin loput sitten pakkasten jälkeen. Olkoon tuota karvaa pakkasilla lämmittämässä. Eivät nämä minun trimmaukset mitään oppikirja-ainesta ole. Joka paikassa toitotetaan, että koko koira pitää trimmata kerralla. Olisipa nuo tassut melkoisessa karvassa, jo odottelisin, että koko koira olisi trimmausta vailla. Ja olenpa niin onnettoman hidaskin tuossa touhussa, että ei riittäisi yhden päivän tunnit minulle.



Meillä on uusi lenkkikaveri. Sekarotuinen Lempi on vasta14 viikkoinen, joten vielä ei olla päästy kunnon lenkeille, mutta tulevaisuudessa yhteiset ulkoilutukset meitä odottaa. Muutaman kerran on Lempi jo lähtenyt meidän mukaan aamu- tai iltalenkille. Martta ei ole kovin paljon ollut pentujen kanssa tekemisissä, joten en ollut varma, miten sen huumori kestää. Yllättävän hyvin tuo meidän neiti Tosikko on pennun kanssa jaksanut olla. Ei se kyllä mihinkään riekkumisiin tai edes hillittyihin leikkeihin lähde mukaan. Lempi yrittää kaikki konstit, että saisi Martan leikkiin, mutta Martta ei kiinnitä Lempiin mitään huomiota. Jos pennun hyppiminen menee Martan mielestä liiallisuuksiin, niin palauttaa yhdellä haukahduksella pennun ruotuun. Vähäksi aikaa Lempi rauhoittuu, mutta kohta on taas pomppiminen Martan ympärillä täydessä vauhdissa. Lempi on tällä hetkellä vain hieman Marttaa isompi, mutta kunhan pentu kasvaa, niin voi Martan komentaminenkin voimistua.

 Mahdototan saada näistä kahdesta kunnon valokuvaa. Tässä kuvassa kuitenkin näkyy hyvin koirien ilmeet: Martta kiinnostaa Lempiä kovasti, mutta Martan mielestä pennut ovat vähän rasittavia.


17.1.2012

Tammikuu eikä pakkasia, ai ihanuutta!

Vuoden ensimmäiselle viikolle sattuikin sitten useammat treenit. Vuoden vaihteessa käytiin hallin vapaavuoroilla treenaamassa agilityä. Välillä treenattiin yksin ja välillä oli treenikavereitakin. Saatiin uusi treenikaveri Eki-chihu, jonka kanssa treenattiin ensin agilitya ja sitten otettiin hieman tokojuttuja. Tarkoitus olisi jatkossakin käydä yhdessä treenaamassa. Yksin kun ei meinaa saada aikaiseksi, ainakaan tokoilua.

Siksipä olikin mukava yllätys, kun Susanna kutsui kääpiöryhmän koolle. Kääpiöryhmään kuuluu Martan lisäksi heeleri Unski ja parsonrusseli Jytinä. Tarkoitus on potkia toisiamme liikkeelle, että tulisi tokoa treenattua säännöllisesti. Pidettiin ensimmäiset kääpiöryhmän treenit Kanervalan koulun pihassa. Laiskuuttani en ole Martan kanssa talvella ulkona treenannut, joten epäilin, että näinköhän mikään onnistuu. Mutta enemmän taisi lumi ja parin asteen pakkanen haitata minua kuin Marttaa. Ei tietenkään mitään paikallamakuuta treenattu, mutta seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin. Seuraamisessa alamme harjoitella rytmitystä. Jos malttaisinkin odottaa hieman käskyn antamisen jälkeen, enkä säntäisi itse liikkeelle, ennen kuin seuraa-komento on sanottu loppuun. Ja kunpa nyt muistaisin antaa Martalle maahan-käskyn selkä suorana, ilman, että kumartelen ja heiluttelen käsiäni. Luottaisin vain enemmän koiraan, koira kyllä osaa. Lisäksi sain kamuilta hyviä neuvoja noutamisen harjoitteluun. Toivotaan nyt, että leutoja ilmoja riittäisi ja voisimme jatkaa säännöllistä tokotreenausta kääpiöryhmässä.

Tietysti olemme käyneet agilitytreeneissä myös omassa ryhmässämme kerran viikossa. Kokeilinpa sitäkin, että otin hallille mukaan Martan kevythäkin. Ajattelin kokeilla, miten Martta malttaa pysyä rauhallisena omassa häkissä. Joo, rauhallisesti pysyi. Nätisti kökötti häkissänsä tyytyväisenä ihan hissukseen. Sitten kun lähdettiin tekemään rataa, niin kesken matkan muistui pieneen päähän, että häkki jäi ilman vahtimista. Niinpä tappijalka teki u-käännöksen ja juoksi radalta suoraan häkkiin. Kyllä minua nauratti moinen touhu. Martta taitaa pitää meidän treenikavereita niin epäluotettavina, ettei omia tavaroita voi hetkeksikään jättää silmistään.

Reilu viikko sitten käytiin Kuopiossa ACE:lla treenaamassa. Olipa sitten vauhdikas hyppyrata vuorossa. Siinä sai koira ja ohjaaja pinkoa sen minkä kintuistaan pääsivät. Yksi kinkkinen ohjauskuvio radassa oli, jota sain kuivaharjoitella useaan kertaan, ennen kuin meni jakeluun. Olin erittäin epäileväinen, että näinköhän Harrin kertomalla ohjauksella saan Puppiksen menemään oikein. Mutta niin se mokoma vaan teki useamman kerran nollaradan. Harri sanoi minulle myös, että luota koiraan. Myös etupalkkaamista pitää lisätä treeneissä, sillä Martta on edelleen kiinni minussa eikä meinaa lähteä etenemään itsenäisesti. Taidamme siis molemmat radalla vahtia toisiamme.

Onpa ollut sellainen alkutalvi, että tällaisista talvista minäkin saattaisin pitää. Kovia pakkasia ei ole ollut, olisiko -10 astetta ollut kylmimmillään. Ihanaa, kun olemme voineet harrastaa pitkiä kävelylenkkejä. Pari kertaa viikossa on pyritty tekemään sellainen kahden tunnin kävely. Meillä on ollut myös lenkkiseuraa, sillä olemme hakeneet coton de tulearin, Ellin, mukaan lenkille. Martan ja Ellin kemiat ei sitten millään sovi yhteen. Ensihankaluudet koettiin Ellin kotipihassa, jota Elli puolustaa yllättävän raivoisasti. Sekä lähtö että paluu tarvitsisi ylimääräisen käsiparin sekä silmäparin. Saa vahtia silmä kovana ja hihnat tiukalla, että Elli ei pääse Martan kimppuun. Ja Marttahan ei moista hyvällä katso, vaan antaa mäyriäisen sisulla vastusta lelukoiran näköiselle karvapallolle. Lenkillä sitten koiran kulkevat nätisti. Kumpikaan ei ota mitään kontaktia toiseen, aivan kuin olisivat vain ilmaa toisilleen. Huvittavia otuksia. Mutta taitaapa molemmat olla yhtä väsyneitä lenkin jälkeen. Menipä minullakin ensimmäiset lenkit harjoitellessa kahden koiran taluttamista. Mutta sitten alkoi homma sujua, kun sain koirillekin taottua päähän, että tien toisesta laidasta toiseen poukkoilu ei nyt vaan käy. Haetaan Elli jatkossakin meidän mukaan, niin pitkään, kun Elli vain suostuu lähtemään diktaattorimaisen taluttajan ja epäilyttävän mäyriäisen matkaan. Mutta ikävä totuushan on, että kunhan ne pakkaset alkaa (ja nehän jossakin vaiheessa alkaa, tuskinpa sellaista onnen talvea saadaan, ettei niitä kammottavia pakkasia tulisi), niin sitten jää lenkitkin minimaalisiksi. Vaan on se sitten luksusta, kun on tuo lämmin treenihalli lähellä, jonne voidaan mennä päästelemään höyryjä, sekä koiralta että emännältä.