22.1.2016

Pelkkää pakkasta

Tammikuu on kärvistelty pakkasissa. Jo kolmatta viikkoa kestäneet -25 - -30 asteen pakkaset eivät ole naurattaneet ja huumori on loppunut myös mäyräkoirilta. Vaikka koirille on puettu fleeceä ja toppatakkia päällekkäin ja tassut sullottu tossuihin, niin eipä noita ulkonakäyntejä juurikaan lenkkeilyksi voi kutsua. Etenkin Martta on niin kylmän arka, että se ei ole nauttinut millään tavalla näistä keleistä. Silkeä selvästi kiinnostaisi ulkona ja lumessa touhuaminen, mutta kun ei tarkene niin ei tarkene. Aluksi Silkellä oli hieman vaikeuksia ymmärtää, että jos menee pikaiselle pihapissille, niin ei ehkä kannata juosta pihan kauimmaiseen nurkkaan ja seisoskella siellä. Sieltä on nimittäin pitkä matka nilkuttaa sisälle kylmettyneillä tassuilla. Eräänä iltana -30 asteen pakkasessa Silkelle kävi niin, että kun se huomasi pihalla ollessaan, että tassut jäätyvät, niin se jäi paikalleen seisomaan ja nosti ensin yhden tassun ilmaan. Sitten alkoi nipistellä toistakin tassua, joten toinenkin tassu piti nostaa ilmaan ja pentu joutui tasapainoilemaan kahden tassun varassa. Mutta kylmyys ei jäänytkään siihen, vaan kolmattakin tassua alkoi pakkanen puremaan, jolloin Silke nosti kolmannenkin tassun ilmaan. Ihan ei tasapaino enää riittänyt, vaan raukkaparka kaatui kyljelleen lumeen kaikki tassut ilmassa. Siinä se kyljelleen köllötti maassa ja loi anovia katseita ulko-ovelle päin. Pikkukoira taisi luulla jo loppunsa tulleen, mutta onneksi sain pelastettua mäykkysen varmalta paleltumiskuolemalta.


Takan edusta on ollut iltaisin suosittu paikka. Siinä ne molemmat makaavat ja grillaavat itseään:




Sisällä ollaan yritetty touhuilla temppuja ja etsimistehtäviä, mutta ei sellainen näköjään korvaa ulkoilua, sen huomaa tuosta pikkutyypistä, miten se on alkanut kerätä energiaa. Onneksi ollaan pari kertaa päästy Silken kanssa hallille treenaamaan pakkasista huolimatta. Ja voi, miten hieno harrastuskoira siitä on kuoriutumassa! Edellisen ACE-treenin jälkeen palasia on loksahdellut paikoilleen ja olenkin ollut aivan yllättynyt, miten hyvin se tekee ja oppii.


Silke on nyt 9 kuukautta vanha ja pitihän siitä se pönötyskuva ottaa:







Nyt on pakkaset hellittämässä ja tuskin maltan odottaa, että päästään ulkoilemaan kunnolla. Nyt viikonloppuna koirat pääsee metsään juoksemaan, jos pakkanen lauhtuu lähelle kymmentä astetta. Hankirallatuksissa ei tossut pysy jalassa, joten kovilla pakkasilla on turha lähteä kauemmaksi. Kahden mäyräkoiran kantaminen ja hangessa kahlaaminen menee jo liialliseksi urheilusuoritukseksi. 






10.1.2016

Silken agilitytreenit ACE:lla

Silkellä oli eilen eli lauantaina agilitypäivä. Pakkaspäivän aamuna pakkauduttiin Annin ja Yrsan sekä Marian ja Miuxin kanssa Annin autoon ja suunnattiin kohti Kuopiota. Silke pääsi ihan oikeisiin agilitytreeneihin oikeiden aksakoirien joukkoon. Etukäteen ajattelin, että mitenköhän mahtaa Silken agilityt onnistua, koska ollaan niin vähän tehty mitään kunnollista. Eikä tuollaisen pennun keskittymiskyky riitä kovin kummoiseen treeniin. Silke on melkoinen nenäkoira, eli kaikki hallissa olevat hajut kiinnostaa sitä aivan valtavasti. Niinpä aluksi näytti ACE:llakin, että hajujen maailma taitaa viedä pikkukoiran mukanaan. Mutta sitten kun treenit aloitettiin, niin Silke keskittyikin hienosti olennaiseen eli agilityyn. Täytyy vain olla tarkkana, että mitään ylimääräistä huuhailuaikaa ei jää treenien välille. Tehtävät suoritetaan nopealla tempolla ja jos ns. luppoaikaa on tehtävien välillä, niin otan koiran vaikka syliin siksi aikaa, ettei se ala itse keksiä tekemistä ja väsytä itseään turhaan.

Nyt yllätyin siitä, miten hyvin Silke jaksoi keskittyä, vaikka samaa tehtävää toistettiin moneen kertaan. Hyvin innokkaasti se teki ja hyvällä vireellä. Ja näissä treeneissä Silke esitteli "loistavaa" irtoamista. Putki oli kerrassaan vastustamaton, joten saatiinpa siitä hyvät treenit ja kotitehtävät, kuinka Silkelle aletaan opettaa ohjauksiin tulemista. Tähän astihan se on saanut hömpötellä vähän sitä mikä on hyvältä tuntunut, mutta kai sille nyt pitäisi pikku hiljaa alkaa opettaa ihan oikeitakin juttuja.

Tältä näytti Silken agility:



8.1.2016

Me ei tykätä pakkasista


Uusi vuosi toi mukanaan roimat pakkaset. Me ei tykätä kylmistä ilmoista eikä todellakaan tykätä tällaisesta epäinhimillisestä kylmyydestä. Mäykkyset valitsee mieluummin takan edessä makoilun kuin ulkoilun pakkasessa.

Mutta kerronpa ensin meidän uudesta vuodesta. Sitä vartenhan koko syksy on treenattu ja uuden vuoden paukkeeseen valmistauduttu. Meidän uusi vuosi meni jotakuinkin näin:

Päivällä koiria juoksutettiin metsässä kolmisen tuntia. Tarkoitus oli pari tuntia metsässä viettää, mutta kun perheessä on hurahdettu geokätköilyyn, niin kätköjen etsintä venytti retkeä kolmeen tuntiin. Koirat eivät siitä olleen lainkaan pahoillaan, vaan hyvin innokkaasti touhusivat metsässä. Kotiin tultaessa koirat olivat melkoisen väsyneitä, mutta eivät onneksi malttaneet juuri nukkua, koska itsekin puuhasteltiin kaikenlaista. Viiden jälkeen käytin koirat vielä sellaisella korttelin ympäri lenkillä, kun ajattelin, että siten pärjäävät sitten yli puolen yön.

Ennen kuutta eli ennen h-hetkeä suljettiin kaihtimet, vedettiin verhot ikkunoiden eteen, laitettiin tuli takkaan, olohuoneessa televisio oli reilulla äänellä ja keittiössä pauhasi radio. Lisäksi aloin tekemään ruokaa, jolloin liedellä tirisi jauhelihat ja broilerisuikaleet. Kun ensimmäiset paukkeet alkoivat, niin talossa oli sen verran ääntä ja herkullisia tuoksuja pikkukoiran nenään, että sen kaikki energia meni keittiössä ruuan kerjäämiseen eikä se huomannut ollenkaan ulkona olevaa pauketta.

Jossain vaiheessa Silke tajusi, että jotakin ääntä ulkoa kuuluu, mutta enemmän se kuunteli sitä kiinnostuneena ja hämmästyneenä kuin pelokkaana. Kun itse asetuimme sohvalle asemiin telkkarin ääreen, niin koirat asettuivat takkatulen ääreen ja siinäpä ne makoilivatkin loppuillan. Martalla on iltaisin omat rutiinit ja niihin kuuluu yleensä pihalla ravaaminen useaan kertaan. Ei auttanut, vaikka oli päivällä miten juoksutettu, vaan Martta sitten päätti jossakin vaiheessa iltaa haluta pihapissille. Minä varustauduin täydellä arsenaalilla koirien pihaulkoiluun: taskut täyteen namuja ja toiseen taskuun maksapasteijatuubi, pennulle panta kaulaan ja hihnan toinen pää visusti minun kädessä. Niin uskaltauduttiin ulos. Vaan mitä tekee Silke: ulos päästyään pysähtyy ihmettelmään pauketta ja katsoo minun reaktiota. Sanoin vain että "jes!" ja otin esille maksamakkaratuubin. Silke lipoo huuliaan ja tuumii, että tämäpä mainiota. Aina kun kuului paukahdus, niin Silke kääntyi minuun päin ja lipoi huuliaan. Enemmän se tuntui ihmettelevän sitä, että omassa pihassa pitää kulkea hihnassa. Niinpä uskaltauduin irroittamaan hihnan ja molemmat koirat käyskentelivät pihassa paukkeen keskellä rauhallisesti. Pitkään ei pihalla kuitenkaan oltu, sillä ajattelin, ettei oteta mitään ylimääräisiä riskejä. Sisällä loikoilu takkatulen ääressä jatkui. Pari kertaa Silke keksi haluta pihalle, kun tajusi sen tarkoittavan paljon maksamakkaraa. Eli ei voi olla kuin tyytyväinen pikkutyyppiin. Marttahan makaa uuden vuoden paukkeet aivan kuin se olisi kuuro ja sokea kaikelle ylimääräiselle. Marttaa ei voisi vähempää kiinnostaa moinen älytön mekastaminen. Silke kyllä välillä kuunteli pauketta, mutta ei ollut missään vaiheessa pelokas tai jännittynyt. Ennemminkin se oli ihmettelyä ja hämmästelyä, ei sen kummempaa.



Martta oli niin skarppina koko uuden vuoden :)




Uuden vuoden jälkeen alkoi ilman kylmetä. Harmillista, sillä olin edelleen lomalla, mutta ilmojen puolesta ei enää parin-kolmen tunnin lenkkejä pystytty tekemään. Silloin kun lämpötila alkaa olla kylmempää kuin -15, niin ulkoilusta nauttiminen loppuu. Martta muuttuu jatkuvasti yhä enemmän kylmänaraksi eikä tuo pentu siitä paljoa jää jälkeen. Reilun kymmenen asteen pakkasessa molemmilla on toppaloimet päällä, mutta sen 15 asteen pakkasessa puen molemmille tossut. Sitten kun pakkanen kiristyy kahteenkymppiin tai enemmänkin, niin toppaloimien alle puetaan banaanipuku tai BOT verkkoloimi.

Pakkasta reilu 15 astetta, kun käytiin lenkillä. Puolen tunnin jälkeen  alkoi Martta hyytyä ja se jouduttiin kantamaan autolle viimeiset 500 metriä. Hyvin pysyi tossut tuossa menossa, kun ei lunta ja hankea ole enempää:





Tytöt reippaina lähdössä pakkaslenkille.




Kyllähän pakkassäässä kaunista on. Mäyriäisetkin viihtyy jonkin aikaa, kun saa tonkia rantapientareella.





Tänään, kun pakkasta on -26 astetta, ollaan kyetty ulkoilemaan 10-15 minuuttia kerrallaan. Mutta koirat sitten käyvät sitäkin useammin pihalla parin minuutin pyrähdyksillä. Toivon totisesti, että nämä pakkaset eivät enää kestä kauaa. Huomaa, että aktiiviset koirat kaipaavat paljon ulkonaoloa. Vaikka nyt on iltaisin niiden kanssa pelattu, niille on naksuteltu ja opetettu temppuja sun muuta, niin silti tuntuu virtaa riittävän. Etenkin Silkellä. Martta rauhoittuu nopeasti pienenkin aktiviteetin jälkeen nukkumaan, mutta Silkellä jää helposti kierrokset päälle. Se kantaa lelujaan ja vaatii leikkimään. Jos sitä ei muuten huomaa, niin viimeistään silloin, kun se vimmatusta kuoputtaa tassullaan pohkeeseen tai käsivarteen. Vaativa otus siitäkin on tullut.

Tammikuun puolella ollaan ehditty käydä hallillakin treenaamassa pari kertaa. Silken kanssa tekeminen on todellakin sellaista hömpöttelyä. Martan kanssa on alettu tekemään takajalkoja vahvistavaa jumppaa. Vihdoin sain sitä myös videollekin. Vasen takajalka on se Martan heikoin lenkki. Tällaista rimajumppaa tehtiin nyt toista kertaa. Ensimmäiset kerrat menee hieman hyppien, kunnes pikkuhiljaa löytää rytmin.





Silke täyttää tänään 9 kuukautta. Miten se voikaan olla jo juniori, vaikka ihan vasta oli pieni pentu. Mutta on se vaan niin suloinen, kiltti ja kultainen.


Silke 9 kk