31.1.2015

Oreniusta omalla hallilla

Tänään meidän "omalla" eli PokSin (Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n) hallilla oli tarjolla Juha Oreniuksen agilitykoulutusta. Oltiin Martan kanssa aamun ensimmäisessä ryhmässä, sillä huomenna on vuorossa agilitytreenit Kuopiossa ACE:lla, joten Martalle (ja minulle) jää hyvin aikaa palautua ennen seuraavaa ponnistusta.

Rata oli seuraavanlainen:




Itse asiassa rata näytti näin paperilla (tai ruudulla) haastavammalta kuin se sitten lopulta oli. Mutta ei se todellakaan mikään läpijuoksurata ollut, vaikka juosta saikin ihan enemmän kuin tarpeeksi. Ainakin tällainen huonokuntoinen tantta sai kyllä jalkansa huutamaan hoosiannaa ensimmäisen 10 minuutin sessiossa, kun hinkattiin yhä uudelleen ja uudelleen paria kohtaa. Esteet 9-12 oli ensimmäisenä tahkottavana. Persjättö pituusesteen jälkeen ja pakkovalssi hypylle 11, siinä kun sain ajoituksen kuntoon, niin Martta kääntyi todella hyvin. Eniten kuitenkin tahkottiin esteväliä 23-26. Siinä vaiheessa rataa oli jalat maitohapoilla 10 minuutin juoksemisen jälkeen, niin enää ei vaan aivojen ja jalkojen välinen tiedonkulku toiminut.  Hyppyjen 23 ja 24 väli takaperinjuoksua, siitä törkkäys takaakierrolle, saksalainen ja putkeen, ja putken jälkeen piti ehtiä persjättöön. 

Toiselle kierrokselle lähdettäessä Orenius sanoi, että että nyt sitten vaan rata nollana läpi. Tunsin jo, miten jalat olivat voimattomana ennen radalle lähtöä, mutta jostakin sitä sai puristettua sen verran tsemppiä suoritukseen, että nollana se rata sitten viuhdottiin. Minut pelasti se, että Martta ei käynyt täydellä moottorilla tänään. Se ongelma meillä on kotihallissa tapahtuvissa koulutuksissa ja treeneissäkin. Harvoin sitä saa omalla hallilla sellaiseen täyteen draiviin mitä muualla. Etenkin ensimmäinen sessio oli sellainen, että Martta ei juuri haukkunut radalla. Varmaan vaikutti se, että me oltiin aloittava koirakko, jolloin Martta ei kerännyt kierroksia muiden tekemisestä. Toiselle sessiolle sitä draivia sainkin hieman enemmän. Se näkyy huonoina 2on2off -kontakteina, joista se vapautti itsensä sadasosasekunnissa.

Tässä tämän päivän menoa:







Huomenna sitten Kuopioon Tiia Vitikaisen oppiin.







26.1.2015

Pakkaspäivien ajanvietettä

Viime viikolla inhottavat pakkaset jäädyttivät Itä-Suomen. Minä ja Martta arvostetaan enemmän takkatulen loimua ja mukavaa luita hivelevää lämpöä, eikä pakkaspäivinä mentäisi ulos ollenkaan, jos ei olisi pakko. Kylmässä tapahtuvat ulkoilut ovat minimissä, mutta jotakin touhua mäykkyselle on keksittävä, jos pakkasia alkaa olla viikon ajan putkeen.

Meillä on kaksi älypeliä, jotka kaivetaan pakkasilla esille. Toisaalta, vaikuttaa siltä, että ovat Martalle liian helppoja joka tapauksessa, mutta herkkujen etsiminen on niin mieleistä puuhaa, että samapa tuo, mistä niitä etsii. Vaikka sitten pelin kätköistä. Martta ei vaan malttaisi lopettaa pelaamista namien loppumiseen. Sen mielestä näyttäisi olevan vaan niin hauskaa aukoa luukkuja ja tonkia namujen toivossa.

Tällaista on Martan pelaaminen:




Pakkaspäivien ajankuluksi otetaan myös laatikko esille. Martan häntä alkaa viuhtoa vimmatusti, kun näkee laatikon. Peruuttamisen opettaminen Martalle on ollut pitkä tie. Pikku hiljaa ollaan päästy tähän pisteeseen, että peruuttaa laatikon päälle. Ja niin pitkään kun laatikko on lattialla, niin Martta vaan peruuttaa uudekkeen ja uudelleen, ja odottaa nameja. Loppua ei tällekään leikille tuntuisi olevan.





Mitähän temppuja sitä seuraavaksi aletaan opettelemaan?





19.1.2015

Jänesniemen koulutuksessa

Eilen aamupäivällä lähti Joensuusta autolasti kohti Kuopiota Elina Jänesniemen koulutukseen. Päivä oli pitkä ja rankka, mutta erittäin antoisa. Olin yllättynyt, miten hyvin Martta jaksoi ja millaisella moottorilla se kulki koko koulutuksen ajan. Martan moottorin kuulee kaikki: kun räkytys radalla loppuu, niin moottori sammuu. Siksipä olinkin iloinen, että se jaksoi räkyttää alusta loppuun asti.

Treenirata oli seuraavanlainen:




Koulutuksessa tuli paljon uutta ja moni vanha asia sai lisää vahvistusta ja muistutusta. Paljon oppi jo muiden suorituksia katsellessa.

Tässä listattuna joitakin asioita:
- ohjaa linjaa, älä esteitä
- koiran pitää tietää kahta laukkaa ennen ponnistusta, että minne mennään seuraavaksi. se säästää sekunteja ja säästää koiraa.
- putken jälkeinen persjättö ja valssi tehdään jo ennen putkea
- valssin voi tehdä suoralla viivalla kolmella askeleella edeten koko ajan. Harjoittele.
- opeta koiralle okseri
- älä jätä koiraa taakse tai yksin, pidä katse koirassa
- agilityssä ei ole helppoja esteitä
- persjättö kontaktin jälkeen pitää olla valmis ennen kuin koira on kontaktipinnalla. pidä
 katse siinä kohti, mihin haluat koiran etujalat
- päällejuoksussa pidä katse alastulon kohdassa
- liike ohjaa koiraa. ohjaaja ja koira liikkuvat aina samaan suuntaan eli ota siis huomioon vienneissä.
- luota koiraan, eli LIIKU LIIKU LIIKU

Tässä vielä videokooste treeneistä:



Ilolla huomasin, että paljon on tullut tehtyä asioita oikein ja pikkuhiljaa alkaa agilitytermit juurtua omaankin ajatteluun. Kai tässä muutaman harrasteluvuoden aikana on jotakin tosiaan oppinut. Ja paljon on vielä opittavaa. Tämä oli ensimmäinen kerta Elina Jänesniemen koulutuksessa, ja äärettömän hyvin osasi ottaa Martan vahvuudet huomioon. Pidän itse paljon sellaisesta koulutustyylistä, että yhtä oikeaa vaihtoehtoa ei välttämättä ole, vaan asioita voidaan tehdä eritavalla ja koirasta (ja ohjaajasta) riippuen. Kyllä yksi koulutus antoi taas pitkäksi aikaa treenimotivaatiota.