20.9.2015

Kiihdytyskisoissa tänään

Meidän oma seura PoKs, tai siis sen maasto- ja ratajuoksujaosto eli voisiko sanoa, että vinttikoirporukka, järjesti koirien kiihdytyskilpailut, ja sinne suunnattiin tänään. Kyseessähän on leikkimielinen kisa, jossa kaiken rotuiset koirat voivat testata nopeutta vieheen kanssa tai ilman. Koira voidaan lähettää juoksemaan, sitä voidaan kutsua maalista, tai sen kanssa voi vaikka juosta yhdessä. Marttahan rakastaa vieheen perässä juoksemista, mutta ajattelin kokeilla viehettä myös Silkelle. Silke oli mukana myös ihan sosiaalistamisen kannalta, kun kuitenkin tapahtumassa oli paljon koiria, ihmisiä ja vielä kuulutusten äänet. Vaan olipa pikku tyyppi tapahtumassa mahdottoman rennosti. Paitsi että kaikki koirat ja ihmiset kiinnostaa, joten kaunista hihnakävelyä oli ihan turha odottaa. Mutta ei se hätkähtänyt äänimaailmaa eikä hulinaa ympärillä.

Pentujen kisa oli 50 metriä. Koska en tiennyt, että ymmärtääkö Silke mitään vieheen päälle, niin juoksin itse maaliin ja Maria piti Silkeä lähdössä. Ei kyllä pentu epäröinyt yhtään, kun irti päästettiin. Hienosti kipitti koko matkan, vaikka ei tainnut vieheestä mitään älytä. Ajanottaja oli maaliviivalla kyykyssä, joten sehän piti ehdottomasti käydä tervehtimässä. Pentu on kyllä niin ihanan sosiaalinen tyyppi :)





Martta kilpaili minien sarjassa, johon kuului kaikki alle 40 cm:n koirat, ja matka oli 100 metriä. Kun Martta tajusi vieheen, niin sen jälkeen se ei nähnyt enää mitään muuta. Mahtava ajohaukku kajahti ilmoille, kun Martta ampaisi "jäniksen" perään. Ja maalissa "jänis" sai kyytiä, onneksi oli kestävä viehe. 





Martan mielestä sadanmetrin juoksu jäi ikäänkuin kesken, ja se odotti koko ajan, että milloin mennään uudelleen, ja veti vain radalle päin. Ei ymmärtänyt suuri metsästäjä, että jäähdyttelylenkin jälkeen lähdettiinkin kotiin. Harmittaa ihan, kun ei ole ehditty koko kesänä käymään maastojuoksutreeneissä Martan kanssa. Mutta pakko nyt ryhdistäytyä, kun näkee, miten paljon koira tuosta vieheen jahtaamisesta nauttii.

Sen verran rankkareissu tuntui olevan, että koirat ovat nukkuneet koko loppupäivän. Iltalenkillekin piti patistella mukaan, ja sen jälkeen uni taas jatkui.



6.9.2015

Martan kanssa kisaamassa pitkästä aikaa

Lauantaina oli oman seuran kisat, jonne olin ilmoittanut Martan kaikille kolmelle radalle. En tiedä, miksi kisafiilistä ei ole koko syksynä oikein ollut, eikä treenifiilistäkään, joten ei olla kisattu eikä treenattukaan. Mutta ajattelin, että mennään pitämään hauskaa, kun on kisat kotikentällä. Kahdella radalla oli tuomarina Vesa Sivonen ja yhdellä Katarina Virkkala. Radat olivat mukavan haasteelliset, kiemuraa löytyi ja sehän meille passasi hyvin.

Ja hauskaa me sitten pidettiinkin. Ensimmäiseltä radalta tulikin puhdas nolla! Siis suoriuduttiin radasta myös ihanneaikaan. Se oli meille kuin voitto! Radan tekeminen tuntui hyvältä, sillä Martta oli täydessä iskussa ja vauhtiakin löytyi meiltä molemmilta. Huomasin yhdessä kohdassa juoksevani itsekin.



Toisella radalla oli myös se sama hyvä fiilis, mutta harmittavasti Martta hyppäsi yhden hypyn takaisin päin, joten siitä hylätty. Nähtävästi tein hypylle huonon ohjauksen, sillä tällaisia edestakaishyppyjä ei ole Martta ennen tehnyt, ei edes treeneissä.



Kolmas rata oli hyppyrata. Siinäkin sama hyvä fiilis jatkui. Martta tiputti ensimmäisen riman, mutta muuten rata oli kerrassaan hieno. Kyllä tämän päivän kisaratojen jälkeen tuli taas se tunne, että kyllä, tämän takia me tätä lajia harrastetaan.



Silkekin kävi nuhkimassa kisatunnelmaa parin tunnin ajan. Siellä se viuhtoi reippaasti mukana. Tällaisissa tilanteissa sitä ei äänet haittaa. Vaikka kuuluu kuulutukset, koirien haukunta ja ohjaajien käskytykset ja yleisön kiljahdukset, niin niistä ei pikkutyyppi ole moksiskaan.

Oli meillä kisapäivän jälkeen väsyneitä raatoja kotona, mutta ehdittiin levähtää vain pari tuntia, kun lähdettiin vielä illaksi tallille. Koirat sai olla vapaana kentällä, kun Linda ratsasti ponilla. Hienosti Silkekin pysyy kauempana eikä juokse ponin jalkoihin. Marttaa kiinnostaa tallilla(kin) myyrien ja jänisten hajut, kun taas pikkutyyppi tonkii kakkaa.



Silken ääniharjoittelu edistyy hienosti. Nyt on tosiaan kodinkoneitten äänimaailma saatu pennulle vastaehdollistettua. Tänään imuroidessa jopa mietin, että pitääkö seuraavaksi opettaa pikkutyyppi pysymään kauempana. Hieman rasittavaa, kun imuria seuraa kaksi peräpukamaa (siis niin, Martta on siinä samalla opetettu myös tykkäämään imurista, vaikka sillä ei mitään ongelmaa siihen asiaan ollutkaan), ja molemmat odottavat, että milloin sitä lihapullaa oikein jaetaan.

Ääni-cd:tä soitetaan lähes joka päivä. Aloitimme ukkosen äänellä ja siinä on päästy siihen pisteeseen, että kun cd lähtee käyntiin, niin leikit alkaa. Välillä menee Silken korvat luimuun, kun kovasti räsähtää ukkonen, mutta leikki jatkuu välittömästi. Pikku hiljaa ollaan nostettu äänenvoimakkuutta, eikä ole vielä mitään ongelmia ollut. Ajattelin, että mielummin opetan Silken leikkimään kovien äänien kanssa, sillä esim. uutena vuotena lihapullan syöttäminen kuusi tuntia (tai enemmänkin) on aika hankalaa. Seuraavaksi ajattelin, että soitin pitää siirtää toiseen huoneeseen. Nyt on selvästi tottunut siihen, että ukkonen on aina keittiössä. Pitääkin nyt hyvien syysilmojen aikana siirtää cd-soitin ulko-oven kynnykselle tai jopa ulkopuolelle, niin tulisi se efekti, että ääni tuleekin ulkoa, kuten todellisessa elämässä.

Tässä tämän hetken ääniopettelun tilanne:



Viime viikolla käytiin mökillä saunomassa, kun ihania syysilmoja meille tarjoiltiin. Yritin koirista jotakin kivaa yhteispotrettia ottaa, mutta se on kerrassaan mahdoton tehtävä. Martalla menee koko mökkiaika nenä maassa tonkiessa kaikkia mahdollisia koloja. Ja alkaapa pentukin olla melkoinen tonkija. Tässä kuitenkin viimeviikkoista kuvasatoa mökkimaisemista:


Laiturilla kytätään naapureita.

Tonkimista rantakivikossa.



Jotain mielenkiintoista vedessä. Mutta tassukarvojaan ei pentu kyllä kastele, joten parempi tarkkailla tilannetta korkealta.

Voi, kun se näyttää tässä niin vauvalta.

Tähystelyä ulapalle.

Kivillä on kiva keikkua. Silke 4 kk.