29.1.2014

Turhan turhauttavat treenit

Liian hyvinhän tämä olisi mennytkin ja liian aikaisin hehkutin meidän hienosti menneitä treenejä. Tänään tuo Kääppä palautti minut maanpinnalle ja vieläkin alemmas. Kun ei suju, niin ei suju. Ja jos nyt vielä Martan treenit turhautti, niin että vielä Beijokin! Mikä näillä meidän agilitytykeillä tänään oikein oli? En muista näin huonoja treenejä meillä ennen olleen. Kerrassaan turhauttavaa, masentavaa ja ankeaa. Oli kyllä melko sanaton olo treenin jälkeen. Mielessä kävi koko aksatouhun lopettaminen ja siirtyminen ihan muihin harrastuksiin. Vaikkapa japanin opiskeluun. 

Kolme kuukautta ollaan treenettu pelkkiä kontakteja ja jätetty ratatreenit tekemättä. Yksittäisenä esteenä kontaktit sujuu, ja kuten kaksissa edellisissä treeneissä parit hypyt ennen ja jälkeen kontaktin onnistui myös. Tänään oli meillä oman treeniryhmän viikkotreenit. Hallissa oli valmiiksi rata, jossa oli muutama hyppy, putket, pussi ja puomi. Lyhyt rata, jossa puomi suoritettiin kaksi kertaa. Edellisten onnistuneiden treenien innoittamana päätettiin tehdä rata, ja palkata aina puomin jälkeen. Tai oikeastaan puomin jälkeisen esteen jälkeen. 

Epätoivo iski heti ensimmäisellä yrityksellä. Hyppy-hyppy-pussi-putki-puomi, ja Martta juoksi iloisesti läpi puomin ilman mitään aikomusta tehdä pysäytyskontaktia. Totesin heti, että koiran vire on niin korkea, että onnistumista on turha yrittää. Niinpä otettii  pelkkää puomi-putki -yhdistelmää. Ja mitä teki Martta: a) juoksi puomilta suoraan putkeen, b) juoksi puomilta suoraan Marian luo palkalle ja c) alkoi hiimailemaan ja pysähtyi kyllä kontaktille, mutta ei 2on 2off -asentoon. Siis kontaktien suorittaminen oli aivan samaa tasoa kuin ennen koko tämän kontaktiharjoittelun aloittamista. Ihan tuurilla mentiin. Onko mitään oppimista tapahtunut? Onko tämä kaikki ollut ihan turhaa? 

Beijo taas keksi, että sen pitää kytätä palkkaajaa eli minua. Miten vaan minä sijoituinkaan, niin Beijon fokus oli minuun päin. Ja Beijokin alkoi hiimailemaan alastuloilla ja pysähtymään liian aikaisin, mitä se ei todellakaan ole ennen tehnyt. 

Huomasin kyllä, että Martan keskittymiskyky ei ollut tänään parasta mahdollista. Mutta hallissa ei ollut yhteensä kuin neljä koiraa, eikä todellakaan kukaan häirinnyt millään tavalla Martan suoritusta. Voiko olla, että uusi treeniryhmä kuitenkin vaikuttaa. Omaa vuoroa odottaessa Martta on häkissä, jota se vahtii antaumuksella. Tänään ei kuitenkaan räkyttänyt ollenkaan, eli oli rauhallisempi kuin viime kerralla. Vai vaikuttiko se, että aloitettiin suoraan radan tekeminen, jolloin koiran kierrokset nousivat ja pää tyhjeni? No, tulipahan testattua ja todettua, että ei ole kontaktit hallussa. Reilun viikon päästä on workshoppi ACE:lla, joten päästän näyttämään talven treenaamisen tulokset. Hävettää ihan. Luulisi, että tällä treenimäärällä oltaisiin jo pidemmällä. Nähtävästi jotakin on tehty väärällä tavalla tai jätetty tekemättä. 



27.1.2014

Mitkä treenit!

Pakkasen takia jätettiin oman ryhmän treenit väliin, mutta ollaan me silti treenattu. Kaksi kertaa viikossa kontaktitreenejä, pakkohan sen on alkaa jo näkyä. Tämän viikon treenissä tuli tunne, että nyt ollaan jääty junnaamaan paikoillemme. Ollaan nysvätty, hinkattu, hiottu, eikä valmista tule ikinä. Tässähän oli tarkoitus edetä nopesti, eikä jäädä paikalleen polkemaan. Niinpä päätettiin perjantain treenissä ottaa kunnon harppaus eteenpäin. Marian kanssa todettiin, että kyllä meidän taitavat koirat tämän jutun jo osaa. Niinpä lisättiin kontaktien toiselle puolelle pari hyppyä. Otetiin ensin hyppy-kontakti-putki, sitten hyppy-hyppy-kontakti-putki. Vaikka kierrokset nousivat, niin molemmat koirat tekivät todella hienot kontaktit ja hyvällä vauhdilla. Sitten vaihdettiin suuntaa, eli putki-kontakti-hyppy. Ja palkka ensimmäistä kertaa hypyn jälkeen. Palkkana edelleen kissanruoka ja se toimii. Marttakin kestää useita toistoja ilman että vire laskee, kun palkka on niin super. Päätetiin, että aletaan entistä enemmän lisätä rataa ennen ja jälkeen kontaktien. 

Martalla on eniten hankaluutta suorittaa kontakteja silloin, kun minä jään taakse. Silloin Kääppäsen vauhti etenkin puomilla menee hiimailuksi, kun kyttää vaan minua, että tulenko vaiko enkö. Luulen, että kun aletaan treenata kontakteja osana rataa, Martan vire on niin korkealla, että minun sijoittuminen ei ole enää niin suuri asia. Tai ainakin sitä pitää rueta treenaamaan enemmän, jos hiimailu jatkuu. 

Tänään treenattiin kontakteja Helin ja Pippa-whippetin kanssa. Tein Martan kanssa samaa treeniä kuin perjantaina. Ja kylläpä mäykkynen tekikin vakuuttavia kontakteja! Tämän viikon treenit on menneet ihan nappiin. Joka treenissä se kyllä ainakin yhden kerran testaa, että onko pakko pysähtyä. Tähän astisista onnistumisista huolimatta en jaksa uskoa, että Martan kontakteja saadaan koskaan 100 % varmaksi. Liian paljon vanhaa opittua on muistissa. Lähinnä tämä kontaktitreeni opettaa minua. Jos minulla koskaan tulee olemaan toista koiraa, niin tiedänpä, miten opetan kontaktit. Martta on hiukan haasteellinen, koska se ei halua luopua aiemmin opitusta kokonaan. Mokoma käyttää sitten kaikkia oppejaan sekaisin, mikä milloinkin sen mielestä vaikuttaa hyvältä. Ihan kuin sen päässä olisi "lottokone", joka arpoo oikeat ja väärät teemat. Ja sen asian kanssa minun pitää oppia toimimaan.

20.1.2014

Meillä on kylymä

Tulipa se talvi sitten kuitenkin, vaikka niin lupaavalta jo näytti. Yhtä paljon Martan kanssa tykätään näistä pakkasista. Eli ei tykätä. Kun pakkasta on yli kymmenen astetta, meidän lenkit muuttuu väkinäisiksi pakkopulla-ulkoiluiksi. Kun lämpötila lähenee -20 astetta, ei meistä kumpikaan halua ulos. Mutta ei auta, pakko kai se on ulos mennä, pakkasellakin. Martalle puetaan takki päälle kun pakkasta alkaa olla yli viisi astetta. Parhaimmaksi takiksi on osoittautunut Horsewaren Rambo -koiran toppaloimi. Ainoa huono puoli siinä on se, että loimi on käynyt hiukan lyhyeksi. Tarvittais samanlainen 5 cm pidempi, mutta en ole vielä löytänyt. Ennen joulua ostin Martalle Back On Trackin mäyräkoiran verkkoloimen. Se istuu meidän mäykkyselle kuin nakutettu. Martta ei vaan hirmuisesti tykkää takeista, joissa on etujalkojen välissä kaistale. Joo, suojaahan ne paremmin mahaa, mutta mieluummin pitää päällänsä sellaisia hevosloimen mallisia takkeja. Ja niissä valikoimaa on paljon vähemmän.

Nyt kovilla pakkasilla laitan Martalle ensin verkkoloimen ja siihen toppaloimen päälle. Sillä tavalla koira pysyy lämpimänä edes jonkinmoisen lenkin ajan. Tänä aamuna meidän pikainen aamulenkki tuntui selvästi liian pitkältä Martan mielestä, vaikka kävellään vain korttelin ympäri. "Eläinrääkkäystä kuljettaa koiraa tällaisilla pakkasilla", sanoisi Martta. Korvat luimussa vaan veti kotiin päin, ei nuuhkinut eikä ollut muutenkaan kiinnostunut ympäristöstä. 

    Kylmästä hytisevä otus.


Iltalenkki oli tänään puolet lyhyempi kuin normaalisti, vain sellainen puolitoista kilometriä. Käveltiin rivakkaa vauhtia, että pysyttäisiin lämpimänä. Vaan kylläpä Martta paleli. Kiire sillä oli kotiinpäin koko ajan. Ei näissä pakkaslenkeissä ole mitään nautintoa. Onneksi palkinto odotti kotona: takkatuli. Siinäpä takkatulen lämmössä Martta makasi loppuillan. Grillasi vuoroin kumpaakin kylkeä ja välillä mahaa. 

Pikkukoira osaa nauttia.


Nyt vaan odotellaan kevättä. Tai ainakin lämpötilan kohoamista plussan puolelle. Näin kovilla pakkasilla meidän agilitytreenitkin jää väliin. Vaikka meillä on lämmin halli missä treenata, eipä tuolla pakkasessa lihakset juuri lämpene. Pitäisi alku- ja loppuverkat tehdä hallissa. Jos sinne asti edes kylmyydessä päästäisiin. Me ollaan muutenkin pari kuukautta treenattu kevyemmin. Ratatreeniä ei olla tehty ollankaan, vaan keskitytty treenaamaan pelkästään kontakteja. Välillä treenit menee paremmin ja välillä huonommin. Martta yrittää sinnikkäästi palata vanhaan opittuun tapaan suorittaa kontaktit. Se ei päästä helpolla, vaan koettelee kärsivällisyyttä. Kun vire ei ole korkealla, on kontaktit turhan hitaat. Mutta kun vire nousee, niin kontaktit räiskitään. Ja välillä se tekee pelkästään mallisuorituksia. Mennään parin viikon päästä ACE:lle päivittämään tilanne. Sitten nähdään, ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja miten tästä edetään.

2.1.2014

Viimeiset lomapäivät

Joululoma tuli ja meni, mutta onneksi meillä on pehmeä laskeutuminen arkeen. Minun toipuminen flunssasta vei yllättävän kauan. Joulun ja uuden vuoden välipäivinäkään ei juuri treenattu ja ulkoilutkin olivat aika vähäisiä. Olihan nuo kelitkin aika ankeat ulkoiluun. Merkillinen joulu ja vuodenvaihde, kun ei ollut lunta ollenkaan. Eikä ole vieläkään. Harvemmin tällaista on nähty näillä leveyspiireillä. Joulun aikaan kaikki tiet ja polut olivat aivan jäätikkönä, joten eteneminen ei ollut millään muotoa sujuvaa. Vesisateet ja jatkuvat plussakelit sulattivat lopulta jäätikötkin ja jäljelle jäi musta maa. Päivän valoisat hetket ovat lyhyitä tuokioita eikä jatkuva pimeys ole houkuttanut ulos. Aika lailla ollaan köllötelty sisällä ja katsottu telkkaria. Myös Martta. Kaikki ohjelmat, missä on eläimiä, mitä tahansa eläimiä, saa Martan ruudun ääreen. Uskomatonta, että myös animaatioista Martta erottaa, milloin on kyseessä eläin ja milloin ihminen.

Ensin katsottiin Ice Age.



Seuraavaksi katsottiin Tintti.


Ja kolmanneksi katsottiin Lassie. En osaa sanoa, mikä näistä mahtoi olla Martan suosikki, mutta kaikki se jaksoi katsoa.

Joulun jälkeen käytiin tekemässä kontaktitreeniä Marian ja Beijon kanssa. En tiedä vaikuttiko Martan vireeseen treeniaika (aamupäivä), joululoman lötkyily, vai joku muu,  mutta en saanut Marttaa kunnon vireeseen. Tuntui, että Kääppä oli kokonaan unohtanut, mikä oli humpan juoni. Palasi koko ajan siihen vanhaan toimintatapaan, eikä mitään tajua, miten kontaktit pitikään suorittaa. Illalla kotona tajusin, että selvästikään palkka ei ollut tarpeeksi hyvä Martan mielestä. Ei ollut tarpeeksi yritystä tehdä hommaa oikein, kun palkkana oli tavanomaisia namuja. Niinpä piti ennen seuraavia treenejä hakea sellainen palkka, mikä saa koiran kiipeämään vaikka puuhun: kissanruoka. Sellainen kastikkeessa lilluva lihapalamössö, jonka haju on erittäin voimakas ja saa pikku mäykkysen aivan sekaisin. Jos ne edelliset treenit meni ihan penkin alle ja vaivutti minut melkoiseen epätoivoon, niin kissanruokatreenit olivat sitten jo sellaiset, mitkä nostivat mielialan kattoon. Helppoahan tuo kontaktien korjaaminen ei ole. Huomasin, että kerran viikossa tehtävät treenit ei riitä, vaan jos haluan saada kontaktit kuntoon, niin niitä on tehtävä pari-kolme kertaa viikossa. Martta yrittää jatkuvasti palata vanhaan toimintamalliin, joten pitää olla niin pirun tarkkana koko ajan. Mitään se ei anna ilmaiseksi.

Uudenvuodenpäivänä sain vihdoin ja viimein aikaiseksi nyppiä tuon otuksen. Martan karvan kasvu on selvästi hidastunut koko ajan ja pehmentynytkin, luulisin. Mahdollisesti sterilointi on vaikuttanut karvaan. Vielä sillä on hyvä karkea karva, etenkin niskassa ja selässä. Kylkiin ei enää kunnon karvakerrosta kasvakaan. Tassut sen sijaan kasvavat karvaa tuplanopeudella, mutta niissä karva on pehmeää. Tassut nypin viimeksi alkusyksystä. Silloin en sitten syystä tai toisesta nyppinyt koko koiraa. Karva näytti vielä niin lyhyeltä ja sitten se homma vain unohtui. Nyt on ollut pari kuukautta mielessä koiran nyppiminen, joten lopulta ryhdyin tuumasta toimeen.

Eihän se kovin turaiselta näytä ennen nyppimistäkään, eihän?

 

Nyppiminenkin sujui suht' mukavasti. Ainakin silloin, kun nypitään karkeaa karvaa, niin Martta rentoutuu. Mutta pehmeän karvan nyppääminen ei olekaan enää niin mukavaa, mutta ilman taisteluja sekin onnistuu. Martta vaan haluaisi nuolla minun sormia koko ajan, eikä se ole mukavaa, sillä limaisilla sormilla ei ole kiva yrittää saada karvoja irtoamaan.



Ja tässä on lopputulos. Onko tuossa nyt niin paljon eroa? Karvaa lähti puolilitraa, joten kyllä kai se hieman ohentui koko koira. Tällä kertaa jätin tassut nyppimättä, sillä täytynee odottaa jonkin aikaa, että karva on kypsä irtoamaan.




Laitetaanpa loppuun kuva tästä lumettomasta talvesta, sillä se on harvinaista herkkua täällä päin. Minä en pistä yhtään pahaksi tällaista leutoa talvea. Ei ole tarvinnut palella, ja sehän on kerrassaan huippua.

Kuva otettu lähimetsästä 30.12.2013. Orava havaittu.