25.4.2016

Ensimmäinen kurssi suoritettu

Tänään on Silke suorittanut hyväksytysti Suomen etsijäkoirat ry:n hajuntunnistuksen alkeiskurssin. Viimeisenä kurssijälkenä tehtiin 300 metrin mittainen metsäjälki, joka oli vanhentunut tunnin ajan. Hienosti pieni nenäkoira toimii jäljellä. Se etenee nenä maassa täysin jäljen päällä ja tekee tarkkaa työtä. Aluksi etenee rauhallisesti, mutta välillä lisää vauhtia. Tänään jäljesti lähes loppuun asti täysillä. Sitten viime metreillä taisi riistan haju tulla nenään, tai sitten maalikoira oli jo niin lähellä, että Silke ajatteli tehtävän olleen suoritettu. Joka tapauksessa mäyräkoira teki hienoa työtä ja nyt voimme jatkaa treenaamista treeniryhmässä. Tarkoitus olisi ainakin silloin tällöin käydä jäljellä, ettei homma ihan täysin unohdu. Ja nyt kiinnostaa kovasti kokeilla, miten Silke toimii verijäljellä. Hyvät pohjat nenätyöskentelyyn on saatu.

Tänään olen myös ilmoittanut Silken ensimmäisiin näyttelyihin. Reilun kuukauden päästä Joensuussa on koiranäyttelyt, joten Pikkutyyppi saa astua estraadille. Ollaan seisomista treenailtu ja miten se voikaan tuntua niin helpolta Silken kanssa. Martta aina laittoi moiset missihömpötykset pelleilyksi eikä voinut mokomaa touhua oikein ymmärtää. Vieläkin, jos yritän saada Martan hienoihin seisomiskuviin, niin Kääppä muuttuu kovin happamaksi. Silke on luotu seisomaan. Saan vääntää jalat vaikka mihin asentoon, niin se on Silken mielestä ihan ok. Ainakin jos siitä saa lihapullaa palkinnoksi. Sain myös vihdoin trimmattua Silken pään, että se alkaa näyttääkin mäyräkoiralta eikä enää hassulta turottajalta.







Silken juoksut alkavat olla loppusuoralla. Tällä viikolla jää agilitytreenit vielä väliin, mutta ensi viikolla päästään taas treenaamaan. Paljon on kaikkea treenattavaa, kun on agilityt, tokot, verijäljet ja muut. Mitenköhän sitä ennättääkään. Katsotaan, mihin tuo Pikkutyyppi syttyy eniten ja harrastetaan sitten sitä. Martta pääsee parin päivän päästä osteopaatin käsittelyyn ja sitten pitäisi Martankin kanssa aloittaa treenaaminen. Se selvästikin kaipaa tekemistä.








18.4.2016

Kevään hajut nenässä

Ihana aurinkoinen viikonloppu on takana. Pyörän peräkärrillä on ollut taas käyttöä, kun eilen huristeltiin joenrantaan ja tehtiin pitkä lenkki rantoja pitkin. Eihän meiltä mikään pitkä matka joenrantaan edes ole, mutta Martan selkää ja niveliä säästäen mennään pyörällä, niin jää asfalttiosuudet lyhyemmiksi. Välillä eteneminen joenrannassa on todella hidasta, kun nuo karvaiset kaverit innostuu tonkimaan joenpenkkaa vesimyyräsaaliin toivossa. Mutta kiirettä ei pidetä, vaan nyt nautiskellaan näistä kauniista kevätpäivistä. Pari tuntia ulkoilua meni eilenkin ihan huomaamatta. Joki oli viikossa sulanut ja Martta halusi käydä kahlaamassa, vaikka vesi oli jäätävän kylmää. Silkekin uskalsi laittaa varpaan kynnet veteen.




Mattolaiturilla pidettiin seisomispönötystreenit. 




Löytyipä reitin varrelta tällainen mielenkiintoinen kolokin, johon en olisi itse kiinnittänyt mitään huomiota, mutta mäyriäiset bongasivat sen heti:


Eihän tuolla kolossa tainnut mitään sen kummempaa olla, mutta nyt se on tutkittu.

Lenkki vei meidät Jokiaseman terassille kahville, ja hienosti osaavat otukset käyttäytyä siellä.

Tänään oli toiseksi viimeinen hajuntunnistuksen kurssikerta Silken kanssa. Nyt oli vuorossa metsäjälki ja täytyy sanoa, että nyt nähtiin sellaista Silkeä, miksi minä alun perin sen kurssille ilmoitin. Aikaisemmilla kerroilla on jäljet olleet taajamassa, sillä metsät olivat pitkään lumen vallassa. Teiden varret ja etenkin autotiet ovat Silkelle vaikeita paikkoja. Mutta tänään metsässä se oli niin rento ja normaali. Aiemmilla kerroilla Silke on lähinnä ollut sunnuntaikävelyllä, enkä ole ollut ollenkaan vakuuttunut sen jäljestämisestä. Mutta tänään olin siitä niin mahdottoman ylpeä. Tänään se jäljesti itsevarmasti ja reippaasti. Se etenee tarkasti jälkeä pitkin ja etenkin alussa nuuhkii jokaisen tassun painalluksen, mitä maalikoira on jälkeensä jättänyt. Hienosti se siirtyi hiekkatieltä metsään hajun perässä ja kulki tarkasti jälkeä pitkin. Oli ihana nähdä sen toimivan niin hienosti. Ensi viikolla on viimeinen kurssi kerta ja sen jälkeen katsellaan, jos aika riittää treenaamaan edes silloin tällöin. Ja itseasiassa ensimmäiset verijäljet pitää Silkelle väsätä nyt toukokuun aikana. Tämä hajukurssi on antanut hyvät pohjat siihenkin hommaan.

Oman jäljestämisen jälkeen Silke toimi maalikoirana. Valittiin aurinkoinen paikka metsässä seisoskeluun ja odotteluun. Silke päätti irvistää kameralle: 




10.4.2016

Pikkutyyppi on jo yksi vuotta

Ajatelkaa, minun Pikkutyyppi on jo yksi vuotta! Minulle se on vieläkin Pentu. Ja tulee varmaan olemaan jonkin aikaa. Käyttäytyy ihan pentumaisesti edelleen ja etenkin Martan rinnalla se on ihan hömppä otus. Otin siitä tietysti sellaisen yksivuotispönötyskuvan:



Tuossa se näyttää ihan koiralta, mutta otin sitten toisenkin, jossa se näyttää enemmän omalta hömpältä itseltään:



Silken syntymäpäivä sattui torstaille, jolloin meillä oli agilitytreenit. Vietettiin mukavat kaverisynttärit treenien lomassa. Röijäsin hallille vohveliraudan ja -taikinan, joten herkuteltiin vohveleilla, mansikoilla ja kermavaahdolla. Toki saivat koiratkin omat vohveliannoksensa. Olipa meillä hauskaa! 

Ollaan Silken kanssa aloitettu uusi harrastus. Täällä alkoi Etsijäkoiraliiton hajuntunnistuksen alkeiskurssi, ja kolme ensimmäistä kertaa ollaan jo oltu mukana. Silke on todellinen nenäkoira, joten ajattelin, että kenties tuota nenänkäyttöä voisi valjastaa hyötykäyttöön. Kolme kerran jälkeen en vielä ole vakuuttunut, että se olisi hoksannut juttua, mutta katsotaan miten käy. Tämän päivän kurssikerta jäi väliin, sillä olin ilmoittautunut Juha Kareksen handlerikurssille. Olin odottanut suurella innolla tuota handlerikurssia, mutta sehän karahti kiville heti alkuunsa. Eilen illalla lenkiltä tultuamme huomasin, että Silke oli aloittanut  toiset juoksunsa. Kylläpä pettymys valtasi mielen, kun tajusin, että handlerikurssi jää väliin. Eipä olisi Pikkutyyppi voinut enää paskempaa ajoitusta juoksuilleen kehittää. Meillä kun ei halliin pääse juoksunartut. Mutta minun osallistuminen handlerikurssille onnistui, kun sain lainamäyräkoiran. Kääpiömäyräkoira Robi pääsi Kareksen kurssille minun kanssa. En ole Robia nähnyt aikaisemmin kuin muutaman kerran, mutta hienosti se kulki meikäläisen matkassa. Ihana koira kaiken kaikkiaan! Niin iloinen ja avoin luonne, että muistutti jollain tavalla Silkeä. Ja sain siitä heti kaverin, kun taskusta löytyi lihapullaa.





Silke on ollut nyt juoksujen alkaessa hieman vaisu ja läheisyyden kaipuu on suuri. Sitä on nyt hemmoteltu ja paijailtu kainalossa. Meille tulikin tässä kolmen viikon agilitytauko, joten jotakin muuta tekemistä pitää varmaan keksiä. Ehkä nyt ehditään treenata näyttelyseisomista ja jospa ehdittäisiin tokoillakin, kun ulkokentät alkaa pikkuhiljaa paljastua lumen alta ja kuivua. Kevätaurinko saa molemmat koirat nauttimaan lämmöstä.



Pihassa on vielä lunta, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mutta jos aurinkoiset päivät jatkuu, niin nopeasti alkaa nurmikko paljastua lumen alta. Sitä odottaa varmasti koiratkin.