27.4.2015

Ihmemäykky kävi Mikkelissä koulutuksessa

Mitä on viikonloppu ilman agilityä tai jotakin muuta koiraharrastusta? Ei mitään. Niinpä sitä oli taas pakattava treenireppu ja treenieväät. Maijun ja Rommelin kanssa suunnattiin Mikkeliin Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Koko päivähän tuohon reissuun meni, kun pelkkä yhdensuuntainen matka Joensuusta Mikkeliin kestää vajaa kolme tuntia. Mutta kyllä kannatti.

Treenirata sisälsi 20 estettä, joissa oli monenlaista haastetta. Ensinäkemältä rata vaikutti melko simppeliltä, mutta mitään se ei antanut ilmaiseksi. Jenna muisti Martan viime marraskuun koulutuksesta, ja sen, että tällaisista koulutuksista Martalle haetaan nopeutta radalle eli optimaalisia linjoja, joilla vauhti säilyy. Niinpä ihan alkuun hinkattiin neljää ensimmäistä estettä, kun etsittiin sitä oikeaa linjaa ja ohjausta. Kun muut koirakot tekivät alkuun kaksi valssia, niin minäpä juoksinkin kolmoshypyn aivan eri puolelta. Kellotettiin aikoja, ja pelkästään sillä välillä saatiin pudotettua muutama kymmenys pois ajasta. Oma rohkeus ei kisoissa riittäisi valitsemaan täysin erilaista ohjausta kuin mitä kaikki muut tekee. Eikä moinen kuvio olisi edes mieleen pälkähtänyt. Mutta mielenkiintoista nähdä, miten eri ohjaukset ja reittivalinnat vaikuttaa vauhtiin.

Sitten radalla oli poispäinkääntö, joka ainakin edellisen ryhmän koirille tuntui olevan hankala. Minähän en juurikaan minkäänsortin vippauksia tai poispäinkääntöjä harrasta kuin ihan vain pakon edessä. Tällaisiin kuvioihin pyrin aina sullomaan persjätön tai jonkun muun sähellyksen, ettei vaan tarvitse poispäinkääntöjä tai sylkkäreitä tehdä. Olin myös aivan varma, että Martta ei tällaisista ohjauksista mitään ymmärrä. Mutta niinhän siinä kävi, että olin aivan väärässä. Martta teki jokaikinen kerta hienon poispäinkäännön. Luulin, että ensimmäinen onnistuminen oli vain aloittelijan tuuria, mutta mitä vielä. Martta teki sen yhä uudelleen ja uudellen. Ja aina yhtä hienosti. 

Kaiken kaikkiaan Martta teki aivan supertreenin. Voin taas jälleen sanoa, että minun Kääppänen on paras mahdollinen treenikaveri. Sen kanssa harrastaminen on niin helppoa, sillä se tekee täysillä ja parhaansa. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin rata pätkissä, kun katsottiin sopivat linjat ja kuviot. Toisella kierroksella vedettiin sitten rata alusta loppuun asti nollaratana. Kun aikaa vielä jäi, niin kokeiltiin loppuun yhtä leijeröintiä. Martan piti lähteä hypyltä putkeen ja vielä toiseen putkeen, kun minä juoksen puomin toiselta puolelta. Sanoin Jennalle, että ei tule ensimmäisellä kerralla onnistumaan, mutta päätettiin kokeilla. Ja taas minun Kääppänen teki sen: osoitti, miten väärässä olinkaan, taas. Martta osoitti, että leijeröinti(kin) on sille tuttua kauraa. Jätettiin treeni sitten siihen, sillä tällaiseen suureen onnistumiseen on niin hyvä lopettaa. 

Kyllähän tämä treeni osoitti sen, että minä aliarvioin Martan taitoja monessa suhteessa. Ja sitä Jennakin sanoi minulle. Martta on ihmemäykky, joka osaa enemmän kuin uskonkaan. eikä Jenna pitänyt ollenkaan ajatuksesta, että Martta olisi jäämässä eläkkeelle. Ihmemäykky on nyt parhaassa iskussa ja sillä olisi pari kisavuotta vielä edessä. En kuitenkaan halua, että minun parhain kisakaveri rikkoo itsensä harrastuskentillä, ja siksi haluan kietoa sen pumpuliin. Tämä vuosi kisataan. Ensi vuodesta en tiedä. Mennään kisa kerrallaan.


Tässä videokuvaa ensimmäisestä treenisessiosta:




Ja toki tänne pitää saada kuva matka- ja treenikaverista Rommelista. Kaksi partanaamaa:






12.4.2015

Ihana kevät!

Ihana kevät on taas täällä! Lumikinokset hupenee, valon määrä lisääntyy ja lämpötilat nousee. Jos minä odotan kesää niin kyllä odottaa Marttakin. Se nauttii jokaisesta lämpimästä päivästä ja auringon valosta. Siellä missä aurinkoa, siellä myös Martta.






Nyt kun tiet ovat sulaneet, niin olemme taas päässeet pyörälenkeille. Eilen tehtiin sellainen reilun kymmenen kilometrin pyöräily, johon yhdistettiin tunnin mittainen kävelylenkki metsässä ja joenrannassa. Eipä tarvitse Marttaa pyörälenkille paljoa houkutella. Kun kuulee korin risahduksen, niin heti se hiipii paikalle tarkistamaan tilennetta, että ollaanko sitä lähdössä vai ei. Niinpä tänäänkin pyöräiltiin ja samoiltiin metsäpolkuja.










Jos joku blogin lukija on jaksanut selata kuvia näin pitkälle, niin hänelle voidaan palkkioksi kertoa keväinen paljastus. Toinen näistä pienistä "marsuista" muuttaa meille kesäkuussa:









3.4.2015

Pääsiäinen aloitettiin kisaamalla

Kaksi viikkoa sitten kisattiin kaksi rataa Esa Muotkan tuomaroimilla radoilla ja tänään sama juttu. Naapuriseuran kisat on lähes kotinurkilla, joten pakkohan se oli osallistua. Tarjolla oli neljä rataa kolmosille, mutta ilmoitin Martan vain kahdelle radalle ja se oli viisautta. Ulkona oli märkää, loskaa ja koleaa ja hallissa oli kylmää ja kivituhkaa. Voitte kuvitella, minkä näköisiä oli koirat, kun ne vietiin märästä ulkoilmasta kivituhkahalliin. Minun lenkkarit ja sukat olivat läpimärät jo lämmittelylenkin jälkeen, joten kolmetuntinen kisapäivä oli ihan riittävä. Luulen, että en saanut Marttaa tarpeeksi lämpimäksi ennen ratoja, kun keli oli niin märkä ja kylmä. Ei tainnut Martta kulkea niin vetreästi, sillä tänään putoili rimat. Yleensä Martta ei rimoja juurikaan pudottele. Hyvin harvoin treeneissä eikä kyllä kisoissakaan tule rimoja alas.

Ensimmäisellä radalla oli minulla itsellä sellainen hukassa oleva fiilis. Tein valsseja kun piti tehdä persjättöjä ja tuntui, että kädet ja jalat oli eriparia. Martta kyllä teki täysillä, tapansa mukaan. Kontaktit oli tänään karmeita, mutta annoin mennä. Ainoat ratavirheet tuli, kun viimeisen hypyn rima tippui. Lisäksi saatiin yliaikaa jotain päälle 5 sekuntia.




Toisella radalla oli minulla itselläni parempi fiilis. Martta paahtoi samaan tuttuun malliin, mutta tällä radalla tuli kaksi rimaa alas. Molemmat rimat tuli tilanteissa, missä Martta hyppää minusta poispäin. Olisi pitänyt ehkä varmistella näitä hyppyjä, mutta mitäpä sitä jossittelemaan. Hyvä oli rata ja meillä oli hyvä meininki. Yliaikaa vähän yli 4 sekuntia.






Tässä olisi melkein kuukausi aikaa seuraaviin kisoihin, sillä oman seuran kisat on vappuna. Toivotaan siis mukavaa vappusäätä: lämmintä ja kuivaa.