Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Syksyn aikana käytiin kolmet agilitykisat. Elokuussa startattiin kaksi rataa Kuopiossa ulkokentällä. Tuomarina oli Mika Moilanen. Radoilla oli melkoisia pyörityksiä, mutta selvittiin niistä hyvin. Ensimmäiseltä radalta tehtiin yliaika nolla. Eli puhdas rata, mutta yliaikaa tuli 0,34 sekunttia. Eihän se paljon ole, mutta kun voittajat menee kymmenen sekunttia alle ihanneajan, niin kaukana me ollaan kärkipaikoista. Mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen Martan tekemiseen. Toisella radalla taisin itse jo väsähtää. En muistanut ohjata loppusuoralla yhtä estettä, joten Martta jätti sen välistä.
Syyskuussa startattiin kaksi rataa Joensuussa naapuriseuran kisoissa. Siellä tuomarina oli Anne Viitanen. Kisat pidetiin kivituhkapohjaisessa hallissa. Radat olivat melko kinkkiset. Huomasin jo rataantutustuessa, että jotkut kohdat radalla piti jättää herran haltuun. Kaikesta huolimatta ensimmäinen rata meni taas todella hienosti. Paitsi että viimeisen esteen rima tippui, joten saatiin viisi ratavirhettä sekä yliaikaakin yli 2 sekunttia. Siitä huolimatta sijoituttiin kolmansiksi. Toisella radalla oli todella paha keppikulma ja putkiansa. Ja se koitui meidän kohtaloksi. Martta kävi todella kuumana toisella radalla. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada mäyriäistä kääntymään kepeille, kun edessä häämötti putki kutsuvasti.
Lokakuussa kisattiin Varkaudessa Elina Hannikaisen radoilla. Kivat radat, mutta meille niissä riitti haastetta. Taas tehtiin hieno ensimmäinen rata. Valitettavasti yksi rima tippui, mikä johtui tiukasta käännöksestä. Minä itse hätäilen liikaa, enkä ohjaa Marttaa kunnolla käännöksiin. Kun sitten lähden etenemään eri suuntaan, niin Martta huolestuu, nostaa päätään hypyn aikana, jolloin hyppy katkeaa. Jos malttaisin ohjata käännökset kunnolla, niin koiralla olisi rauha hypätä. Riman pudotuksesta huolimatta se oli hyvä rata, vaikka tuli myös yliaikaa reilu kolme sekunttia. Toisella radalla oli putkiansa, johon Martta sortui. Putkiansa oli heti radan alkupäässä, joten en saanut käskyjä läpi ylikierroksilla käyvän koiran ja sen jatkuvan haukkumisen takia.
Syksyn aikana minun agilitymotivaatio on ollut laskusuuntainen. Se, että olemme kolmosluokassa, on jo niin suuri tavoitteiden ylitys, että uusien tavotteiden asettaminen on hankalaa. Meillä ei ole mahdollisuuksia arvokisoihin eikä agilityvalion arvoon. Meidän tavoitteet kolmosluokassa ovat hyvin pieniä: nollatulos ja ihanneajan saavuttaminen, jotka nekin tuntuvat olevan hankalia saavuttaa. Kesällä ja syksyllä agilitytreenit ovat jääneet vähiin juuri motivaatiopulan takia. Syksyllä keskityimme enemmän lenkkeilyyn. Tehtiin vähintään kolme kertaa viikossa parin tunnin metsälenkkejä. Muina iltoina vähintään tunnin normilenkit. Kahden kuukauden kuntoilukauden jälkeen en tiennyt, kumpi meistä oli enemmän ylikunnossa, minä vai Martta.
Ollaanhan me tehty muutakin kuin agilityä. Pitkä lämmin syksy oli otollista pyöräilyaikaa. Martta on aina valmiina pyörälenkille. Pikkukoira tuntee itsensä niin arvokkaaksi ja suureksi, kun pääsee tarkkailemaan maisemia laajemmasta perspektiivistä kuin tavallisesti.
Paljon on vietetty aikaa myös omalla pihalla. Kaivaminen on Martan lempipuhaa. Etenkin metsälenkeillä ojanpohjien kaivamien tai joenpenkereellä myyrän kolojen tonkiminen voi jatkua loputtomiin. Tänä syksynä hauskin kaivamistapaus sattui omassa kotipihassa. Kesällä kellaria siivotessa Martta sai valita pehmoeläinvalikoimasta itselleen mieluisimmat. Ensimmäisenä nappasi sieltä Ikeasta ostetun hämähäkin. Mutta hämähäkkiä ei valinnut leikkimistarkoitukseen, vaan välittömästi meni piilottamaan sen pihamaalle. Piilottaminen oli niin taitavaa, että emme sitä pehmolelua koko kesänä löytäneet. Kunnes syksyn haravoinnin yhteydessä hämähäkki löytyi naapurin aitaa vasten olleen levyn takaa. Martta syöksyi heti paikalle ja meni etsimään hämähäkille parempaa piiloa. Uusi piilo löytyi kahden kompostin välistä. Sinne se hämähäkki jäi. Mahtaa olla kivan näköinen keväällä, kunhan lumet sulaa. Martta näytti pehmolelun piilottamisen jälkeen tältä:
Mutta täytyyhän tuollaisen turapartakuvan jälkeen laittaa yksi pönötyskuvakin. Pyhämiestenpäivänä käytiin viemässä hautuumaalle kynttilöitä. Martalle on tullut merkillinen tapa. Se haluaa kävellä hautuumaan kiviaidan päällä. Joskus pari vuotta sitten sen siihen nostin haistelemaan oravien jälkiä. Sen jälkeen Martta on aina halunnut kulkea aidan päällä. Se oikein vaatii päästä aidan päälle kävelemään, mikäli reittimme kulkee hautuumaan vierustaa.
Sitten satoi ensimmäiset kunnon lumet. Ja Martta otti talven ensimmäiset kunnon lumisukellukset.
Marraskuussa osallistuttiin Jari Suomalaisen kaksipäiväiseen agilitykoulutukseen. Siihen huipentui meidän motivaatiopulainen syksy. Ensimmäisen radan toinen este oli keinu. Martta teki siinä elämänsä ensimmäisen lentokeinun ja taisi keinu lyödä koiraa takajaloille. Siihen loppui Martan yrittäminen. En koko viikonloppuna saanut siihen enää sellaista normaalia virettä. Alkoi aristella kaikkia kontaktiesteitä eikä tekeminen ollut kivaa. Lannistuin jo itsekin ja olin valmis laittamaan hanskat tiskiin. Onneksi omissa viikkotreeneissä Martta oli taas oma itsensä, joka malttamattomana odottaa omaa vuoroa ja tekee sitten rataa täysillä.
Viime viikonloppuna käytiin treenaamassa Kuopiossa ACE:lla, jossa meitä koutsasi Tiia Vitikainen. Jos hieman epäilevästi lähdin matkaan, niin kaikki pelot olivat turhia. Martta esitti parastaan. Se tekemisen ilo, mitä saan tuntea tuon pienen otuksen kanssa treenatessa on huikeaa. Tässä meidän treenivideo. Eihän se rata kaikkien taiteensääntöjen mukaan mene, mutta meille se oli tämän syksyn parasta antia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti