"Se paketti on minun!"

Joulua kohti mennään ja jouluvalmistelut kiihtyy. Tänä vuonna Martta on erittäin innokas paketointiapulainen.Tai, ehkä se apulainen on vähän liikaa sanottu, mutta innokkaasti koiruus on paikalla silloin, kun lahjojen paketointia tehdään. Lahjapapereiden rapisteluko sen tuo paikalle vai mikä, mutta takuuvarmasti se säntää paikalle, kun lahjoja aletaan kääriä paperiin. Aluksi tein paketointia yläkerrassa työhuoneen lattialla. Martan piti tunkea pitkä nenänsä kaikkiin paketteihin, istahtaa lahjapaperiden päälle, ja lopuksi kantoi yksitellen kaikki lelunsa minun luokse ja pyysi sinnikkäästi leikkimään. Sitten satuin tuomaan eläinkaupasta muovipussin, jossa oli paketointia odottamassa Martan ja muutaman muun koirakaverin lahjat. Siitäkös riemu syntyi: Martan nenä haistoi, että pussissa on selvästikin jotakin Martalle kuuluvaa. Kyllä siinä esitettiin kaikki mahdolliset temput ja vaatimukset, kun pussia niin kovasti itselle vaadittiin. Yleensä Martta ei mene yksinään yläkertaan, mutta pussin houkutus on ollut suuri. Kun olen vain mennyt käymään yläkerrassa, niin Martan on pitänyt kipittää nopeasti perässä muistuttamaan minua pussin olemassaolosta.

Tänään sitten totesin, että lattialla paketointi ei enää Martan kanssa onnistu, kun koira on aivan yli-innokas tarkastamaan kaikki paketoitavat tavarat. Niinpä siirsin paketointivälineet keittiön pöydälle ja raahasin myös kaikki paketoitavat lahjat alakertaan. Niin, myös sen pussin. Lahjoja on ollut melkoinen määrä paketoitavana. Ja koko sen ajan on mäyriäinen osallistunut puuhaan. Nyt sitä harmittaa vietävästi, kun ei enää pääse hämmentämään paketoitavia tavaroita. Istuu jalan juuressa tai makaa pöydän alla ja marmattaa. Vinkuu, ulisee, narisee. Silloin tällöin käy tarkastamassa, että pussi on edelleen pöydällä.

Lopulta sain kaikki lahjat paketoitua. Kokosin kaikki Ruotsiin lähetettävät paketit yhteen pinoon sohvalle. Pinossa sattui olemaan pari pakettia kissoille: kissanmintuilla hajustettuja leluhiiriä. Näköjään kissanminttu saa myös mäyriäisen sekaisin. Ne kaksi pakettia kiinnostivat Marttaa aivan liikaa. Sain sen kiinni itse teosta, kun oli jo viemässä toista pakettia omaan jemmaansa. En saanut otusta pysymään poissa lahjojen kimpusta. Kävi moneen otteeseen paketteja tökkimässä. Kun ei saanut lupaa ottaa paketteja, niin päätti kuitenkin jäädä niitä vahtimaan. Tuo otushan on pahempi kuin pienet lapset joulua odotellessa.



Koiralla tuntui olevan taas energiaa vaikka muille jakaa, niin tehtiinpä iltalenkki hallille ja käytiin treenaamassa. Tehtiin reilu puoli tuntia agilitya ja sen jälkeen vajaa puoli tuntia tokoa. Treenattiin putkikulmia sekä kontaktia keinulla. Myös putkille palkkaamista tehtiin pitkästä aikaa. Viime treeneissä tajusin, että putkella ei ole palkattu piiiitkiin aikoihin. Siksipä, jos radalla on kontaktieste ja putki vierekkäin, niin koira valitsee kontaktin. Vaikka putki on ollut alusta asti Martan ns. varma este, niin näköjään kontaktiesteen päässä olevalla palkalla on voimakkaampi vetovoima. Kylläpä se tämän illan treeneissäkin valitsi mieluummin keinun kuin putken, jos vain koira pääsi itse valitsemaan. Täytyy siis muistaa palkata tuolta putkeltakin vähän useammin.

Agilityn jälkeen koira oli juuri sopivassa vireessä tokoiluun. Ja aivan innokas siihenkin hommaan. Mitään etukäteissuunnitelmaa kun ei treeneihin ollut, niin tehtiin tänään seuraamista, paikallamakuuta sekä luoksetuloa. Tänään meni treenit kerrassaan mainiosti. Treenien jälkeen Martta vielä katsoi sen näköisenä, että tehtäisiinkö vielä jotakin. Mutta kun lihapullat olivat taskusta jo loppuneet, niin arvelin paremmaksi päättää treenit. Jäähdyttelylenkki ja samalla iltalenkki venyi reilun tunnin mittaiseksi, joten ylimääräinen energia oli koiralta haihtunut kun päästiin kotiin. Ja ne joulupaketitkin sai olla loppuillan rauhassa.