Mäyräkoira noutajana

Martta ennätti hätäisesti toipua eilisistä agilitykisoista, kun tänään oli sitten uusien haasteiden vuoro. Onneksi "Puttis" ei ollut ollenkaan niin väsynyt kuin Varkauden kisojen jälkeen. Aamulenkillä säntäili niin terhakkaasti, että hyvällä omallatunnolla lähdettiin sitten noutajien noutokoulutukseen. Oltiin siis siellä harjoituskoirakkona, kun kouluttajat opettelivat kouluttamaan noutoa. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja me kuuluimme vasta-alkajiin. Itse en oikein tiennyt mitä päivältä olisin odottanut. Olenhan yrittänyt opettaa Martalle kapulan noutoa, mutta alusta asti on tuntunut, että se ei oikein toimi. Martalla ei ole synnynnäistä innostusta noutamiseen eikä millään tavalla tavaroiden kantamiseen. Noutamista olin tähän mennessä opettanut sheippaamalla, mutta olin tullut umpikujaan: periaatteessa koira kyllä noutaa, mutta innostusta asiaan ei ole ja kapulaa kannetaan vain se mikä on pakko ja pudotetaan nopeasti. Näihin asioihin toivoin saavani apua. Koulutukseen pyydettiin tuomaan mukana lelu, josta koira pitää. Heti tuli ongelma eteen. Martta ei ole leikkisää tyyppiä. Kodin ulkopuolella sitä ei juuri lelut kiinnosta. Ja kotonakin ainoat lelut jotka kiinnostaa, ovat pehmoleluja. Eilen kisojen jälkeen kävin shoppailemassa Mustista ja Mirristä sellaisen lampaannahkaa olevan pikkupikku patukan, jonka sitten otin tämän päivän koulutukseen mukaan.

Melkoista houkuttelua, mutta pientä kiinnostusta oli ajoittain havaittavissa..
(Kuva Sonja Pelkonen)

Ja noutaahan se lopulta! (Kuva: Sonja Pelkonen)

Kylläpä meillä olikin antoisa päivä tänään! Sain paljon uutta näkökulmaa koko hommaan. Ja mäyriäinen yllätti minut taas, positiivisesti. Päivän tulos oli se, että Martta innostui uudesta lelusta ja jopa muutaman kerran kantoi sitä ylpeänä. Eli minun pitää unohtaa noutokapula joksikin aikaa kokonaan ja keskitytään siihen, että Martta oppii kantamaan lelujaan. Ylipäätään tuosta kantamisesta pitää tehdä koiralle mukavaa ja sellaista, mitä se haluaa tehdä mielellään. Ja vasta sen jälkeen otetaan noutokapula työn alle, ja sekin tehdään leikkimällä. Ja mikä tärkeintä: minun pitää unohtaa namilla palkkaaminen jokaisen noudon jälkeen. Nythän Martta odottaa namia ihan vaikka pelkästään noutokapulan koskemisesta tai jo pelkästään noutokapulaan vilkaisemisesta. Jatkossa tehdään noutamista lelulla leikkien ja namupalkka vasta ihan lopuksi. Ja sitten se voikin olla joku superpalkka, ainakin aluksi.

Tehtiin siellä sitten omaa vuoroa odotellessa kontaktiharjoituksia ja paikalla makuuta. Martta toimi kaikin tavoin hienosti. Eipä ollakaan tokoiltu ulkona pitkiin aikoihin. Olikin ihanan aurinkoinen kevätpäivä tänään, joten mikäs sen parempaa kuin viettää koiran kanssa reilu kolme tuntia ulkona. Onkin uni maittanut koiralle tänä iltana. Meillä on vielä iltalenkki tekemättä, kun en ole raaskinut herättää tuota raatona makaava otusta.