Martta oli innoissaan pyöräilystä. Alkumatkan vinkui ja ulisi; olisikohan syynä ollut liian hiljainen vauhti. Mutta kilometrin jälkeen keskittyi ylpeänä katselemaan maisemia. Parkkeerattiin pyörä rantaan ja lähdettiin katsomaan, minkälainen keli mahtaa jäällä olla. Ja hitsi, sehän oli ihan täydellinen. Hiihtäjiä oli jäällä ruuhkaksi asti, ja myös kävelijöitä oli paljon. Martta kiskoi hihnassa kuin heikkopäinen. Ihan kun ei olisi saanut ulkoilua moneen päivään eikä minkäänlaisia käytöstapoja hihnassa kulkemiseen. Kun päästiin hiihtobaanojen toiselle puolelle, niin pystyin laskemaan Martan irti. Voi taivas sitä energian määrää, kun tappijalka lähti pinkomaan. Martta laukkasi ristiin rastiin, eikä tarvinnut kulkea rajoittavia polkuja pitkin, kun hanki kantoi. Tuollaista juoksemisen intoa ei Martalla ole kuin jäällä. Välillä juoksi todella kauaksikin, mutta kun huomasin, että piti minua kuitenkin koko ajan silmällä, niin annoin koiran juosta. Ihmettelin kyllä, miten paljon pikku koira jaksoi. Kieli roikkuen se vaan hupelsi pitkin jäätä. Välillä innostui kaivamaan ja pyörimään hangessa, ja sitten taas matka jatkui täyttä laukkaa.
Päivän luontokysymys: Mitkä jäljet?
Vastaus: No ilmiselvät mäyräkoiran jäljethän ne :)
Käveltiin jäällä puolitoista tuntia. Luulin, että Martta olisi jo ihan naatti, kun tultiin takaisin päin. Mutta mitä vielä: lähempänä rantaa jäällä näkyi jäniksen ja jonkun muun elukan jälkiä. Kun Martta huomasi ne, niin vimmattuna lähti laukkaamaan jälkeä pitkin. Olin jo varma, että loppuilta menee mokoman otuksen etsimiseen metsästä, mutta aikansa kohkattuaan ja melkoisen lenkin juostuaan sille onneksi tuli äitiä ikävä.
 |
| Pieni koira, suuri varjo |
6 kommenttia:
Siellä teidän suunnalla on aivan mahtavia jäisiä järvenselkiä. Meillä on meri jo aika auki, eikä sinne mene kuin mielenhäiriöiset pilkkijät enää.
Martan varjo on aivan mäyräkoiran egon kokoinen. Ihanaa, että sitäkin uskaltaa pitää irti eikä nenä vie liikaa.
Hauskaa pääsiäisen jatkoa!
Kivan näköistä menoa! Miten se Martta malttaa pysyä korissa? Niin ja onko Martta normaalikokoinen mäyris? Kovasti täällä vielä mietitään pyöräkoriasioita...
Tosiaan nyt pääsiäisenä saatiin nauttia täysin siemauksin järven jäistä. Jostakin syystä talvella ei oikeastaan tule käytyä jäällä, ennen kuin kevät ja aurinkoiset kelit koittaa. Ja kun vielä hanki kantaa, niin se on tosiaan täydellistä.
Marttaa pystyy pitämään irti yllättävän paljon. Tuossa lähimetsässä pysyy hyvin hallinnassa, mutta jos lähdetään vieraisiin metsiin, niin silloin hajut meinaa viedä pientä koiraa. Ei harrasta mitään karkailuja, mutta välimatka kasvaa joskus melkoiseksi ja luoksetulokin tapahtuu viiveellä. Kunhan vain itse olen skrappina, enkä päästä koiraa irtautumaan liian kauaksi, niin kulkee nätisti irti ollessaan. Paitsi jos pupu hyppää nenän eteen, niin silloinhan ei mikään käskysana tuota maastonakkia pidättele.
Martta on normaalikokoinen, painaa noin 8,5 kiloa. Pyöräily on Martan mielestä ihan huippua. On aina innoissaan lähdössä pyöräajelulle. Martta on korissa kiinni kahdella lukolla sekä pidän vielä talutushihnaa kädessäni ajaessani. Hyvin pysyy korissa. Ainoastaan pari kertaa sille on tullut mieleen hypätä alas, ja silloin tiellä on ollut joko variksia tai kissoja. Haasteellista on myös se, jos meillä on joku pyöräilykaveri mukana: jos toinen pyöräilee edelle, niin Marttaa alkaa ärsyttää ja yrittää riuhtoa korissa eteenpäin. Mutta sen verran hyvin on kiinnityssysteemit toimineet, ettei mitään vaaratilanteita ole päässyt syntymään. Suosittelen lämpimästi pyöräilyä mäyräkoiran kanssa :)
Kiitos tiedoista! Vielä kysyisin korin kiinnityksestä. Miten olet saanut korin kiinnitettyä tankoon noin hyvin? Iines painaa 8 kiloa ja sekin vähän mietityttää, että miten hyvin pyörää pystyy ohjaamaan, kun tangossa on niin paljon painoa. Ilmeisesti kuitenkin ihan hyvin?
Ostin korin torilta markkinapäivänä siellä olleelta korikauppiaalta. Kysyin, miten kori kiinnitetään pyörään, ja heillä oli sellainen hyvin yksinkertainen metalliosa, eräänlainen koukku, jonka sai laitettua koriin kuin koriin. Niinpä valitsin sopivimman korin (tosin sillä varauksella, että jos se ei sovellu Martan kuljetukseen, niin voin käyttää sitä muuhuhkin), ja metalliosa oli helppo kiinnittää koriin. Korikauppias vakuutti, että kori kestää kevyesti mäyräkoiran painon. Ja hyvin on kestänytkin. Lisäksi laitan korin kiinni ohjaustankoon kahdella "mustekalalla", että kori on tukevasti eikä huoju ja heilu. Tuolla galleriassa pitäisi olla joku lähikuva pyörän korista, koska joku sitä jo aikaisemminkin kysyi. Jos ei kuvaa ole, niin laitan sen lähipäivinä.
Lähetä kommentti