Kesä aloitettu, lomaa odotellessa

Kauan odotettu kesä on vihdoin koittanut. Ja vaikka ei vielä kesälomalla ollakaan, niin ollaan osattu nauttia alkukesästä: pitkiä kävelylenkkejä, pihalla oleilua ja mökkeilyä. Kaikenlainen treenaaminen on edellisten agilitykisojen jälkeen jäänyt vähälle, ihan tarkoituksella. Nyt me huilataan hetki ennen kuin aloitetaan tokon treenaaminen oikein tosissaan. Tai, miten tosissaan sitä nyt mäyriäisen kanssa voi tehdä, mutta jos tavoitteena on syksyllä mennä kokeeseen, niin kai sitä olisi nyt sitten jossakin välissä treenattava.

Nyt kesäkuussa meidän suosittu iltalenkki kulkee joen rantaa pitkin. Martta on tohkeissaan, kun saa kaivaa joen pientareella olevia myyrän koloja. Se voisi tehdä kaivamishommaa tuntikausia, mutta minä joudun olemaan ilonpilaaja ja nyhtämään koiran mielipuuhastaan. Kuljetaan mateluvauhtia joen rantaa pitkin: minä nautiskelen veden äärellä olemisesta ja kesän tuoksuista, Martta nauttii kaivamisesta ja joessa kahlaamisesta. Rantaheinikko vain viuhuu, kun mäyräkoira niin kovin tosissaan etsii vesirottia. Eräs ohikulkija huikkasi, että "Onko sulla siellä fretti?" Nauratti molempia, kun totesin, arvauksen olevan aika lähellä, mäykkyläinenhän se siellä, jota ei tosin heinikon keskeltä juurikaan erota.



"Lapiokäsillä kaivaa vaan, ei tarvitse lapiota laisinkaan.."



Kaivaja kaipaa välillä viilennystä, että jaksaa taas kaivaa.



Viime viikonloppuna oltiin Martan kanssa kesämökillä. Siellä ei pieni koira osaa rentoutua, vaan koko ajan valmiina osallistumaan mihin tahansa puuhaan. Martan mielestä tärkein tehtävä mökillä on vahtia naapureita. Etenkin niitä naapureita, joilla on koiria. Kun sieltä mökiltä liikettä näkyy, niin tappijalka säntää oitis räkyttämään tontin rajalle. Tällä kertaa ei naapurin koiria näkynyt, joten saimme nauttia luonnon äänistä ilman taustaräkytystä. Mökkiranta ja laituri on Martan lempipaikkoja. Saattaa viettää yksikseenkin laiturilla pitkiä aikoja. Nimenomaan niitä koirallisia naapureita ja ohi ajavia veneitä vahtien. "Puttis" pysyy mökkitontilla hyvin. Ei ole vielä keksinyt lähteä riistan ajoon, mutta luulenpa, että jos hirvi tai muu mielenkiintoinen otus näköetäisyydelle ilmestyisi, niin tonttirajat unohtuisi siihen paikkaan. Mökillä ei ole paljon mahdollisuuksia tehdä kävelylenkkiä. Samaa tietä on sahattava edestakaisin, tai sitten kuljettava jonkin matkaa pöpelikössä ja kivikossa, mikäli haluaa tehdä oikean lenkin. Silti Martta on aina innokas lähtemään kävelylle. Ja lenkit on tehtävä hihnassa, sillä muuten mäyräkoira häviää metsään. Muutaman kerran sitä on kokeiltu ja jouduttu sitten puolisen tuntia odottamaan itikoiden syötävänä, kunnes suuri metsästäjä suvaitsee saapua takaisin. Haukku vaan raikaa metsässä, kun Martta ilmoittaa mielenkiintoisesta hajulöydöksestä. Martan mielestähän se on ihan parasta, mutta meistä muista tosi rasittavaa.

Ja jos ei sitten olla lenkillä, eikä tarvitse naapureita vahtia, niin sitten vahditaan kassia. Viime kesänä kassin vahtiminen meni jo älyttömyyksiin, joten tällä kerralla en ottanut Martalle varsinaista omaa kassia ollenkaan. Mutta kuinkas ollakaan. Se minun kassi sitten joutui vahtimisen kohteeksi.
 Ei se kasseja vahdi ihmisiltä vaan toisilta koirilta. Ja mökillä on tasan yksi toinen koira, ranskanbulldoggi Remu, jota ei Martan kassi voisi vähempää kiinnostaa. Remu-raukka on aivan hoo moilasena, kun aivan yllättäen joutuu kipakan nartun hyökkäyksen kohteeksi. Kassi kun sattui olemaan siinä oven vieressä, joten väkisin joutui siitä kulkemaan, mikäli mieli ulos tai sisään. Ja siinä kassin päällä sitten kökötetään koko se aika, kun ollaan mökissä. Välillä tekee mieli tulla nukkumaan sohvalle, mutta kun Remu ottaa askeleenkin kohti ulko-ovea tai keittiötä (joiden matkan varrella kassi on), niin Martta syöksyy salamana puolustusasemiin kassin luokse. Joo, todella rentouttavaa mökkeilyä.

Kassivahti.
Tärkeimmät vahdittavat koottu yhteen paikkaan: kassi ja luu.

Mökillä meitä nukuttaa niin mahdottoman hyvin. Tai minua ainakin, Martasta en tiedä, onko se koko yönkin valppaana. Viikonloppuna yö oli sen verran viileä ja kostea, että Martta nukkui koko yön minun peiton alla. Mutta jostakin syystä se aina mökillä herää aikaisin ja haluaa ulos. Mutta kun ilma oli sateinen, niin pienen pihakierroksen jälkeen tuli pian takaisin aittaan jatkamaan unia.

Yksi vuorokausi mökkielämää vaatii kahden vuorokauden levon. Kun tullaan mökiltä kotiin, niin Martta vain nukkuu ja nukkuu. Kai se raittiissa ilmassa oleminen vaatii veronsa tuolta hassulta otukseltakin. Tai me ei ehkä ymmärretä, miten rankkaa puuhaa on se jatkuva vahtiminen.