Näin Puttis väsytetään

Kun kisoista selvittiin, niin pystyttiin rentoutumaan ja aloittaman pääsiäisen vietto. Ja mitkä mahtavat ulkoilukelit jatkuivat koko pääsiäisen ajan ja ylikin. Aurinkoa, kevään tuoksua ja tyyntä keliä, mitä muuta voikaan enää toivoa.

Sunnuntaina tehtiin reilun parin tunnin lenkki metsässä, joten eiköhän sitä kävelty ainakin 10 kilometriä, paitsi että Martta reilusti enemmän, kun sai juosta irti  koko matkan. Ja jos vain pysähdyin nauttimaan auringosta, niin Martta löysi heti jotakin kaivamista ja tonkimista.

 

 

Käytiin samalla reissulla myös hevostallilla katsomassa heposia. Ulkona aitausten luona isot elukat oli Martan mielestä pelottavia, mutta malttoi olla räkyttämättä ja ärisemättä. Tallin sisällä hajut olivat äärettömän kiinnostavia ja joka paikka olisi pitänyt tutkia. Kyllä siitä oiva tallikoira tulisi tarpeen vaatiessa. Vaikka olisi varmasti kova komentamaan hevosia ja turhan uhkarohkeakin jaloissa pyörimään.

 

 

Maanantaina kävimme sitten parin tunnin lenkillä jäällä. Lähdettiin jäälle syrjäisemmästä rannasta, jossa ei ollut hiihtolatuja lähellä. Niinpä siellä oli sen verran vähän kulkijoita, että Martta sai olla taas koko ajan vapaana. Miten tuo nauttiikaan jäällä juoksemisesta! Yllättävän paljon se jaksoikin. Kuljettiin moottorikelkkauraa pitkin, mutta paikoitellen hanki kantoi Marttaa, joten se juoksenteli ristiin rastiin. Välillä se juosta humputteli melkoisen kauaksi minusta, mutta sitten sille tuli kiire saada minut taas kiinni.

 

 

 

Pilkkijöitä oli paljon eli myös pilkkireikiin törmättiin jatkuvasti. Niitä piti ihmetellä ja nenä niihin piti tunkea tarkempaa tutkimusta varten. Joiden pilkkireikien vieressä oli varmaankin mahtavat kalan hajut, sillä hangessa pyörimisestä ei välillä meinannut tulla loppua. Kalan haju saa Martan ihan villiksi. Aah, se vaan on niin vastustamatonta.

 

Tiistaina oli minulla vapaapäivä ja olin suunnitellut sillekin päivälle pitkää lenkkiä. Martta vaan oli toista mieltä. Jo aamulenkillä se ilmoitti, että lyhyt lenkki saa riittää. Aamulenkin jälkeen se etsi itselleen rauhallisen nukkumapaikan ja mulkoili minua siihen malliin, että etkö älyä töihin lähteä, että täällä saa nukkua rauhassa. Yleensä kun olen kotona, niin Martta viihtyy kuta kuinkin siinä samassa huoneessa missä minäkin olen. Mutta nyt minua huvitti koiran käytös: se ihan kuin tekeytyi näkymättömäksi ja huomaamattomaksi. Siirtyi aina rauhallisempaan paikkaan, jos koki tulleensa häirityksi. Ei siitä ollut lenkille lähtijäksi koko päivänä. Vasta iltalenkille oli lähdössä mielellään, mutta sielläkin meno oli todella rauhallista.

Huomenna Puttis saa nukkua ihan rauhassa koko päivän, kun muu kotiväki on koulussa ja töissä. Illalla on sitten agilitytreenit, joten onpa siellä taas täysissä voimissa.