Ei se päästä helpolla

Ei oltu ennen kisattu kahtena peräkkäisenä päivänä, joten nyt on sekin koettu. Samoilla jännityksillähän se meni ja Marttakin jaksoi hyvin. Oikeastaan vähän liiankin hyvin, koska energiaa riitti sikailuun tällekin päivälle.

Nyt kun olin selkeästi asennoitunut keskeyttämään radan, jos lähtö ei onnistu, niin se helpotti minun ylikierroksia. Mutta nähtävästi kisatilanne on aina erilainen. Vaikka kuinka sitä suunnittelee ja miettii erilaisia vaihtoehtoja, niin eipä taida aina mennä suunnitelmien mukaan.

Eniten jännitti, että mitä kaikkea tuo mäyriäinen voikaan niissä lähdöissä keksiä. Mihin kaikkeen minun pitää osata varautua. Ja kun kaikkea ei millään pysty ennakoimaan, niin se tuo sen pahimman jännityksen kisatilanteeseen.

Tänään meillä oli taktiikkana "toko ennen agilityä". Eli jo aamulenkillä tehtiin tokoiluja. Etenkin sivulletuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Nähtävästi Martalla oli pienet ylikierrokset jo kotona, sillä ensimmäiset sivulletulot olivat melkoisen väännön takana. Mäyriäinen alkoi esittämään täysin kuuroa ja imbesilliä, joka ei ollut kuullutkaan moista käskyä ennen. Mutta alkoipa vaan muisti palata pätkittäin Martallekin.

Kisajärjestys oli tänään meidän puolella, sillä maksit aloitti. Kakkosluokan koiria oli kaiken kaikkiaan yllättävän vähän. Rataan tutustuminen oli yhtä aikaa kaikilla kakkosilla. Minejäkin oli vain neljä. Heti rataantutustumisen jälkeen otin Martan ulos autosta ja tehtiin tokoa omaan starttiin asti. Ei mitään luppoaikaa kierrosten keräämiseen, vaan seuraamispätkiä, sivulletuloja ja paikallaistumista. Vau, miten hienosti se keskittyi, vaikka ympärillä oli häiriötä. Käytiin myös hallissa tekemässä jotakin pientä, mutta huomasin että kierrokset nousi nopeasti, jos se yhtään pääsi näkemään radalla suorittavaa koiraa. Niinpä se piti pitää tiukassa kontaktissa ja jatkuvassa työssä.

Ekalle radalle yritin viedä sen seuraa-käskyn alla. Mutta kun rata aukeni silmien edessä, kesti noin sekunnin murto-osan, kun koiran vire nousi kattoon. Sen jälkeen olin aivan voimaton. Martta unohti saman tien kaikki käskysanat, sitä kiinnosti vain päästä radalle. Se pörräsi minun ympärillä ja räkytti. Kun pyysin sitä sivulle, niin meni minun jalkojen taakse räkyttämään. Ei suostunut istumaan, vaikka kuinka käskin. Sen sanavarastoon ei enää kuulunut moiset sanat. Steppaili edestakaisin ja käskytti minua jatkuvalla räkyttämisellä. Yllättävän kauan tuomari antoi meidän temputa paikallaoloa. Olin päättänyt, että jos se istuu paikallaan kaksi sekuntia, niin annan sen tehdä radan. Hölmöjä päätöksiä minulta, jälleen. Mutta nähtävästi se minunkin kisavire nousee radalle tultaessa, ja taitaa minulla olla aivan yhtä kova hinku tekemään rataa kuin Martallakin. Ja kun tämä ensimmäinen rata sopi loistavasti lentävään lähtöön, niin siitä tuli vähän sellainen. Martta istui hetken paikallaan, jolloin lähdettiin liikkeelle. Eikä se edes mistään käskystä lähtenyt, vaan varasti ihan törkeästi. Minun olisi ehdottomasti pitänyt laittaa peli poikki aikaisemmin ja unohtaa radan tekeminen. Mutta radanhan tuo kääppänen teki sitten hienosti. Tänään onnistui kontaktit ja minun ohjaus meni suunnitellusti. Ainoastaan yksi rima tipahti, sekin minun syytä, koska tiukassa käännöksessä jätin koiran yksin, kun hätäilin liikaa. Saatiin siis 5 virhepistettä sekä 0,36 sekuntia yliaikaa, vaikka minun mielestä Martta meni radan hyvällä vauhdilla. Ainoastaan kontaktille hidasti jonkin verran, mikä oli taas hyvä juttu. Tuolla tuloksella sijoituttiin toiseksi.

Toiselle radalle ei ollut sitten senkään vertaa tulospaineita. Ajattelin, että kun yksi tulos saatiin, niin ehkäpä voisin nyt käyttäytyä järkevästi toisella radalla ja lopettaa Martan sikailut lähdössä. Rata oli ensimmäistä rataa helpompi, mutta lähtö ei suosinut lentävää lähtöä. Siksipä se motivoi vieläkin enemmän puuttumaan Martan sikailuun.

Myös ennen toista rataa tehtiin tokoa, josta palkaksi herkkujen herkkuja. Hyvin Martta jaksoi edelleen keskittyä, vaikka havaitsin jo pientä väsymystä pienessä otuksessa. Tällä kertaa Martta muisti, mitä sivulla-käskyllä halutaan. Nätisti istui vierellä, kunnes sain kaulapannan irti. Sitten alkoi ryntäilyt. Pari kertaa juoksi ensimmäisen hypyn eteen, josta sain sen huudettua takaisin. Haukkui ja steppaili minun ympärillä, mutta istui jopa sivullakin jonkin aikaa. Mutta heti kun minä otin askeleen, lähti ryntäilemään kohti ensimmäistä hyppyä. Niinpä tein rohkean ratkaisun ja jätettiin rata siihen. Tämä rohkea ratkaisu olisi pitänyt tehdä jo eilen kaksi kertaa ja tänään kaksi kertaa. Mutta nyt se tuli viimein tehtyä ja huomasin, että eihän se niin kamalaa ollutkaan.

Kun tätä lähtö-ongelmaa on hankala selittää kirjoittamalla, niin kokosin kisojen lähdöt yhteen videoon. Yleensä ihmiset bruukaavat näyttää blogeissaan vain niitä onnistuneita ratoja, mutta minä tein komean videon vähemmän komeista lähdöistä. Olkaa hyvä:

 

 

Joka tapauksessa kisoista jäi hyvä fiilis. Niin hyvä, että illalla piti kisakalenteria selata ja suunnitella seuraavia kisoja. Mutta ennen uusia koitoksia on saatava möllikisat alle. Nyt tarvitaan kisanomaista treeniä ja paljon. Ja uusissa ympäristöissä, että saadaan varmasti kisavire korkealle. Jos jotakin näistä pääsiäiskisoista opin on se, että kakkosen radat on oikein sopivia meille. Ja että minulla ei ole ongelmia radan muistamisessa ja ohjauskuvioiden miettimisessä. Ja että onnistuneella suorituksella päästään ihanneaikaankin. Mutta helpolla tuo Puttis ei minua laske. Haastetta on ihan yllin kyllin saada lähdöt onnistumaan ilman että vire laskee. Vaan onhan se hienoa, että koiralla on kova into radalle. Sellaisen kanssa on ilo harrastaa.