Ei tarvitse Marttaa paljon hevostallille houkutella. Pelkkä maininta ponista saa pikku kääppäsen katseen terhakoitumaan ja väsymyksen kaikkoamaan. Martta on aina valmis lähtemään tallille. Viime keväästä lähtien nämä meidän tallireissut ovat lisääntyneet melkoisesti tyttären harrastuksen myötä. Joka viikonloppu ainakin toisena päivänä sekä usea arki-ilta joka viikko tulee vietettyä tallilla. Ja Martta tietysti mukana. Tallilla Martta osallistuu kaikkeen toimintaan: haetaan poni aitauksesta, putsataan karsinoita, pyöritään kentällä tai maneesissa, kävellään maastossa ponin perässä. Aluksi pelkäsin, että tuo pieni uhoaja syöksyy hevosten jalkoihin. Mutta Martta on tottunut niin hyvin tallielämään. että sitä voi pitää irti tallissa, kentällä, maneesissa sekä maastossa. Sillä ei ole mitään hinkua hyökkiä hevosten jalkoihin, vaan ennemminkin puuhailee omiaan, mutta kuitenkin sille on tärkeää, että poni pysyy näkösällä.
Kunnon tallikoirat makoilevat totta kai purukasoissa.
Maastolenkeillä saa mäyriäinen juosta sydämensä kyllyydestä. Pelloilla juokseminen on ihan parasta Martan mielestä. Hyvää treeniä on myös juosta täyttä päätä laukkaavan ponin perässä.
Pieni koira tuntee itsensä niin tärkeäksi, kun sillä on iso ystävä.
Tästä aukeaa laukkasuora. Kohta pääsee mäyriäinen juoksemaan sen minkä jaloistaan pääsee.
Ponikin on tottunut maan rajassa vilistävään mäyriäiseen. Näillä kahdella on sellainen keskenäinen kunnioitus ja kiinnostus. Mutta kovasti Marttaa kiinnostaa myös kaikki muut hajut tallialueella. Suuri kiinnostus on myös tallikissa sekä tallin nurkilla pyörivä minkki, joka kerran onnistuttiin auton valokiilassa yllättämään. Hevosenlanta ei kuulu Martan ruokalistalle, mutta sen sijaan kengityspäivien jälkeen löytyvät kavionpalaset olisi suurta herkkua.
1 kommentti:
Jotenkin liikuttavia nuo kuvat, missä Martta pinkoo kaverinsa kanssa. Yllättäviä ystävyyksiä tulee eläinten välillle. Ja varmaan Martan intoa lisää tuo, että se saa mennä vapaana ihanissa ympäristöissä.
Lähetä kommentti