Meillä on kaksi älypeliä, jotka kaivetaan pakkasilla esille. Toisaalta, vaikuttaa siltä, että ovat Martalle liian helppoja joka tapauksessa, mutta herkkujen etsiminen on niin mieleistä puuhaa, että samapa tuo, mistä niitä etsii. Vaikka sitten pelin kätköistä. Martta ei vaan malttaisi lopettaa pelaamista namien loppumiseen. Sen mielestä näyttäisi olevan vaan niin hauskaa aukoa luukkuja ja tonkia namujen toivossa.
Tällaista on Martan pelaaminen:
Pakkaspäivien ajankuluksi otetaan myös laatikko esille. Martan häntä alkaa viuhtoa vimmatusti, kun näkee laatikon. Peruuttamisen opettaminen Martalle on ollut pitkä tie. Pikku hiljaa ollaan päästy tähän pisteeseen, että peruuttaa laatikon päälle. Ja niin pitkään kun laatikko on lattialla, niin Martta vaan peruuttaa uudekkeen ja uudelleen, ja odottaa nameja. Loppua ei tällekään leikille tuntuisi olevan.
Mitähän temppuja sitä seuraavaksi aletaan opettelemaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti