Martan ja ponin laukkakisa

Viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa tallilla ponin luona. Martalle ei tarvitse kuin sanoa, että lähdetäänkö ponin luokse, niin häntä alkaa viuhtoa puolelta toiselle ja koira ei jalkojen juuresta juurikaan erkane, ettei vaan jää kyydistä.

Lähdettiin ponin kanssa maastolenkille. Pakkasta oli yli kymmenen astetta, joten sillä mielellä lähdettiin, että tehdään vain lyhyt lenkki. Alkumatkasta tassuja paleli ja maastonakki hyppeli kolmella jalalla, mutta kun vaan pysyttiin reippaassa liikkeessä ja poissa lumihangesta, niin alkoi tassutkin lämmetä. Ihanaa, kun sai laskea mäykkysen irti pellolla ja pikkuteillä. Pieni otus sai juosta sydämensä kyllyydestä. Ja miten tärkeää, kun sillä on iso kaveri. Lopulta meidän lenkki olikin sitten reilun tunnin mittainen ja reipasvauhtinen. Ei tullut meille kellekään kylmä.

Sainpas videokuvaakin Martan ja ponin juoksukilpailusta:

 

Kaunis auringonlasku kruunasi lenkin. Tosin, eihän tuo niin kauniina kuvassa näy, mitä se todellisuudessa oli.