16.11.2015

Ei iltalenkit vaan peli-illat

Kolme viikkoa Martan leikkauksesta. Jos kysyisitte Martalta, niin se sanoisi: "Ai mikä leikkaus? Aaa, siitähän on jo pitkä aika. Siis olen jo täysin siitä toipunut, mutta nuo yhdet idiootit rajoittaa elämää, niin että hermot meinaa mennä. Tylsää elämää täällä vietetään, kun ei edes pääse lenkille jahtaamaan oravia ja rusakoita. Tässä kotinurkilla vain pyöritään ja kahleissa (hihnassa, toim. huom.) pidetään. Eikä enää anneta sohvalle hyppiä eikä ikkunasta voi kylän kissojen kulkemisia tarkkailla, eikä lasketa yläkertaan nukkumaan. Älyttömäksi on mennyt touhu täällä!"

Martta siis voi hyvin. Toipuminen on sujunut erinomaisesti, ainakin tähän asti. Alkaa vain olla päivä päivältä hankalampaa vahtia, että tuo otus pysyisi rauhallisena ilman hyppimistä, riekkumista tai muutakaan selkää rasittavaa. Haava on parantunut hyvin, mutta nahkan alle on keräytynyt reilun kokoinen patti kudosnestettä. Martta ei sitä arista ja nukkuukin selällään, joten patti hävinnee ajan kanssa. Laitoin Aistiin sähköpostitse väliaikatietoja Martasta: videokuvaa liikkumisesta ja valokuvia haavasta ja selästä yleensäkin. Sieltä vastattiin jo heti seuraavana päivänä ja todettiin, että Martta on toipunut todella hyvin ja selän kudosnestepatille ei todellakaan tarvitse tehdä mitään. Lenkkeilyä voi lisätä asteittain vasta neljännen viikon jälkeen leikkauksesta, mutta kuuteen viikkon asti jatketaan rauhallista ja tylsää elämää.

Tällaista on Martan liikkuminen kolme viikkoa leikkauksesta. Miltä se teistä näyttää?






Koska lenkkeily ja muu fyysinen suorittaminen on tällä hetkellä pannassa, on pitänyt keksiä muuta virikettä aktiiviselle otukselle. Tässä alkaa olla vaarana se, että meillä on kohta peliriippuvainen koira. Koirien älypelit on aina olleet Martan mieleen, mutta näissä olosuhteissa sen pelaaminen alkaa mennä maanisuuden puolelle. Ei sinne lokeroihin ja luukkuihin tarvitsisi edes nameja piilotella, vaan Martta viihtyisi vaikka koko illan vain luukkuja availlen. No, erehdyttiinpä sitten laittamaan iPad sen nenän eteen. Sen jälkeen menee aina puoli tuntia saada koira rauhalliseksi, kun se kyttää, että tänne se pelikone!  Joitakin vuosia sitten piti oman lapsen tietokoneaikaa rajoittaa. Ja nyt koiran.






Etsimistehtäviä tehdään harva se ilta. Piilottelen kinkunpaloja yhteen huoneeseen ja koirat pääsevät niitä sitten etsimään. Martallehan se on aina ollut mieluista puuhaa, mutta nyt se suhtautuu nenätyöskentelyyn entistäkin intensiivisemmin. Vaan onpa ollut tässä kaiken pelailun ja tehtävien ratkontoja keksiessä seurailtu Silken reagointia ja kehittymistä vastaavissa hommissa. Siinä missä Martta ottaa hommat tosissaan ja täysillä, niin Silken mielestä tarkkailijan rooli on parempi. Paitsi jos kyse on jostain syötävästä, niin siinä tapauksessa kaikki tänne heti mulle nyt. Mutta sen pitkäjänteisyys ei vielä kaikkeen riitä. Jos joku luukku pelissä ei heti aukea, niin olkoot sitten. Ja etsimistehtävissä on hyvä tarkistaa ne samat piilot kuin viimeksi tai ehkä kulkea Martan perässä. Tai jos kesken etsimistehtävän alkaa pissittämään, niin sitten pitää mennä pihalle pissille ja tehtävät jää kesken. Mutta pikku hiljaa sekin alkaa hoksata, mistä on kyse.

Ensi lumi satoi viime viikolla tänne Itä-Suomeen. Harmillista, kun Marttaa ei voinut laskea pihalle nauttimaan ensilumesta kuin ainoastaan hihnan päässä, mutta Silke nautti ensimmäisestä lumesta Martankin edestä.









2 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Kylläpä Martan liikkuminen oli terveen näköistä. Häntä heilui ja askellus oli tasainen. Hienosti on typykkä toipunut toden totta.
Ihana juttu. Silken lumiriemu oli hauskaa katseltavaa ja tuo pelaamien myös. Mitä minun koirani jäävätkään paitsi, kun ei ole Ipadia. :-)

Terveisiä koiraneideille.

Jaana ja tytöt

emmi kirjoitti...

Jos ei olisi karvoja ajettu selästä ja sitä nestekertymäpattia, niin mistään en kyllä arvaisi, että on vasta pari viikkoa sitten ollut isossa selkäleikkauksessa. Todella pirteän ja iloisen näköistä ravia.

Ei Silke paljon arastellut ensilunta. Velipoika joutuu vielä varmaan hyvän tovin odottelemaan tuota valkoista ihmettä.