Kiinassa numero kahdeksan on onnen luku. Tällä hetkellä se luku tuntuu todella hyvältä. Martan leikkauksesta on kulunut kahdeksan viikkoa. Se maaginen raja eli kuusi viikkoa on nyt ylitetty kahdella viikolla ja Martan elämä on palautunut entiselleen. Mitään rajoitteita ei enää ole ja se saa taas mennä ja olla kuin mikä tahansa pieni mäyräkoira. Ja kyllä se nauttiikin elämästään. Lyhyiden hihnalenkkien jälkeen kaikki normaalit lenkit ovat huippuja. Ei se ennen näin innokkaasti, pää terhakkana ja askel lennokkaana astellut asfalttilenkeillä. Saati sitten, kun saa irti touhottaa pitkin metsiä. Kun aktiivinen koira laitetaan kuuden viikon levolle, se ei ole helppoa eikä koira kykene sitä ymmärtämään. Nyt ollaan pari-kolme kertaa tokoiltu ja silloin Martan silmät loistaa.
Martta 6 viikkoa leikkauksesta
Ja tällaista on Martan meno kuuden viikon jälkeen leikkauksesta, kun vihdoinkin pääsee irti hihnasta:
Monet ovat kysyneet minulta, että palaako Martta agilityradoille. Vastaus on, että ei palaa. Leikattu selkä ei sitä estä ja itse asiassa leikkaava lääkäri oli sitä mieltä, että Martta voi jatkaa harrastamista aivan kuten ennenkin. Mutta vastaus on silti ei. Martta sai nyt uuden mahdollisuuden elää terveenä enkä uskalla ottaa riskejä sen kanssa. Tuo koira on minulle niin kovin rakas. Onneksi on muitakin lajeja, joita voidaan harrastaa, vaikka tuskin mikään saa Marttaa syttymään kuten agility. Martta teki hienon agilityuran ja olen siitä suunnattoman ylpeä. Tämän tämän vuoden kisoissa tehtiin parhaat radat, joten tähän on hyvä lopettaa, vaikka kyllä se kieltämättä haikealta tuntuu. Olemme kokeneet niin paljon yhdessä ja Martta on opettanut minulle paljon. Katsotaan, onko Silkestä Martan manttelinperijäksi.
Varokaa oravat! Pihavahti on jälleen täydessä iskussa!
Silke on nyt 8 kuukautta. Se on maailman kiltein ja kultaisin. Se on mamman mussu ja kainalokaveri. Se on hassu ja vähän hupsu. Juoksujen jälkeen sille iski pahemman luokan mörköikä. Sitä pelottaa. Sitä pelottaa lähteä ulos, sillä maailma on iso, avara ja kovaääninen. Metsässä on Silken mielestä kivaa. Mutta pahimpia ovat lenkit autoteitten varsilla. Silloin jännittää liikaa. Mutta onneksi Martta on taas kuvioissa mukana, sillä Martan läsnäolo rauhoittaa kummasti. Onneksi ensimmäiset merkit mörköiän helpottamisesta on jo nähty. Siihen on auttanut lenkkirutiinit ja mörköilyn huomiottajättäminen.
Silke 8 kk
Silke on aloittanut tokoilun sekä rally-tokoilun. Myös agilityä on aloiteltu, mutta kieltämättä Martan tilanne on vaikuttanut minun oman agilityinnon hiipumiseen. En halua, että Silke joutuu hyppäämään suoraan Martan saappaisiin ja joutuisi heti ensi metreiltä asti kantamaan niskassaan kisatavoitteita tai muuta. Haluan, että agility on taas pelkkää hauskanpitoa eikä sitä oteta turhan vakavasti. Niinhän se Martan kanssakin aikoinaan aloitettiin: pelkkä hauskanpitoharrastus eikä ollut minkäänlaista tavoitetta eikä tarkoitustakaan kisata.
Silke ei ymmärrä pihavahdin tehtäviä kuten Martta. Silke ei ymmärrä sanaa "orava", mutta sanat "ruoka" ja "herkku" se ymmärtää varmasti. Silloin pikku-Silke syöksyy salamana paikalle, mutta häntä ei heilu, vaan olemus on enemmänkin huolestunut, vakava ja kysyvä: "saankohan minä varmasti?" ja "riittääköhän syötävää minullekin?" Silke Iloinen on iloinen aina muulloin paitsi kun on kyse ruuasta. Ruoka on Silkelle vakava paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti