Miten ne mäyräkoirat ui?

Loma jatkui pienellä Kuopion reissulla. Keskiviikkoiltana ajettiin Kuopioon sukulaisten nurkkiin yöpymään ja torstaiaamuksi oli varattu koirille aika koirakylpylä Aaltotassuun. Täällä Itä-Suomessa tällainen koirauimala on harvinaisuus ja kun tällainen viime vuonna Kuopioon avattiin, on ollut monta kertaa mielessä lähteä sitä koettamaan. Etenkin Martan leikkauksen jälkeen on ollut suunnitelmissa kokeilla uintia Martalle ihan kuntoutusmielessä. Silkehän ei viime kesänä veteen kastanut edes varpaankynttäkään. Martta sentään on kesäisin tykännyt uida käsipohjaa, mutta Silke ei edes Martan perässä mennyt veteen. Niinpä oli arvoitus, että miten mäyriäiset suhtautuvat tällaiseen uimiseen. Ensimmäisellä kerralla on aina uittaja mukana ja pelastusliivit takaavat koiralle oikean uima-asennon.

Kumpikaan koirista ei suostunut menemään vapaaehtoisesti altaaseen, vaan uittajan sylikyydissä pääsivät aina aloittamaan uintikierrosta. Ensimmäisillä kierroksilla kumpikin pyrki määrätietoisesti kohti altaan reunoja, jos vaikka sieltä löytyisi ulospääsy. Mutta muutaman uintikerran jälkeen alkoi sujua niin, ettei reunoille ollut enää pyrkimystä, vaan uivat rauhalliset kierrokset ja suuntasivat kohti ramppia. Martan uinti petraantui paljon joka kierroksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Martta tuntui hieman hätääntyvän koko uimisjutusta sen verran, että meni pari kertaa altaassa kyljelleen. Takajalkojen liikkeet ovat sen verran epäsymmetriset, että kesti vähän aikaa, ennenkuin tasapaino uimiseen löytyi. Silke räpisteli oikein pätevästi. Tarvitaan varmaan muutama kerta lisää, että saa itseluottamusta ja varmuutta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli erittäin positiivinen kokemus. Aaltotassussa sai hyvää palvelua ja kaikki sujui oikein mallikkaasti. Kannatti lähteä Joensuusta asti ajelemaan. Tekisi mieli saada ainakin yksi  uintikerta koirille vielä tälle keväälle. Martalle uimisesta olisi selvästi hyötyä. Ja tuskinpa siitä Silkellekään olisi mitään haittaa.