Kevään hajut nenässä

Ihana aurinkoinen viikonloppu on takana. Pyörän peräkärrillä on ollut taas käyttöä, kun eilen huristeltiin joenrantaan ja tehtiin pitkä lenkki rantoja pitkin. Eihän meiltä mikään pitkä matka joenrantaan edes ole, mutta Martan selkää ja niveliä säästäen mennään pyörällä, niin jää asfalttiosuudet lyhyemmiksi. Välillä eteneminen joenrannassa on todella hidasta, kun nuo karvaiset kaverit innostuu tonkimaan joenpenkkaa vesimyyräsaaliin toivossa. Mutta kiirettä ei pidetä, vaan nyt nautiskellaan näistä kauniista kevätpäivistä. Pari tuntia ulkoilua meni eilenkin ihan huomaamatta. Joki oli viikossa sulanut ja Martta halusi käydä kahlaamassa, vaikka vesi oli jäätävän kylmää. Silkekin uskalsi laittaa varpaan kynnet veteen.

Mattolaiturilla pidettiin seisomispönötystreenit. 

Löytyipä reitin varrelta tällainen mielenkiintoinen kolokin, johon en olisi itse kiinnittänyt mitään huomiota, mutta mäyriäiset bongasivat sen heti:

Eihän tuolla kolossa tainnut mitään sen kummempaa olla, mutta nyt se on tutkittu.

Lenkki vei meidät Jokiaseman terassille kahville, ja hienosti osaavat otukset käyttäytyä siellä.

Tänään oli toiseksi viimeinen hajuntunnistuksen kurssikerta Silken kanssa. Nyt oli vuorossa metsäjälki ja täytyy sanoa, että nyt nähtiin sellaista Silkeä, miksi minä alun perin sen kurssille ilmoitin. Aikaisemmilla kerroilla on jäljet olleet taajamassa, sillä metsät olivat pitkään lumen vallassa. Teiden varret ja etenkin autotiet ovat Silkelle vaikeita paikkoja. Mutta tänään metsässä se oli niin rento ja normaali. Aiemmilla kerroilla Silke on lähinnä ollut sunnuntaikävelyllä, enkä ole ollut ollenkaan vakuuttunut sen jäljestämisestä. Mutta tänään olin siitä niin mahdottoman ylpeä. Tänään se jäljesti itsevarmasti ja reippaasti. Se etenee tarkasti jälkeä pitkin ja etenkin alussa nuuhkii jokaisen tassun painalluksen, mitä maalikoira on jälkeensä jättänyt. Hienosti se siirtyi hiekkatieltä metsään hajun perässä ja kulki tarkasti jälkeä pitkin. Oli ihana nähdä sen toimivan niin hienosti. Ensi viikolla on viimeinen kurssi kerta ja sen jälkeen katsellaan, jos aika riittää treenaamaan edes silloin tällöin. Ja itseasiassa ensimmäiset verijäljet pitää Silkelle väsätä nyt toukokuun aikana. Tämä hajukurssi on antanut hyvät pohjat siihenkin hommaan.

Oman jäljestämisen jälkeen Silke toimi maalikoirana. Valittiin aurinkoinen paikka metsässä seisoskeluun ja odotteluun. Silke päätti irvistää kameralle: