Tänään käytiin Martan kanssa "vaateostoksilla". Mukaan tarttui Hurtan fleecepuku sekä tossut. Hiihtolomareissu Rukalle edellyttää, että lämmintä vaatetta on oltava jokaisella. Jos sattuu pakkaskelit koko viikoksi, niin ei sitä koko aikaa silti kärvistellä hotellihuoneessa, vaan ulkoilua on oltava. Laitoinpa sitten Martalle iltalenkille fleecepuvun päälle. En pakkasen vuoksi, vaan että tottuu siihen. Tunnin lenkki kierrettiin, vaan eipä riittänyt tottumiseen tuo aika: koko lenkin kulki hyppien eteenpäin kuin jalkapuoli piski. Ainuttakaan raviaskelta ei ottanut, vaan sinnitteli eteenpäin vaivaisen koiran tavoin. Tarkistin moneen kertaan, että kiristääkö puku vai mikä siinä on vikana. Mutta kun tuo puku on ennemminkin liian löysä, joten ei pitäisi kiristää. Sinnikkäästi maastonakki hyppeli koko lenkin. Aluksi se minua huvitti, mutta loppumatkasta jo ärsytti suunnattomasti. Ajattelin, että kyllä se tuohon hyppimiseen väsyy ja alkaa lopulta juosta normaalisti. Mutta ei. Sinnikäs on pieni otus. Täytyy varmaan aloittaa pukuun totuttautuminen ensin sisätiloissa. Tossuja ei olla vielä käytännössä testattu. Pukua ja tossuja ei selvästikään voi laittaa yhtäaikaa, muuten ei päästä etenemään lenkillä ollenkaan. Jos sitä huomenna aamulenkille laitettaisiin tossut. Katsotaan, minkälaista hyppelehtimistä se saa aikaan.
Näiden pakkasten aikana kävi hyvin selväksi, että kun pakkasta on 20 astetta, ei tarvitse lähteä koiraa ulos viemään. Käy tuossa pihassa tarpeillaan sen minkä haluaa, muuten on turha lähteä sitä perässään vetämään. Yhtenä jos toisenakin pakkasaamuna ennen töihin menoa raahasin koiraa perässä kuin matkalaukkua. Kun viimein suostui kulkemaan, niin hyvin mielenosoituksellisesti kulki kaksi metriä minun perässä, pää ylhäällä ja katse suoraan eteenpäin. Ei minkäänlaista kiinnostusta lenkkipolun varrella oleviin houkutteleviin hajuihin tai vaikka pissille pysähtymiseen. Siellä se vaan perässä lönkytti hyvin närkästyneen näköisenä.
Mutta huomenna ei laiteta takkia, vaan lähdetään tekemään pitkä kävelylenkki, pitkästä aikaa. Sitä me ollaankin kaivattu, molemmat.
Tässä Martta uudessa puvussa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti