Perjantaina aloitimme Martan kanssa uuden harrastuksen, kun päästiin tokon alkeet -kurssille. Ensimmäinen kerta ei ehkä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Martta ei osannut keskittyä, kun aika meni toisten koirien vahtimiseen. Etenkin yksi iso musta koira sai provosoitua Martan ihan silmittömään raivoon. Martta haukkui ja huusi sellaisella äänellä, etten ennen ollut moista kuullut. Tuntui, että jos olisin irti laskenut, niin se olisi syöksynyt suoraan sen toisen koiran kimppuun ja repinyt palasiksi (mutta olisi kyllä saattanut jäädä toiseksi, mutta Martan äänestä uhkui sellaista itsevarmuutta, että huh huh). Niin pitkään, kun Martalla oli jotakin tekemistä, niin kaikki meni hyvin. Mutta jos vain paikallaan seisoskellaan, niin alkaa tuijotuspeli ja keskittyminen kohdistuu toisille koirille rähisemiseen. Ja se korostuu enemmän silloin, jos ympärillä on muita haukkuvia ja hermostuneita koiria. Jos kaikki koirat ovat hiljaa ja rauhallisia, niin Marttakin on rauhallinen. Toiveikkaana odotellaan seuraavaa kertaa, jos koirat käyttäyisivät rauhallisemmin.
Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin maahanmenoa, jonka Martta periaatteessa osaa, mutta eipä olla koko talvena sitä juurikaan harjoiteltu, niin ei oikein suju. Sainkin hyviä neuvoja, miten hommassa edetään. Ja saatiinpa siitä kotitehtäväkin. Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tokoilla täällä kotona joka ilta edes hetken verran. Maahanmenon lisäksi opetettiin koirille "merkki", eli se oranssi tötterö. Martta oppi nopeasti kiertämään merkin. Ensi kerralla koirille opetetaan vasen ja oikea. Pitäisiköhän se kuitenkin ensin opettaa koiran ohjaajille :) Onhan se noloa, jos Martta tietää paremmin vasemman ja oikean kuin minä. Ja kuinkahan minä sen koiralle opetan, kun itsekin sotkeudun suunnissa. Melkoinen haaste on siis tulossa.
Perjantai-iltana siis tokoiltiin ja lauantaiaamuna oli vuorossa agilitytreenit. Voi mikä mahdoton tehtävä oli saada koira hereille ja lenkille ajoissa. Martta nukkui peiton alla selällään jalat harottaen joka suuntaan, eikä sillä ollut minkäänlaista kiinnostusta lähteä aamulenkille. Jouduin nostamaan sängystä sellaisen räsynuken. Ihan raatona roikkui minun sylissä kun kannoin alakertaan. Yleensä tulee aamupalapöydästä kerjäämään, mutta nyt hyppäsi suoraan sohvalle jatkamaan unia. Yleensä ollaan kierretty koko Kanervalan lenkki ennen agilitytreenejä, mutta nyt ei ehditty kiertää kuin puolikas lenkki ja siihenkin meni enemmän aikaa kuin kokonaiseen lenkkiin normaalisti. Myöhästyttiin jonkin verran treeneistä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun myöhästyttiin, niin kai me saatiin se anteeksi.
Agilityssä treenattiin pakkovalssia. Täytyi tehdä se muutaman kerran ihan kuivaharjoitteluna, kun ei meinannut askelkuviot mennä minulle jakeluun. Koiran kanssa niitä sähläsin jonkin kerran, ennenkuin ymmärsin mistä on kyse. Martalle täytyy kyllä uudelleen opettaa "paikka"-käsky. Nyt kun jätän sen ensimmäisen esteen taakse, (että itse ennätän oikeaan paikkaan asemiin,) on Martta niin innolla tulossa, että hiipii lähemmäksi ja lähemmäksi ensimmäistä estettä ja monesti hyppääkin se ihan oma-aloitteisesti heti kun selkäni käännän. Ja jos sitä kovasti komennan hokemalla koko ajan "paikka, paikka, paikka, paikka..", niin koira alkaa uikuttaa malttamattomana, että "joko, joko, joko, mie hyppään jo..". Palkkovalssin lisäksi treenattiin itsenäisesti keinua, A-estettä, rengasta, putkea ja keinua sekä irtoamista. Niin, ja keppejä. Hävetti ihan tunnustaa, että olen treenannut keppejä vain toiselta puolelta. Siis, että ohjaan niitä vain toiselta puolelta. Kepit taitaa ollakin tällä hetkellä Martan heikoin este. Täytyy varmaan ryhdistäytyä sen(kin) suhteen. Tänään Martta älysi renkaan. Viime kerralla meni renkaan sieltä alta, mutta tänään kun sitä ensimmäiseksi yritti, niin törmäsi siihen ketjuun ja se ketju helähti. Ihan huomasin, kun koiralla syttyi lamppu: ahaa, tuosta ei pitänytkään mennä. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia renkaassa. Pari kertaa muisti ihan viime tipassa, että "ai niin, tästä pitikin hypätä", ja korjasi viime hetkellä.
Kun tultiin treeneistä kotiin, niin kylläpä me oltiinkin väsyneitä molemmat. Tehtiin lämmittelylenkki Kanervalan metsässä ja sen jälkeen päästiin molemmat aamupalalle. Martta hyppäsi sohvalle viltin alle nukkumaan ja nukkui koko päivän. Myös minä olen ollut poikkeuksellisen väsynyt. Tänään tehdään enää vain pieni iltalenkki. Sen sijaan huomenna tehdään pitempi päiväkävely. Sellainen parin tunnin lenkki, jos vain on mukava ulkoilusää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti