Mäyräkoira laivakoirana

Tämän kesän ainoa lomamatka tehtiin Kuopioon. Ja siellä vietettiin vuorokausi veneillen sukulaisten kanssa. Martalle ostettiin edellisenä päivänä Hurtan pelastusliivit, pinkit sellaiset. Marttahan ei ole koskaan ollut edes soutuveneessä, joten ei yhtään osattu arvata, miten se veneessä oloon suhtautuu. Mukaan veneilemään lähti myös kokenut laivakoira Vanda, 8-vuotias petit basset griffon vendeen. Luulenpa, että Vanda oli hyvä esimerkki Martalle, miten veneessä ollaan. Venehän ei ollutkaan mikään pieni paatti, vaan sen verran kokoa löytyi, että koiratkin pääsivät hyvin kulkemaan etukannelta takakanelle veneen molemmilta sivuilta. Ja pienet laidat veneessä estivät sen, ettei veteen voinut luiskahtaa vahingossa.

Aluksi Martta oli ihmeissään. Kulki veneessä edestakaisin ja kuikuili laidan yli. Kun moottori käynnistettiin ja vene lähti liikkeelle, oli pikkukoira entistäkin enemmän ihmeissään. Ei kuitenkaan alkanut panikoimaan, vaan katseli rauhallisesti maisemien vaihtumista. Aivan alkumatkasta läähätti ja vaikutti hieman huolestuneelta, mutta osasyynä oli varmasti pelastusliivit, jotka puettiin ensimmäistä kertaa päälle veneessä. Pikku hiljaa rauhoittui enemmän ja tyytyi makoilemaan kannella meidän jalkojen juuressa. Ja kun alkujännitys oli poissa, niin alkoi jopa "vahtia" venettä, ja yritti komentamalla rajoittaa Vandan liikkumista.

Parin tunnin venematkan jälkeen ankkuroitiin erään saaren edustalle. Rantaan oli aivan lyhyt uintimatka, mutta koirat vietiin rantaan apuveneellä. Kylläpä Marttaa pelotti, kun ensimmäisiä kertoja nostettiin apuveneeseen. Koiria käytettiin saarella useasti, joten pian tottui Martta moiseen rahtautumiseen. Saaressa oli pitkä matala hiekkaranta ja mukavia pikkupolkuja ja helppokulkuista mustikkametsää. Koirat saivat juoksennella vapaana saaressa ja kahlailla lämpimässä vedessä. Ilta vietettiin veneessä nauttien hyvästä ruuasta ja ympäröivästä hiljaisuudesta. Ennen nukkumaan menoa käytettiin koirat saaressa ja itse käytiin iltauinnilla. Hieman epäilin, että malttaako Martta nukkua veneessä, vai onko aamulla jo kukonlaulun aikaan lähdettävä soutamaan saareen levottoman koiran kanssa. Mutta Puppis yllätti minut, taas. Nukkui niin rauhallisesti koko yön, eikä aamullakaan ollut mikään kiire herätä. Aivan kuin olisi viettänyt puolet elämästään laivakoirana, niin rennosti makaili. Vai olisiko pieni keinunta rauhoittanut koirankin, kuten meidät muutkin.

Aamupäivä oltiin vielä ankkurissa ja nautittiin auringonpaisteesta ja tuulenvireestä veneen kannella. Koirat käytettiin saarella kävelemässä ja kahlailemassa ennen kuin aloitettiin paluumatka. Ja nyt koira käyttäytyi kuin olisi syntynyt veneeseen. Sai taas kerran olla ylpeä meidän mäyriäisestä.