Ensimmäiset agilitykisat

Nyt se on sitten sekin koettu: agilitykisat. Vaikka kyseessä olivat "pelkät" möllit, niin tämä oli joka tapauksessa ihka ensimmäinen agilitystartti meille. Etukäteen jännitys oli valtava. Jännitin jo monta päivää ennen, että mitenkähän sitä tulee mokailtua. Luottamus koiraan oli sen sijaan suuri. Tiedän, että Martta kyllä osaa, jos vaan minä itse pysyn edes jollakin tavalla tolkuissani. Eniten jännitin sitä, että unohdan radan tai kompuroin itse esteisiin. Eikä me olla yli kuukauteen pidetty kunnon treenejä. Lähinnä helteiden vuoksi on jääneet treenit vähälle tai sitten ei ole ollut treenikavereita, enkä ole yksin saanut raahattua kunnollista treenirataa kentälle. No, ajattelin, että meneehän se möllirata sitten vaikka kunnon treeninä..

Minimölleissä oli vain kolme koiraa, mutta lisäksi kilpailun ulkopuolella kisaavia koiria oli useita. Sain rataantutustuessa hyviä neuvoja eräältä agilitykonkarilta, joten se lievitti kovasti jännitystä. Onneksi starttia ei tarvinnut kauan odotella, vaan lähdettiin kolmantena liikkeelle. Rata oli tosi mukava ja erittäin sopiva möllirata, ainakin meille. Hyppyjen ja putkien lisäksi kentällä oli pussi, pituus, puomi ja A-este. Martta paineli kuin tuulispää. Minä sain juosta tosissani, että en jäänyt ohjauksissa kovin pahasti jälkeen. Ainoat sähellykset tehtiin lopussa viimeisillä esteillä. Mutta Martta sai korjattua minun ohjausmokat eikä virheitä tullut. (Sen huomasin, että takaleikkaus ei meiltä onnistu, joten sitä on alettava treenaamaan.) Tuloksena oli nollarata ja voitto! Kylläpä me oltiin hyviä! Sain taas kerran olla ylpeä tuosta meidän Puppiksesta. Kyllä mäyriäisestä on moneksi!

Tokihan se piti vielä tämä virallinen pönötyskuva ruusukkeen kanssa ottaa. "Kisavideo" on lisätty galleriaan, ja se löytyy myös täältä. Videosta näkee, miten intoa puhkuen Martta rataa suorittaa.

Tämän matalampi ei kynnys enää kisojen aloittamiseen voi olla: kisat pidettiin meidän harjoituskentällä ja samoilla esteillä. Eli paikka ja esteet olivat tuttuja meille molemmille. Martta ei häiriintynyt ollenkaan muista koirista. Sen jälkeen kun se radalle pääsee, niin muita koiria ei vilkuilla. Ainoastaan silloin kun katsellaan muiden suorituksia Martta vahtii kassia ja kyttää muita nelijalkaisia kulkijoita. Meinaa kilahtaa jo pelkästään siitä, että joku karvainen kaveri jää liian pitkäksi aikaa tuijottamaan Marttaa tai kassia. Mutta kun välimatkaa muihin koiriin on useampi metri, niin mitään ongelmaa ei ole. Täytyy miettiä jatkossa, miten kassikysymys ratkaistaan. Pitäisikö hommata pieni selkäreppu, johon laittaisin ne välttämättömimmät tavarat. Saisin pidettyä repun selässä eikä Martan tarvitsisi kassia vahtia. Tuntuu, että Martta väsyy enemmän siitä kassin vahtimisesta kuin radan suorittamisesta. Nyt onkin pikku mäyriäinen nukkunut koko loppupäivän. Illalla tehdään vielä rauhallinen kävelylenkki. Ja huomenna taas treenataan agilityä uudella innolla. Kolmen viikon päästä olisi uudet möllikisat. Uskaltautuisikohan sitä taas kisaamaan..