Kurakelit ovat saapuneet. Melkoisen laiska on mäyriäinen kulkemaan kurassa ja hiekoitushiekan kuorruttamilla asfalttiteillä. Ja kun olen minäkin laiska pesemään kuratassuja ja rapamahaa, niin ollaan kuin yhteisestä sopimuksesta tehty Martan kanssa vain pari lenkkiä päivässä. Etenkin nyt viikonloppuna tehdään pitkät aamu- ja iltalenkit. Päivällä Martta käy omassa pihassa pikaisesti pissillä. Toistaiseksi piha on vielä lumen peitossa, joten kuraongelmaa ei pihapissityksessä ole. Vaan kyllä harmittaa Marttaa vietävästi, kun hanki ei enää kannakaan. Pyörii tuolla pihassa valmiita polkuja pitkin, mutta kun mieli tekisi päästä kulkemaan pihaa ristiin rastiin. Omenapuiden ympärillä on paljon jäniksen jälkiä (mokomat rusakot söivät omenapuun taimet verkoista huolimatta), ja ne kiehtoisi Marttaa kovasti. Ottaa aina askeleen hangelle, mutta humpsahtaa kevyesti hangen syvyyksiin. Mäyriäinen on silmin nähden närkästynyt kun joutuu pyristelemään hangen keskeltä takaisin polulle.
Tänä iltana suunnittelin pitkää lenkkiä halki kuran ja lammikoiden, kunnes matkamme kulki hallin ohi. Ketään ei ollut treenaamassa, joten tyhjän hallin houkutus oli suuri. Onneksi minulla oli taskut täynnä namuja, sillä jalan juuressa oli intoa puhkuva koira, jolle oli keksittävä tekemistä. Molemmissa agilitykisoissa, joissa olemme käyneet on tullut virheitä puomin alastulon kontakteilla, joten treenin aihetta ei tarvinnut kauan miettiä. Olen viime viikkoina opettanut Martalle kotona kosketusalustan kontakteille. Olohuoneeseen on kyhätty matalasta pahvilaatikosta ja hyllylevystä alastulokontaktiharjoitus. Kotona kaikki onnistuu kuin leikki, joten nyt sitä oli aika kokeilla hallilla. Kyhäsin loivan puomiharjoituksen pöydästä, jota vasten laitoin puomin ylösmenon ja alastulon, ja molempiin päihin kosketusalustat. Kosketusalustana on hiirimatosta leikatut ympyrät, joiden halkaisija on noin 10 cm. Tarkoitus on pienentää alustoja pikkuhiljaa, kunnes ne muuttuvat näkymättömiksi :)
Martta hoksasi kosketusalusojen idean todella nopeasti. Yksittäisenä esteenä puomi ei tuota ongelmia. Mutta kun siihen lisätään hyppy ennen ja jälkeen, niin maastonakki innostuu hommasta niin paljon, että kosketusalustat unohtuu. Muutaman muistuttelukerran jälkeen homma meni kuin oppikirjoissa. Voin kyllä kuvitella, että kisoissa on taas eri meininki. Siellä Martta on kerännyt energiaa odotellessa omaa vuoroa, joten siinä innossa ei pysähtymiset vaan mitenkään muistu mieleen. Etenkään, jos ohjaajakin intoutuu juoksemaan eikä muista käskyttää koiraa, kuten näissä meidän kisoissa on tupannut käymään.
Kontaktiharjoituksen lisäksi tehtiin hieman tokoa: seuraamista, liikkeestä maahan, liikkeestä seisomaan sekä luoksetuloa. Seuraamisessa meidän pitää ottaa työn alle juokseminen ja seuraaminen. Minä kun lähden juoksemaan, niin Martta jättäytyy taakse. Vaan eihän me tätä juuri ollakaan treenattu, joten harjoituksen puutetta ihan täysin. Lisäksi minun pitää miettiä, mitä käskyä käytän, kun koira jää liikkeestä seisomaan. Tällä hetkellä käytän käskyä "Odota", mutta tänään Martta meni pari kertaa maahan sillä käskyllä. Kokeilin käskyä "Seiso", mutta silloin otti useita askeleita. Hmm, laitetaan mietintään. Pitäisi muutenkin miettiä noita käskyjä, sillä huomaan käyttäväni joitakin käskyjä hieman epämääräisesti.
Vaikka oltiin melkein tunti treenaamassa, Martan mielestä se ei ollut tarpeeksi. Katseli minua ihmeissään, kun sammuttelin hallista valoja ja aloin tehdä lähtöä. Piti lahjoa namuilla, että suostui lähtemään ulos minun mukaan. Ulkona oli aivan eri koira kuin hallissa: liikkuminen oli kerrassaan vastentahtoista. Ja ulkona se "mitä sitten tehtäis" -katse muuttui "onko ihan pakko" -katseeksi.
7 kommenttia:
Kontaktit ovat koituneet Ninninkin ongelmaksi useissa kisoissa ja treeneissä. Meillä ongelma on pahin A-esteellä, jos ohjaaja on vähänkään kauempana esteestä tai juoksee alastulokontaktin ohi, koira loikkaa jostain korkeuksista alas eikä tiedä yhtään mitä kontaktilla pitäisi tehdä.. :D Käytiin viimeviikolla ACE:n Tiian opastuksessa harjoittelemassa kontakteja uusiksi ja mennään uudelleen ensi viikolla. Ja voin sanoa että kyllä kannatti, heti ensimmäisellä kerralla kontaktiasiaa saatiin paljon paremmaksi! :) Ihanaa olisi saada kontaktit sellaisiksi, ettei ohjaajan tarvitse aivan vieressä olla vaan koira osaisi itsenäisesti suorittaa kontaktit virheittä. Tsemppiä treeneihin teille! Toivottavasti nähdään ACE:n treeneissä reilun viikon päästä! :)
Kontaktit tarvitsevat paljon paljon toistoa, että opittu jää muistiin. Ja siedätystä myös siihen, että itse on eri paikoissa, kun koira menee kontaktille - ja nopeaa palkkausta, kun se jää kontaktille. Vaan kyllä se vielä oppii. Koiran kontaktipysähdys antaa ohjaajalle kivasti aikaa sijoittua seuraavaan paikkaan. Friidalla on ollut varmat kontaktit, mutta muutamassa kisassa se teki ne huonosti. Nyt taas onneksi on palattu ruotuun ja kontaktit ovat itsenäiset ja hienot. Nyt pitää vähän kehua, että noustiin tiistai-iltana kakkosiin tämän pikkuneidin kanssa. Aika ihanaa!
Seis on hyvä sana liikkeestä seisomiseen, koska sitä voi virittää. Ennen sihisemällä ssssseis. Ennen liikkeenomaista suoritusta voi leikittää koiraa, sanoa käskysanan, antaa pikapalkan ja vapauttaa. Näin viritetään koira varsinaista treeniä varten - ja leikin avulla voidaan innostaa nopeaan pysäytykseen, kun vapautus tapahtuu myös nopeasti. Ihan samalla lailla voi leikkiä myös ennen liikkeestä maahan menoa.
Meillekin tekisi kontaktitreenit hyvää. Matka sinne on vaan turhan pitkä, joten täytyy yrittää ensin omin avuin. Näillä näkymin ollaan tulossa seuraaviin ACE-treeneihin. Sielläpä sitten nähdään!
Onneksi olkoon kakkosiin noususta! On se vaan hienoa saada niitä onnistumisen elämyksiä ja motivaatiota taas treenata eteenpäin :)
Meillä onkin Martan kanssa nimenomaan hankaluutta tuo koiran irtoaminen ja samalla tavalla siis koiran jääminen kontaktille, jos minä siirryn kauemmaksi. Ongelmaa ei ole, jos ollaan treenaamassa ihan kahdestaan, mutta heti kun on muita koiria paikalla, niin Marttaa alkaa jännittämään. Myös tuo lähtö on meillä ongelma. Eilen treeneissä meni pitkään, ennen kuin sain koiran pysymään paikallaan lähdössä. Ja nekin vähäiset onnistumiset oli vähän sinne päin. Martta ei haluaisi olla missään yksin, vaan aina "äitin" kylkimyyryssä.
Aikaisemmin käytin liikkeestä seisomiseen "Seis"-käskyä. Mutta huomasin, että koira sotkee sen "Seiso"-käskyyn. Olen ymmärtänyt, että Martta tajua Seiso-käskyn nimenomaan liikkeeksi nousta seisomaan, eikä pelkäksi seisomiseksi. Siksi on niin ihmeissään ja hiippailee hämmentyneenä eteenpäin, jos pyydän sitä liikkeestä pysähtymään Seiso-käskyllä. Täytyy ehkä vain aloittaa liikkeen opettaminen uudelleen Seis-komennolla. Tai ehkä kokeilla Stop-käskyä? Tuo leikittäminen on myös ongelmallista, sillä Martta palkkautuu vain namuilla, eikä suostu leikkimään, kun ollaan "ihmsten ilmoilla". Se on sellainen vanha sielu :)
Monella on muuten seiso käsky STOO ( tai kirjoitetaanko se ruåtsiksi stå ;-). Se voisi olla myös hyvä. Mitenkäs Martan paikallamakuu sujuu? Meinaan agilityn lähdössä maahan jättäminen on vahempi pakote kuin istumaan jättäminen, siis jos se vain jää.
Tuota Stoo-käskyä olen miettinyt yhtenä vaihtoehtona. Täytynee ehkä kokeilla sitä. Paikallamakuu onnistuu suht hyvin, mikäli häiriötä ei ole liiaksi. Tuntuu kyllä, että agiesteet ovat niin suuri häiriö, että jo pelkkä maahanmeno on liian haasteellista. En haluaisi pilata paikallamakuuta sillä, että pyydän sitä agikisoissa maahan, kun en usko että siinä sataprosenttisesti pysyy. Ettei sitten tokoon tule paikallamakuulta liikkeelle lähtöön turhan matalaa kynnystä. Joku poppakonsti tähän pitää vielä keksiä.
Monta monta vuotta sitten Santalahden Suhinoissa eräällä ohjaajalla oli paikallaan pysymätön kuumakallesheltti. Hän ratkaisi lähdön niin, että otti koiran kainaloon, heitti sen taaksepäin ja lähti itse pinkomaan radalle, että sai etumatkaa. Enää näin ei varmaankaan saa edes tehdä. ja Martta Mäyräkoira taatusti löisi hanskat tiskiin ja sanoisi, että juokse ittekses vain. :-)
Lähetä kommentti