Kesä loppusuoralla

Niin se vain kesä meni. Viimeinen lomaviikko menossa, joten käytännössä se on niin, että kun työt alkaa, niin alkaa syksy. Turhan nopeasti meni tämä kesä, eikä näillä korkeuksilla nähty yhtään hellepäivää, mikä myös harmittaa suunnattomasti. Nautitaan Martan kanssa lämpimistä keleistä, ja ollaan yritetty ottaa ilo irti niistä kaikista auringonsäteistä, mitä on tänä kesänä näkynyt. Perhe on reissannut jonkin verran, ja Martalla on silloin ollut luottohoitaja kotona. Onkin ollut helppoa jättää koira Emman hyvään hoitoon. Kun Martta on saanut olla kotona ja arkirutiinit ovat säilyneet, niin eipä se juuri ole meitä ikävöinyt.


Kaikki treenaaminen jäänyt lähes kokonaan kesän aikana. Agilityä ei olla tehty juuri ollenkaan, kun meidän reissut ovat sattuneet aina treenivuoron kanssa samaan aikaan. Tokoa ollaan tehty hieman. Kääpiöryhmä on treenannut pari kertaa ja etenkin paikalla makuuta on harjoiteltu. Kääpiöryhmän on tarkoitus osallistua ensimmäiseen tokokokeeseen elokuun loppupuolella, joten tässä on kuukausi aikaa päästä koekuntoon. Elokuulle on tehty jo muitakin suunnitelmia. Ennen tokokoetta olisi oman seuran agilitykisat, joten niihin varmaan osallistutaan. Vaikka agilityn treenaaminen on jäänyt vähälle, niin mennään elokuun kisat ns. vanhoilla taidoilla. Jos yrittäisi vaan olla hermoilematta liikaa ennen kisoja ja pyrkisi rentoon rataan, sen kummempia tavoitteita ei agilityyn aseteta.


Kahden viikon päästä sunnuntaina on Kuopion koiranäyttely, johon Martta on ilmoitettu italialaiselle tuomarille. Siitä on puolitoista vuotta aikaa, kun Martta on ollut viimeksi näyttelyssä, ja paljon on koira siinä ajassa muuttunut, joten mielenkiintoista nähdä, millaisen arvostelun tuo pötkylä saa. Martan esittää näyttelykehässä meidän agilitykaveri Maria, joka on kisannut myös junior handlereissa. Maria on parin viikon aikana tehnyt Martan kanssa näyttelytreeniä ja viime viikolla osallistuivat harjoitusmielessä mätsäriin. Oli kerrassaan mukavaa seurata kehän laidalla mäyriäisen viipotusta kehässä. Kulki niin hienosti ja iloisesti Marian kanssa, että eivätpä turhaan tulleet punaisten kakkosiksi.

On se niin nätti :)

Ja tässä se on naamioitunut possuksi :)

Hieman ollaan ennätetty myös mökkeilemään loman aikana. Martta nauttii mökillä olosta, mutta sitä joutuu pitämään silmällä, ettei metsän houkutukset vie pientä koiraa. Naapurimökkien vahtiminen kuuluu Martan tärkeimpiin tehtäviin. Etenkin niitä, joilla on koiria. Martta pysyy hyvin omalla tontilla, sillä on saanut pari kertaa naapurikoirilta lähdöt niiden pihasta. Mutta siinä tontin rajalla räkytetään puolin ja toisin. Laituri on Martan lempipaikkoja. Laiturinnokassa se jaksaisi päivystää vaikka kuinka kauan. Siitä näkee hyvin naapurien tekemiset, vesilinnut ja ohi ajavat veneet.

Metsälenkeillä on Martta pidettävä hihnassa. Sen verran makoisat riistan hajut siellä tuntuu olevan, että kun on kerran tai pari odottanut koiraa keskellä metsää tai tien varressa puoli tuntia ja kuunnellut kun haukku loittonee, niin ei tee toista kertaa mieli lähteä ilman hihnaa lenkkeilemään mökkimaisemissa. Viikonloppuna löydettiin märkään maahan painautuneita hirvensorkan jälkiä, jotka kiinnostivat pientä tappijalkaa kovasti. Kova olisi ollut hinku seurata jälkiä rytelikköön, jonne taas minua ei kiinnostanut lähteä ollenkaan. Kyllä varmasti sapetti koiraa kovasti, kun piti palata takaisin tylsälle soratielle, kun mielenkiintoisempaakin olisi ollut tarjolla. Onneksi mökin pihassa voi tonkia metsähiirien ja -myyrien hajujen perässä.

Mökillä ei Martta juurikaan nuku päiväsaikaan. Kun on koko päivän vahtinut naapureita ja ollut valppaana jokaiseen risaukseen, niin illalla saattaa hieman torkkua. Ja aamulla alkaa jo seitsemän aikaan heräillä, vaikka kotona nukkuu kevyesti kymmeneenkin asti. Mökillä ei malta nukkua, ettei vaan mistään hauskasta jää paitsi. Siksipä mökkireissujen jälkeen Martta tarvitsee pari päivää aikaa toipua kotona. Yleensä nukkuu ainakin päivän tai kaksi, ennen kuin on taas normaali oma itsensä.

Vaikka koira on tämän päivän toipunut mökkelilystä,  niin käytiin kuitenkin tekemässä hieman tokoa hallin pihassa. Ajattelin, että tehdään märän kelin harjoitus, sillä tänään on ollut melkoisia sadekuuroja ja ajattelin pihan olevan sopivan märkä sadekelin treeniin. Mutta yllätys oli suuri, kun kivituhkakenttä oli imenyt kaiken veden, eikä kosteus haitannut ollenkaan treeniä. Paikalla makuuseen saatiin hyvää treeniä, kun hallissa treenaajia kulki pihalla moneen otteeseen antamassa hyvää häiriötä. Hienosti tuo Puttis kesti häiriöt. Tehtiin pari pitkäkestoista paikkamakuuta, eikä niissä ollut mitään vaikeuksia. Tehtiin myös seuraamista. Aluksi olin todella huolissani, sillä jo viime treeneissä seuraamisesta ei tullut mitään, mutta laitoin sen silloin sadekelin piikkiin. Nyt oli aluksi sama juttu: Martta kulki jäljessä, eikä mitään iloisuutta ollut nähtävissä. Niinpä vaihdoin taktiikkaa. Aloin palkkaamaan parin askeleen välein ja tein paljon käännöksiä. Heti alkoi sujua paremmin. Lisäksi tajusin innostaa koiraa ennen seuraamista. Miten olinkaan unohtanut kaikki nämä jutut, kun seuraaminen alkoi kevään aikana sujua mallikkaasti. Itse asiassa se on ollut meidän vahvinta aluetta. Olen tehnyt sen virheen, että olen nykyisin vaatinut pitkiä seuraamispätkiä ja palkannut liian harvoin. Lisäksi olen unohtanut innostaa koiraa, eli seuramisesta on tullut tylsää. Martta palautti minut maan pinnalle ja hyvä niin. Etenkin, kun kokeeseen on kuitenkin vielä aikaa, niin ennätetään saada seuraaminen kuntoon.