On se vaan niiiiiin luksusta, kun lämmin ja keinonurminen treenihalli on kilometrin päässä kotoa. Ja mikä sen mukavampaa, kuin käydä treenaamassa vaikkapa ohikulkumatkalla tai muuten ex tempore, jos halli vaan on tyhjillään.
Niinpä tänä iltanakin tuumin, että koiralle pitäisi saada aktiviteettia tälle illalle. Yleensä se tarkoittaa pitempää lenkkiä, mutta sen verran ikävä tuuli tuolla ulkona oli, että lähdettiin sitten hallille treenailemaan. Hieman kiertoteitä kulkien saadaan mukava alkulämmittely ja kun kierretään vielä pitemmän matkan kautta, saadaan sopiva iltalenkki ja loppuverryttely.
Parin viikon päästä olisi seuraava ACE-treeni, enkä ole vielä treenannut edellisenkään ACE-treenin oppeja. Niinpä tämän illan ohjelmassa oli viime kertaisen ACE-treenin radan alkupätkä sekä putki-keppi -erottelua. Laitoin vain puolikkaat kepit sekä putken vierekkäin ja sitten alettiin juosta niitä edestakaisin. Irtoaminen on Martalle äärettömän hankalaa. Se niin haluaisi, että esteet suoritetaan yhdessä. Etenkin kepeillä eteneminen on vaikeaa, jos minä en juokse vierellä. Ja kun kepit on suoritettu, niin se kääntyy heti minuun päin. Täytyisi vissiin ihan oikeasti lopettaa tuo kädestä palkkaaminen. Nyt kun heitin palkan aina kepeiltä ja putkelta eteenpäin maahan, niin nopeasti tajusi, että suoraan mennään, eikä jäädä minua kyttäämään. Lopulta meni aika hienosti itsenäisestikin, etenkin putkeen. Keppejä on vielä harjoiteltava.
Agilityn jälkeen tehtiin hieman tokoa. Martalla oli vielä kovasti intoa jäljellä, enkä halunnut sitä intoa sammuttaa seuraamispätkiin tai paikkamakuuseen. Niinpä treenattiin merkkiä. Viimeksi kun ollaan merkkiä treenattu, niin siitä ei meinannut tulla mitään. Martta on oppinut, että sitä tötteröä on tökättävä nenällä tai jopa kaadettava, että saisi palkan. Nyt sen tökkimisen ja muunkin tötterön sorkkimisen on loputtava. Viime kerralla ei meinannut millään käsittää, että miksi tötteröä ei saa liikuttaa. Niinpä tänään aloitin merkille menon ihan alusta. Muutaman kerran vein Martan merkille ja sitten hirmuinen palkkaus. Hieman sellainen "ylipalkkaus" onnistuneesta merkillä seisomisesta. Sitten kun pidensin matkaa pikku hiljaa, niin mäyriäinen teki merkkiä mielettömän hienosti. Ja se merkille menokin oli innokasta ja ripeää, eikä enää niin epäröivää kuin aikaisemmin. Eikä tänään tökkinyt sitä merkkiä kertaakaan. Huikeaa edistystä siis.
Kun se merkille meno meni niin hienosti, niin enpä malttanut olla lisäämättä siihen suuntaa, eli merkiltä vasemmalle menoa. Laitoin namialustan vasemmalle kartiolle. Ja hitsi, sehän teki sitä kuin vanha tekijä. Ja vielä niin innokkaasti, kuin se olisi maailman hauskin juttu. Välillä lähetin sen pelkästään merkille ja välillä siitä eteenpäin vasemmalle. Ja Martalla oli hauskaa. Välillä karkasi merkille, mutta annoin sen tehdä sitä, koska ensimmäistä kertaa teki merkkiä ilman epäröintiä. Voi olla, että agitreenit ennen tokoa antoi mukavasti sykettä.
Se on hassu pieni koira, joka tekee innokkaasti asioita. Kunhan vaan treenit pysyy hauskoina eikä toistoja tule liikaa. Ja haluan, että sillä tuo into säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti