Kunnon treeniä, jihuu

Vihdoin koitti odotettu ACE-treeni. Viime kerrasta olikin kulunut kaksi kuukautta, joten tarpeeseen tuli taas saada oppia ja motivaatiota. Onhan se tietysti rankka päivä, kun aamu yhdeksältä pakataan koira ja kamat autoon ja suunnataan auton nokka kohti Kuopiota. Ensin haalitaan kyytiläiset mukaan ja sitten hurutetaan kaksi tuntia ACE:lle. Siellä kävellään lämmittelylenkki, jonka jälkeen koira odottaa autossa. Sitten me kaksijalkaiset tutustumme rataan, pähkäilemme uusia ohjauskuvioita, yritämme sisäistää uusia oppeja. Ja kun koiran kanssa tullaan radalle, niin huomaa, että hei, tämähän toimii. Tai sitten, että hei, miten tämä voikin olla näin hankalaa.

Nuo molemmat hetket tuli koettua tänään. Martalla ei ehkä ollut ihan niin kovaa intoa kuin edellisellä ACE-kerralla. Mutta hienosti se teki silti. Rata oli todella mukava juoksurata, tosin oli siinä muutama kinkkinen kohta, jota joutui hiomaan kotvasen, ennen kuin alkoi sujua. Mutta kymmenen minuutin treenin aikana päästiin rata jopa loppuun asti. Treenin yhtenä aiheena oli esteiden lukitseminen.  Pakko myöntää, että kovin paljoa en sitä ole ajatellut normitreeneissä. Silloin tällöin ehkä, mutta tämän treenin aikana selvisi monta asiaa ja virisi monta ajatusta. Ja tulipa opittua monta sellaista ohjauskuviota, mitä en kyllä olisi ikipäivänä älynnyt käyttää. Ja mikä ilo huomata koira toimivan täydellisesti, kun vaan itse sain asetettua jalat ja kädet oikeille sijoille.

Tässä suuntaa-antava ratapiirros tämän päivän treenistä. Mittasuhteet ei ole ihan oikein, mutta sinne päin kuitenkin.

 Jostakin syystä esteet 13, 14 ja 15 olivat minulle radan hankalimmat. Merkkaus - vastakäännös - ennakoiva valssi - pakkovalssi -kuvio piti hinkata moneen kertaan, ennen kuin sain askeleet menemään oikein. Yllättävintä kuitenkin oli, miten pienillä jutuilla koira sujahti juuri oikeaan päähän putkia (6 ja 28). Se, että A:lle (5) piti tehdä persjättö, että koira ymmärtää lukita putken oikean suun jo ollessaan A:lla, tuntui aluksi ihan mahdottomalta. Mietin, että mahtaako Martta älytä lukituksista mitään, kun ei sellaista olla varsinaisesti juurikaan treenattu. Sehän on vain "runnottu" menemään putkiin ja esteille. Siksipä yllätyinkin kovasti, kun Martta meni heti ensi yrittämällä oikein. Yllätyin myös siitä, kun Tiia sanoi Martan lukitsevan esteitä todella hyvin. Minun pitää vaan antaa sille mahdollisuus ja osata omat ohjauskuviot, niin Martta kyllä hoitaa omansa.

Tänään treeniaikaa oli 10 min./koira ja me tehtiin se kerralla. Huomasin, että kymmenen minuutin intensiivinen treeni oli Martalle hieman liikaa. Ei jaksanut ihan täysillä, etenkin niissä kohdissa, missä jouduttiin tekemään toistoja. Edellisellä kerralla jaettiin treeni 2 x 5 min. ja se toimi Martalle paremmin. Sekä minulle. Jäi hieman aikaa pohtia oppimaansa, joten toisella kerralla homma alkoi jo toimia paremmin. Huomaan kyllä, että minun skarppaaminen vaikuttaa positiivisesti myös koiraan. Toistoista huolimatta teki tänään hienosti. Jos normitreeneissä joudun tekemään useita toistoja, niin kyllästyy nopeasti. Martta tykkää tehdä pitkää rataa. Palkkautuu siitä, että saa juosta ja tehdä. Jos hinkataan jotakin ohjauskuviota tai yksittäisiä esteitä, niin Martan into sammuu nopeasti.

Treenin jälkeen jäähdyttelylenkki ennen kotimatkaa. Autolla ajaminen marraskuun hämärässä ei ole mikään nautinto. Lämpötila on reilusti plussan puolella, välillä pientä tihkua, hämärää jopa keskellä päivää ja paljon liikennettä. Kotona oltiin puoli viideltä, joten tähän se päivä sitten menikin. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin viettää päivä mukavassa seurassa ja tuntea todella oppineensa jotakin uutta.