Aloitettiin keppitreenillä. Martan kepithän ovat olleet ihan ok, mutta on kovasti riippuvainen minun sijoittumisesta keppejä tehdessään. Keppien itsenäinen suorittaminen on vaikeaa ja esim. takaleikkaus kepeille ei onnistu, ja minun sivuttainen liike kepeillä saa Martan epävarmaksi ja saattaa jättää kepit kesken. Tarkoitus siis saada Martalle vahvat itsenäiset kepit, jolloin minun sijainti tai vauhti ei vaikuttaisi Martan keppisuoritukseen. ACE:lla keppejä treenattiin takaperin ketjuttamalla. Eli ensin vahvistettiin viimeistä väliä ja palkka tuli avustajalta. Kissanruoka rules! Sitten koira laitettiin kolmanneksi viimeisestä välistä välistä ja aina kun onnistui, niin pidennettiin matkaa. Aluksi Martta ei ymmärtänyt ollenkaan, mistä oikein on kyse. Ryntäsi vaan suorilla kissanruokaa kohti. Kun se lopulta hoksasi neljän kepin kohdalla humpan juonen, niin sen jälkeen ei ollut ongelmaa. Martan fokus oli koko ajan eteenpäin, vaikka minä jäin taakse. Loppujen lopuksi edettiin treenissä niin pitkälle, että lähetin Marttaa kepeille putken, hypyn ja renkaan kautta. Muutaman kerran hidasti ensimmäisessä välissä ja jäi kuikuilemaan minua, mutta pääosin suuntasi hyvällä draivilla kohti keppien loppua. Kaikki meni hyvin, kun minä seisoin paikallani ja lähettelin sitä siitä putkeen, hypyille ja kepeille. Mutta kun siihen lisättiin minun liike, niin silloin alkoi epävarmuus. Kotiläksyksi sain treenata kepeille lähettämistä eri kulmista, eri esteiden kautta ja etenkin erilaisilla sijoittumisilla ja vauhdeilla.
Keppien jälkeen siirryttiin kontakteille. Se oli sitten näytön paikka, että mitä ollaan parissa kuukaudessa saatu aikaiseksi. Heti alkuun tuli selväksi se, että oltiin omissa kontaktitreeneissä jääty junnaamaan paikoilleen. Olisi pitänyt nopeammin siirtyä eteenpäin, eli käytännössä tekemään rataa. Nyt se oli sitten edessä. Suoraa juoksua oleva rata, jossa kontaktiosaaminen testattiin, jossa sekä A-este että puomi tehtiin kahteen kertaan. Beijo teki ensimmäisen radan täydellisesti, vau. Kuten arvelinkin, niin Martta ei kyennyt samaan. Se mokoma testasi jokaikisen kontaktin juoksemalla läpi. Ja koska tarkoitus on, että radan jatkuminen on palkka, niin kontaktien jälkeisten esteiden eli hyppyjen rimat otettiin aina pois, mikäli läpijuoksua tapahtui. Näin radan tekeminen loppui siihen. Martan kanssa rata onnistui vasta kuudennella kerralla, joten tulipa juostua. Joka kerta kun tuli kontaktivirhe, rata aloitettiin alusta. Kääppä kyllä tajusi, mistä oli kyse. Kun se huomasi, että seuraavan hypyn rima häviää, niin ilme oli erittäin närkästynyt. Todettiin, että Martta vaan etsii viimeiseen asti porsaanreiät kontaktien tekemiseen. Johtuu siitä, että aikaisemmin siltä on hyväksytty jos jonkinmoista kontaktien suorittamista enkä ole ollut johdonmukainen kriteereissä. Niinpä se edelleen yrittää päästä siitä, mistä aita on matalin ja hakkaa siten päätään seinään.
Aivan lopuksi tehtiin keinua, sillä sitä emme ole ottaneet mukaan kontaktitreeniin, kun ei ole oikein ollut ajatusta, miten se kannattaisi suorittaa. Martta sai tehdäkin keinua sitten oikein urakalla parin hypyn ja putken kautta. Sen keinusuoritukset kellotettiin ja yritetiin nopeuttaa. Martan keinu on hidas, koska se jää hiipimään keinun puolivälin kohtaan odottamaan keinun laskeutumista, mutta tulee siitä kyllä loppumatkan hyvällä vauhdilla. Tarkoitus on saada Martta tulemaan hieman pidemmälle, edes kontaktialueelle. Sitä tehdään naksulla ja etupalkalla. Kotiläksyä siis.
Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein onnistuneet treenit. Osattiin jo jotakin, opittiin uutta ja saatiin paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen. Martta kyllä väsähti näissä treeneissä. Raatona on maannut koko illan. Huomenna lähdetään pitkälle mutta rauhalliselle lenkille.
Pippa, Beijo ja Martta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti