Pistäydyttiin treeneissä Savonmaalla

Parin päivän varoitusajalla lähdettin Kuopioon treenaamaan. Joensuun porukalta vapautui yksi paikka, jota minulle tarjottiin kyydin kera, niin eihän sellaisesta voi kieltäytyä. Hieman epävarmoin fiiliksin pakkauduttiin Tiinan ja Nessa-tollerin kyytiin, sillä enhän ole Martan kanssa tehnyt ratatreeniä kolmeen kuukauteen, kun ollaan keskitytty pelkkiin kontakteihin. 

Mentiin siis ensimmäistä kertaa Pro Perroon treenaamaan, tosin kouluttajana Harti Katainen on meille tuttu kolmen vuoden ajalta. Harri oli tehnyt mukavan radan, jossa oli 38 estettä. Ja meille sattui mitä parhaiten se, että kontaktit oli laitettu yhteen pötköön radan loppuosalle, joten pystyttiin tekemään radan 20 ensimmäistä estettä hyvin, eikä tarvinnut sotkea kontakteja ollenkaan tähän treeniin. Martalle laitettiin rimat 20 cm:n korkeudelle, niin ei käynyt rata liian rankaksi. Radalla treenattiin takaakiertoja, sylkkäreitä, pakkovalssia ja saksalaista.

Tässä ratapiirros (ja samalla voitte nauttia minun piirtämistaidoista):

Meidän ratatreenitauon huomasi heti alkuun. Minun oli todella vaikea muistaa rataa. Tehtiin sitä pienissä pätkissä, sillä minä sössin joka välissä. Näköjään sellainen sujuva radan lukeminen ja tekeminen unohtuu nopeasti. Ensimmäisellä kierroksella haettiin tuntumaa rataan ja toisella tehtiin rata suht sujuvasti. Saatiin kehuja hyvistä takaakiertoista, jotka kannattaa valjastaa meidän valttikortiksi. 

Toisella kierroksella meille jäi aikaa, joten ajattelin kokeilla kontaktit yksittäisinä. Voi mokomaa, Martta ei suostunut menemään keinulle ollenkaan. Liekö sillä vielä kummitteli se viime syksyinen lentokeinu, jonka otti yhdessä koulutuksessa vieraalla hallilla. Vähän aikaa tehtiin töitä, kunnes keinu lopulta onnistui. Täytyypä ottaa keinuharjoittelu työn alle. Sitten siirryttiin puomille. Martan puomi oli melko hidas ja jäi hiimaamaan alastulon kontaktipinnalle. Pysähtyi 10 cm liian aikaisin. Mutta korjasi sitten 2on 2off -asentoon, mutta liian hitaasti. Lopulta teki yhden kerran ihan oikein, joten vapautin nopeasti ja palkkasin hypyn jälkeen. Päätettiin treenit siihen. Huomasin, että Martta oli yllättävän väsynyt treenistä. Sen huomasi myös loppuverryttelylenkillä. Martta ei olisi millään halunnut kävellä. Pysähteli jatkuvasti ja nosteli tassujaan, aivan kuin olisi ollut jääkokkareita tassun pohjassa tai että tassuja olisi palellut. Mutta kun käännyttiin autolle päin, ei kävelemisessä ollut mitään ongelmaa, vaan ennemminkin hirmuinen kiire. Että sen pitääkin esittää tuota draamaa aina välillä.

Kotona sen väsymyksen huomasi vielä selvemmin. Kun kotiin päästiin ja Puttis sai mahan täyteen ruokaa, se köllähti sohvalle nukkumaan. Kun minä vihdoin ruuanlaiton ja muun homman jälkeen pääsin sohvalle Puttiksen viereen, oli otus niin närkästynyt häirinnästä, että kömpi eteisessä olevaan häkkiinsä nukkumaan. Ollaan huomattu, että silloin kun Martta on todella väsynyt ja tarvitsee totaalista rauhaa, se vetäytyy häkkiinsä. Tänään sitä väsymystä sitten riittikin. Viisi tuntia makasi tuo minun treenikaveri taju kankaalla. Iltalenkillä kävi pikaisesti ja uni on jatkunut sen jälkeen. 

Nyt pitää ryhdistäytyä kaikessa treenauksessa. Kontaktit on saatava kuosiin ja kunnon ratatreenit aloitettava. Tämän vuoden ensimmäiset kisat suunnitteilla viimeistään toukokuulle. Silloin nähdään, mitä ollaan tänä talvena saatu aikaiseksi treenirintamalla. Tämän päiväiset treenit osoittivat, että koiran kunto on huonontunut. Selvää on, että pakkaskaudella lenkit ovat jääneet lyhyiksi ja kun vielä treenitkin on olleet kevyitä, niin eihän siihen muuta tarvita. Nyt toivotaan hyviä kelejä lenkkeilyyn sekä terveyttä ja motivaatiota treenaamisen.