Päivä oli helteinen. Auton mittari näytti +27 astetta, kun kisapaikalle kurvattiin. Olin ilmoittanut Martan kaikille kolmelle radalle, mitä oli tarjolla: kahdelle hyppyradalle ja yhdelle agiradalle. Tuomarina oli Allan Mattsson. Olin edellisenä viikolla etsinyt netistä Allanin ratoja ja eksyin yhteen blogiin, missä oli mainittu. että Allanilla on perinteisesti rimat tapissa etenkin hyppyradoilla. Niinpä ei tullut täytenä yllätyksenä, kun kisapaikalla kuulin, että maksien ja medien radalla rimat todellakin olivat tapissa. Kylläpä tunnelma latistui välittömästi. Hirmuinen helle ja sitten pitäisi vaatia koiralta sellaisia hyppyjä, joita ei tehdä edes treeneissä. Ei kiitos.
Menin kuitenkin toiveikkaana ensimmäiseen rataantutustumiseen. Siinä tuomari ilmoitti, että ensimmäisellä radalla rimat on 35 cm ja kahdella seuraavalla 30 cm. Rataan tutustuessa tajusin, etten todellakaan voi vaatia Martalta tuollaisia rimakorkeuksia ja vielä tuossa helteessä. Kävin ilmoittamassa, että me jätetään tuo ensimmäinen rata väliin ja osallistutaan kahdelle seuraavalle. Päätin säästellä Martan voimat niille radoille, jotka se pystyy sujuvasti suorittamaan enkä vaadi minun mahtimäykyltä mitään mahdottomia. Niinpä tyydyin seuraamaan ensimmäisen radan sivustakatsojana, eikä harmittanut yhtään. Se oli oikea päätös.
Seuraava rata oli agirata. Tykkäsin todella rataprofiilista, ja kun rimatkin oli kolmessakympissä, niin hyvillä mielin lähdin valmistautumaan suoritukseen. Me oltiin viimeiset lähtijät, joten rauhassa saatiin valmistautua, tykkäsin. Käytiin tekemässä pieni lenkki metsässä ennen rataa ja löydettiin hyvä varjopaikka odottelun ajaksi. Martalla oli hyvä vire päällä. Kuunteli tosi hyvin ohjausta eikä kohkannut turhia. En vaatinut kontakteille pysähtymistä, ja juoksikin ne tosi nätisti loppuun asti. Itse asiassa oli jo pysähtymässä ainakin A-esteelle, mutta vapautin nopeasti. Keinunkin teki paremmin kuin aikaisemmissa kisoissa. Olin niin iloinen meidän suoritukseen, sillä meillä oli kyllä kivaa. Ratavirheitä nolla, mutta yliaikaa melkein 7 sekuntia.
Viimeinen rata oli hyppyrata. Niitä ollaankin tehty vähemmän, joten ei oikein ollut mitään odotuksia sen suhteen. Kun tuo agirata onnistui hyvin, niin hyppyradalla ei ollut enää niin väliä. Rataprofiili oli tässäkin meille oikein sopiva. Muutama takaakierto ja joku koukero ja sitten selkeää etenemistä. Otin Martan autosta ulos vähän myöhemmin, ettei kuumassa ulkoilmassa tarvinnut odottaa juurikaan ylimääräistä aikaa. Ilma oli todella hiostava ja hautova, sillä metsän takana jyrisi ukkonen ja pilvet lähenivät koko ajan. Tämäkin rata sujui kuin tanssi. Mikä ihana tunne, kun kaikki menee suunnitelmien mukaan ilman sählinkiä. Loppusuoraa juostiin kilpaa, ja harmillisesti viimeisenä esteenä oli okseri, josta jo etukäteen arvelin riman putoavan, ja niinhän siinä kävikin. Täytyy varmaan ottaa okserit treenin alle. Viimeinen hyppy on muutenkin aina hankala Martalle, jos minä jään taakse. Ja okserit muutenkin. Toiselta radalta siis viisi ratavirhettä ja lisäksi 4 sekuntia yliaikaa. Mutta joka tapauksessa ne olivat huippuratoja, kun vielä ajatellaan olosuhteita. Ja huippua myös sen takia, että Martta pysyi lähdössä paikallaan molemmilla radoilla. Siksipä se radan tekeminen varmaan olikin niin sujuvaa, kun alussa ei tule kiirettä ja saa rauhassa ohjata ensimmäiset esteet.
Tämän päivän radoilla oli siis paljon takaakiertoja, jotka on meille plussaa, sekä paljon valsseja, jotka taas eivät ole meidän vahvinta aluetta. Vaihdankin valssit usein persjättöihin, jotka toimii meillä paremmin. Lisäksi kovat ihanneajat (3,6 ja 3,8 m/s) eivät meiltä onnistu, vaikka keli olisi ollut viileämpikin.
Heti meidän maaliintulon jälkeen alkoi sade. Palkintojenjakoonhan meidän ei tarvinnut jäädä, joten pieni lenkki kevyessä kesäsateessa ja sitten lähdettin kotiin päin. Sijoitukset tänään 12/24 ja 14/24. Etenemiset 3.1 ja 3,4 m/s. Tämän päivän radoista ei ole videoita, kun ei ketään tuttuja ollut radan reunalla.
Mutta ihan vaan blogin piristykseksi laitan tähän kolme viikkoa sitten PoKsin vappukisoissa otettuja kuvia. Kuvaaja Laura Pitkänen.
Häntä pystyyn!
Heh, tästä voisi jo sanoa, että "rimaa hipoen".
Kiitos Laura kuvista! Martan agilitystä ei ole montaa valokuvaa löydykään. Videoita enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti