30.11.2014

Supermäykky koulutuksessa


Tänään osallistuttiin oman seuran järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Syksyllä alkanut treenimotivaation hiipuminen päättyi ja motivaation käyrä alkoi nousta ylöspäin. Mäykkynen kulki täydellä moottorilla, vaikka treeniaikaa oli reilusti ja tehtiin paljon toistoja. Opeteltiin uusia ohjauskuvioita kuten japanilainen ja backlap sekä sylkkäriä, jota en ole oppinut käyttämään. Yllätyksekseni Martta osasi nämä jutut.

Aivan ensin tutustuttiin rataan, mutta sitä ei käyty yhdessä läpi, vaan jokainen teki ensimmäisellä kerralla radan tai radan alkua omilla ohjauskuvioita ja -linjoilla ja sen jälkeen Jenna ehdotti siihen vaihtoehtoisia (lue: parempia) ratkaisuja. Minulla oli rataantutustuttaessa pari kohtaa, mitä tein eri tavalla kuin muut. Päätin pitää omat kuviot ja kokeilla. Loppujen lopuksi vain parissa kohdassa ohjausta muutettiin. Sen sijaan keskityttiin vauhdin lisäämiseen, joka on meille se suurin ongelma. 

Rata oli tämännäköinen:






Aluksi Jenna pyysi meitä tekemän rataa niin pitkälle kuin päästäisiin. Kaikkien yllätykseksi me Martan kanssa vedettiin sitten rata kerralla alusta loppuun nollana. Olihan se melkoista räpistelyä ja viime hetken pelastuksia, mutta niin sitä vaan lasketeltiin:


Sitten alettiin viilaamaan. Ensin opeteltiin meille uusi juttu: japanilainen. Tehtiin se esteiden 3 ja 4 välille.
Sen jälkeen treenattiin sylkkäriä esteelle 16. Jostakin syystä olen kokenut sylkkärin vaikeaksi ja ajatellut, että Martta sitä ei osaa. Olen aina keksinyt jonkun helpomman vaihtoehdon sylkkärin tilalle. Ainoastaan joissakin koulutuksissa olen sitä tehnyt, mutta itsenäinen harjoittelu ja kisatilanteet ovat olleet sylkkärivapaata aluetta. Mutta tämän päivän treenin perusteella voin ottaa sylkkärin aktiiviseen treenin ja käyttöön. Marttahan toimi siinä kuin ajatus, ainoastaan minun asenne on ollut jarruna.
Radan viimeisiin esteisiin 22-24 tehtiin välistävedot. Siihen sain hyvän neuvon. Eli jatkossa teen välistävedot peruuttamalla. Se toimi meillä tosi hyvin. Seuraavien omien treenien aiheena onkin välistäveto.
Nopeuden lisäämiseen sain seuraavia neuvoja:
  • Koiran jättäminen lähtöön reilusti ensimmäisen esteen taakse, että saa täyden vauhdin jo ennen ensimmäistä estettä.
  • Oma liike! Liiku, liiku, liiku! Vedätä!
  • Ota riskejä, älä varmistele!
  • Ohjaa aggressiivisemmin, eli enemmän ääntä ja kannustusta. 
Jennan mielestä näillä ohjeilla saan monta sekuntia aikaa pois. Olipa sellainen näkemys, että kyllä noilla tappijaloilla pitäisi ihanneaikaan päästä. Etenkin kun tuollaisesta supermäykystä löytyy noin hyvä asenne ja moottori.  Oli mukava kuulla kouluttajan kehuja koirasta. Mäykyksi se on todella super. Koiralla riittää kapasitettia, mutta se onkin minun asenne mikä jarruttaa. Eli pitää vaan rohkeasti luottaa koiraan. Se kyllä osaa.  Treenin päätteeksi tehtiin vielä rata läpi. Ihan loppuun asti ei päästy, kun alkoi omat jalat olla maitohapoilla. Viimeiseen takakiertoon en ennättänyt enää. Jalat tuntui liian raskailta, mutta silti pitää olla tyytyväinen.

4 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Menipä Martta hienosti. Japanilainen on siis jonkinlainen tuplapersjättö siis? Ihan outo mulle.
Hyvin vedit sinäkin.

Tiina kirjoitti...

Vau, hienolta näyttää!
Mekin päästiin ProPerrolla tutustumaan tuohon japanilaiseen. Rataantutustuessa ajattelin vain, että ei voi mitenkään toimia meillä, mutta kappas kummaa, toimi tosi hyvin! :)

Kati kirjoitti...

Uusi tuttavuus oli tuo japanilainen minullekin, mutta yllättävän hyvin se toimi. Tosiaan, jonkinlainen tuplapersjättöhän se on. Ensin koiralle sanotaan, että tulepa tälle puolelle, mutta viime hetkellä esteen kohdalla sanotaan, että menepä sittenkin tuosta. Tätä kun tulisi nyt treenattua, niin voisi kokeilla kisoissakin.

Kati kirjoitti...

Joo, yllättävän hyvin toimi. Persjätöt on meidän peruskauraa, joten tuplasellainen sopii näköjään myös :)