Loma tuli, loma meni

Hiihtoloma viikko on nyt vietetty ja arkeen ollaan palattu. Mukavaa on lomaviikko Martallekin, kun ei tarvitse olla yhtään yksin, kun aina on joku kotona ja aikaa puuhailla myös koiran kanssa. Hiihtoloman kolme vuorokautta vietettiin Vuokatissa. Kaksi yötä mökkimajoituksessa ja yksi yö hotellissa. Martan kanssa reissaaminen on leppoisaa. Autossa se viihtyy hyvin ja aika mukavasti asettuu mökkielämään sekä hotellimajoitukseen. Kieltämättä se on vieraassa paikassa herkempi äänille, mutta osaa silti rauhoittua. Hotellissa taisi hiihtoloman vuoksi olla paljon koiravieraita. Naapurihuoneista kuului useaan otteeseen monen eriäänistä haukkua. Niitä ääniä sekä lasten juoksentelua käytävällä piti Martan vähän pöhistä.

Vuokatissa ulkoiltiin paljon. Hiihtokelit olivat sen verran huonot, että käytettiin sekin aika sitten kävelylenkkeihin ja patikointiin. Vuokatin vaaroilla oli kerrassaan loistavat polut kunnon kierroksiin. Polut oli läpytelty lumikengillä koviksi, joten tavallisilla kengillä kulkeminen onnistui mainiosti. Martta oli innoissaan metsälenkistä. Saatiin kävellä ihan rauhassa, sillä muihin kulkijoihin ei juurikaan törmätty. Hiljainen metsä, luminen maisema ja vaihteleva maasto, mikäs sen ihanampaa.

Kokeiltiinpa Martan kanssa jäällä hiihtoakin. Ensimmäiset pari sataa metriä se vetää hiihtäjää ihan innolla, mutta sitten alkaa enemmän kiinnostaa jäällä olevat eri eläinten jäljet. Jälkien perässä se jaksaisi hupeltaa ihan loputtomiin.

Mökissä Martta löysi heti lokoisan nukkumapaikan. Parisängyssä poikittain.

Vuokatin vaaroilla oli reilusti lunta.

Vaaran laella puissa on paljon naavaa.

Hotellissakin löytyi heti sopiva lepopaikka: pää tyynylle ja kuono kohti ovea (ettei vaan kukaan tule tietämättä).

Vaikka Martta reissaakin silminnähden rauhallisesti, niin eihän se samalla tavalla osaa rentoutua kuin kotona. Sen huomaa siitä, miten väsynyt pikkuinen koira on kun päästään kotiin. Sillä meni vuorokausi aikaa toipua lomamatkasta. Onneksi toipuikin, sillä sunnuntaina, viimeisenä lomapäivänä, meillä oli Tiian treenit ACE:lla Kuopiossa. Kyytiin lähti Heli ja Pippa-whippet.


Sääliksi kävi laittaa Pippa Martan matkustuskaveriksi auton peräosaan. Vaikka Martta matkustaa omassa häkissä, niin sen mielestä muilla koirilla ei ole mitään asiaa samaan autoon, saati sitten ihan viereen. Ennen kuin auto lähtee liikkeelle, niin Martta räkyttää raivon vallassa. Mutta kun päästään liikkeelle, niin pieni suuri vahtikoirakin älyää hiljetä ja matkustaa rauhallisesti. Vaikka Pippa ei provosoi Marttaa millään tavalla, vaan enemminkin yrittää muuttua aivan näkymättömäksi, niin Martan mielestä se ei riitä. Vaan joka kerta autoon laitettaessa sama räyhääminen.

ACE:lla meitä odotti 30:n esteen rata. Oli taas monenlaista juttua, mitä piti muistaa: leijeröintiä, pakkovalssi-persjättöjä, niisto-sokkareita, irtoamista ja melkoista valssihässäkkää. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin rataa pätkissä. Ja toisella kerralla vedettiinkin sitten nollaratana läpi. Martta oli taas ihan supermäykky!