Kuopion kisat ja sitten pieni tauko

Viime viikonloppuna kisattiin Kuopiossa kolme rataa Katarina Virkkalan radoilla. Muutaman tunnin yöunien jälkeen kömmittiin aamuvarhaisella Inkan kyytiin, otettiin matkan varrelta kyytiin vielä vähemmän nukkunut Laura ja oltiin Kuopiossa kahdeksan aikaan. Ihme kyllä olo oli yllättävän virkeä ja hyvä kisafiilis saatiin kehiteltyä. Olin ensimmäistä kertaa Katarina Virkkalan radoilla ja tykkäsin kovasti rataprofiileista. Ihanneajat olivat kyllä meille liian kaukana, sillä joka radalta tuli yliaikaa noin 6 sekuntia.

Ensimmäisen radan sössin minä. Olo oli vielä jotenkin kankea ja keskittyminen herpaantui. Martta hyppäsi puomin kontaktin, jota en itse radalla huomannut. Toinen vitonen saatiin radan loppupuolella, kun en ohjannut yhtä estettä kunnolla ja Martta juoksi sen ohi. Siltä radalta jäi vähän sekava fiilis, joten latasin keskittymisen seuraavaan starttiin.

Kuva: Mari Saarelainen

Toinen rata oli hyppyrata. Kun näin, että rimat olivat tapissa, eli 35 cm, niin meinasin jo jättää leikin sikseen. Sitten ajattelin, että itseasiassa olosuhteet olivat kaikin puolin suotuisat, joten miksipä ei kokeilla yhtä rataa tappirimoilla. Minähän en ole Marttaa hyppyyttänyt tällaisilla rimakorkeuksilla olenkaan. Käytännössä kaikki treenit tehdään 25 cm:n rimoilla. Minun supermäykky suoriutui radasta erinomaisesti. Yhtään rimaa ei tullut alas ja se teki työtä ihan täysillä. Hyppytyyli ja nopeus kärsivät rimakorkeuksista, mutta olen niin ylpeä, miten se radan teki. Tehtiin siis yliaikanolla hyppyradalta.

Kolmas rata oli taas agilityrata. Nyt varmistelin  kontaktit, mutta muuten mentiin täysillä. Yliaikanolla tuli siltäkin radalta, vaikka mäykkynen alkoi olla jo väsynyt kisapäivästä. Nytpä pidetäänkin kolmen viikon kisatauko, sillä seuraavat kisat ovat sm-joukkuekisa Oulussa 13.6. Meidät nimettiin tänäkin vuonna PoKsin sm-minijoukkueeseen, joten pakkohan sellaiseen tapahtumaan on lähteä mukaan. Kolmen viikon kisatauko meille tulee siksi, että huomenna haetaan pentu taloon. Rauhoitetaan elämää pariksi viikoksi. 

Eilen käytiin tallilla Martan kanssa. Pieni lenkki ponin perässä kävelyä. Nyt onkin se aika vuodesta, että Marttaa ei voi laskea irti pelloilla, koska lintuja näyttää pesivän pelloilla ja peltojen reunoilla ihan ruuhkaksi asti. Marttaa selvästi harmitti, kun ei päässyt juoksemaan. Tallilla katseltiin ponien lisäksi hiehoja. Tai Marttaa eivät hiehot niin kovasti kiinnostaneet, mutta muuan uteliasta hiehoa kyllä kiinnosti Martta.

Käytiin vielä lopuksi ponia syöttelemässä. Martta sai tonkia tien reunuksien myyrähajuja ja poni nautti silminnähden, kun sai riivittyä alkukesän vihreää heinää posket pullolleen.