Eilen haettiin Silke kotiin Mäntsälästä, ja viime syksystä alkanut pennun odotus päättyi. Ihastuin tämän pennun isään Wagneriin viime kesänä, kun oltiin samassa Agirotu-joukkueessa. Wagner on niin komea mäyräkoira ja ihanan luonteinen, ettei siihen voi olla ihastumatta. Ja kun viime syksynä huomasin, että suloinen tanskantuontinarttu Fine astutetaan Wagnerilla, niin toive tällaisesta unelmapennusta sai alkunsa. Ja nyt se unelma toteutui.
Pennun nimi Silke tulee saksalaiselta 100 metrin juoksijalta Silke Gladischilta (=iloinen). Koska nimi on enne, niin jospa tästä pennusta tulee minulle iloinen ja reipas harrastuskaveri. Tai sitten iloisesti ja nopeasti karkuun juokseva otus.
Kotimatka Mäntsälästä Joensuuhun meni paremmin kuin olin ajatellutkaan. Ensimmäisen puolituntia pentu ihmetteli auton ääntä, liikettä ja tärinää, eikä oikein osannut asettua aloilleen. Muutaman kerran uikutti, mutta sitten asettautui kippuralle minun syliin ja nukahti siihen. Pysähdyttiin matkan aikana kolme kertaa ja kahdella kerralla pentu teki pissit nurmikolle heti kun otettiin autosta ulos. Yhden kerran pysähdyttiin kesäkahvilan pihaan jäätelölle ja vieressä oli pieni ranta, missä käveltiin Silken kanssa. Pentu oli kovin ihmeissään vedestä, mutta rohkeasti kävi näykkimässä rantaan ajautuneita kaisloja ja vettä lipaisemassa.
Kotiintulo ja pennun tutustuttaminen Marttaan oli suunniteltu etukäteen. Koska Martalle oma piha ja koti ovat pyhiä asioita, joita tulee puolustaa kaikilta tuntemattomilta, ajattelimme, että ensinäkeminen olisi hyvä suorittaa puolueettomalla maaperällä. Niinpä sovimme, että tapaamme Martan 150 metrin päässä kodista metsässä. Alku sujui käsikirjoituksen mukaan. Martta nuuhki pennun ja totesi sen ällöttäväksi ja käyttäytyi, kuin pentu olisi pelkkää ilmaa. Käveltiin metsästä kotiin ja pihaan tultaessa Martta räsähti pennulle aivan yllättäen. Pienen puhuttelun jälkeen Martta myöntyi ottamaan Silken takapihalle. Martta vaikutti melko räjähdysalttiilta, joten sisällä emme edes yrittäneet pitää koiria samassa tilassa, vaan pentu laitettiin pentuaitaukseen, mutta Martta sai kulkea vapaasti. Näin annettiin Martalle mahdollisuus pikku hiljaa tottua ajatukseen. Martta vahtikin pentua koko illan. Välillä näytti siltä, että aitauksen vieressä huulia lipova metsästäjä luuli, että kotiin oli tullut marsu. Martta, joka ei yleensä ikinä nuku lattialla, vahti nukkuvaa pentua aitauksen vieressä.
Yöksi virittelin patjan lattialle pentuaitauksen viereen. Tarkoitus oli, että voin kädellä silitellä yöllä levotonta ja ikävöivää pentua, joka nukkuu aitauksen puolella. Pentu jäi nukkumaan omalle petilleen kun menin pesemään hampaita. Kun tulin takaisin, niin näky oli tämä:
Pieni iloinen otus nukkui niin onnellisena minun tyynyllä, eikä ollut ollenkaan valmis parasta paikkaansa luovuttamaan. Enhän minä raaskinut vauvaa siitä mihinkään siirtää. Sen verran vain, että pujottauduin peiton alle ja pentu jäi nukkumaan kaulaani vasten tyytyväisenä tuhisten. Siinäpä se sitten nukkui koko yön, lähes 7 tuntia yhtä soittoa. Aamulla se herätti minut villillä naaman nuolemisella, joka loppui siihen, kun lähdettiin aamupissille ulos.
Lähes koko päivä tänään vietettiin ulkona. Martta alkoi sietää pentua hiukan paremmin, mutta välillä kamelin selkä taittuu ja saattaa räsähtää pienestäkin asiasta. Pari kertaa on onnistunut säikyttämään pennun oikein kunnolla: toisella kerralla pentu nousi ulkorappusia vasten, jolloin Martta hyökkäsi ylemmältä rappuselta ilmoittaen, ettei ole mitään asiaa mennä sisälle. Toisella kerralla pentu houkutteli Marttaa leikkimään. Aikansa Martan edessä pompittuaan Martalta paloi pinna. Näistä Martan räsähdyksistä pentu palautui hetkessä, kun otettiin lelut esille ja alettiin leikkimään. Eikä pentu näytä Marttaa pelkäävän, mutta älyää kuitenkin kunnioittaa, kun Martta nostaa huultaan. Vuorokauden aikana on kuitenkin edistytty niin paljon, että molemmat koirat voivat oleskella sisällä samoissa tiloissa, mutta keskenään niitä ei uskalla jättää. Eikä ole tarvettakaan, koska elokuun alkuun asti meillä on aina joku kotona.
Monia Martan tuntevia tuntuu kovasti kiinnostavan, mitä Martta sanoo pennusta. Tässä siis pieni videopätkä eilisestä ja tämän päivän kohtaamisista:
3 kommenttia:
Kovasti pentu kiinnostaa Marttaa ja Silke osaa suhtautua tosi hyvin siihen. Viikon päästä voi jo leikkiäkin syntyä. On se niin söpönen lapsi. Onnea.
Voi mikä söpöliini pikkunakki!! <3 Siitä se lähtee Martankin totuttelu uuteen elämään. ☺️
Ihana video Martan ja Silken tutustumisesta. Vähän näytti Martta jo sulattavan :)
Lähetä kommentti